Ahmin itseni hengiltä

Voi kun sen tietäisi!

Mä olen monet kerrat ollut oikealla tiellä. Viimeksi reilu kk sitten aloin ahmimaan ruokaa. Sitä ennen olin pitkään sokerittomalla ja jauhottomalla ruokavaliolla. Söin usein ja tarpeeksi ja laihduin pikkuhiljaa.

Silti aina mun takaraivossa piilee kysymys milloin saan herkkuja. En pääse siitä mitenkään eroon! En mitenkään! Kaikki sanoo aina, että kun elää tarpeeksi kauan terveellisellä ruokavaliolla, niin ei edes halua herkkuja. Ja että kun tekee mieli syödä, niin painuu kuntoilemaan, niin "nälkä" häviää. Mulle ei käy noin.

Suosittelen kirjaa: 

Irti ahminnasta - Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan

Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu 

Jos ahmiminen on aivan holtitonta, kannattaa harkita psykologin apua ruokasuhteeseen. Yritä siirtää ahmimisen himo johonkin urheiluun mistä pidät? Älä missään nimessä skippaa aterioita tai laske kaloreja, tarvitset säännöllisen terveellisen arkiruokarytmin, riittävä proteiininsaanti tuottaa myös kylläisyyden tunnetta hiilaria enemmän. Keskity ruokailuun ja ruoanlaittoon, tee kasviksia ajan kanssa ja maukkaiksi, nauti terveellisestä ja kauniista ruuasta. Syöminen on välttämätöntä, se voi tuottaa iloa, syyllisyyttä sen ei tulisi aiheuttaa. "Kiellettyjen" ruokien listat ja moraalinen suhtautuminen syömiseen pahentavat yleensä ahmimista, tarvitset ravintoa, tee siitä terveellistä ja nautittavaa ja hanki elämään jokin lisäsisältö joka paikkaa ruuan tuomaa lohtua.

Olet siis kuollut? Stockan aave?

Vierailija kirjoitti:

Olet siis kuollut? Stockan aave?

Vakavasti ottaen voit aloittaa ensinnäkin sillä, että lopetat ylidramaattisen kielenkäytön. Jos ahmit yli oman energiankulutustarpeen, niin et sinä kuole, vaan ehkä niitä kiloja tulee lisää. Muutos tilanteeseen alkaa korvien välistä, voit aloittaa sen muuttamalla omaa ajatteluasi realistisempaan ja asiallisempaan suuntaan. Ajatuksesi muokkaavat toimintaasi monella tasolla. Päässäsi käy jokin ruokaan liittyvä ajatus ennen kuin alat syömään. Siksi ajattelulla ja sillä minkälaisia sanoja käytät on vaikutusta syömiskäyttäytymiseesi. Kärjistetysti voidaan sanoa, että laihduttajat miettivät jatkuvasti ruokaa. Tämä johtuu yleensä ihan siitä fysiologisesta puutostilasta, nälästä, joka on saatu aikaan ruokaa panttaamalla.

Jos sinulla on tapana vahtia kaloreita ja syömistäsi, lopeta se. Laihduttaminen sekoittaa oman luontaisen tunteen kylläisyydestä ja nälästä. Ahmimisen ongelma onkin se, ettet enää pysty luottamaan omaan tunteeseen siitä, että olet kylläinen. 

Laihdutuskäyttäytymisessä on myös paljon sellaisia tapoja, jotka saattavat sinun syömisesi epätasapainoon. Aterioiden skippaaminen, paastoaminen siksi että edellisenä iltana iski ahmimiskohtaus jne.  Sitten onkin valmis oravanpyörä jossa ahmiminen ja paastoaminen vuorottelevat. Siitä taas seurauksena on juuri se, mitä et halua, lihominen. 

Paradoksi asiassa on se, että laihduttajat pyrkivät maksimaaliseen kontrolliin syömisessään, mutta ongelman avain on kontrollista luopuminen. Kun lakkaat vahtimasta syömistäsi, se asettuu vähitellen oikeaan kohtaan elämässäsi. Voit  nauttia ruuasta, mutta se ei ole enää pääasia, jota mietit. Voit keskittyä muuhunkin.