Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko harrastaa jääkiekkoa vain kerran viikossa?? (10 v)
08.04.2016 |
Poika on jo pari vuotta halunnut pelata jääkiekkoa. Kiekkokoulussa on ollut kivaa, mutta ongelmat alkavat kun kehotetaan siirtymään joukkueeseen. Harkkoja on kolmet viikossa ja pelit päälle. Sanotaan että saa käydä harvemmin, mutta ei sekään pitkän päälle kivaa. Ei poikaa eikä vanhempia haluta olla jäähallilla lähes joka päivä.
Olen etsinyt lähitienoita, mutta ei mistään löydy tämänikäisille HARRASTEjääkiekkoa, jossa harjoiteltaisiin kerran, joskus kaksi viikossa.
Poika on kokeillut vaikka mitä muita urheilulajeja, mutta tuo jääkiekko sykähdyttää eniten. Onko kukaan löytänyt junnulleen peliseuraa jossa ei tarvitsisi omistaa koko vapaa-aikaansa kiekolle?
Nämä kokemukset Varsinais-Suomesta.
Kommentit (9)
Kiitos vastauksesta! Osa ongelmaa on myös, että ainakin tässä seurassa tuntuu olevan aika totinen meininki joukkueen harjoituksissa. Kiekkokoulussa luonnollisesti leikitään ja pelataan paljon, kun taas joukkueen harjoituksissa hinkataan veren maku suussa (vähän kärjistäen ;)
Olisi kiva jos ei olisi niin vakavaa tuo touhu jo tässä iässä. Tässä lienee seura- ja joukkuekohtaisia eroja?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurakohtaisesti on isoja eroja. Toisissa seuroissa ollaan selkeästi kilpailuhenkisempia kuin monessa muussa. Osalla seuroista ei ole tarkoituksenakaan päästä pelaamaan SM-tasolla tai mestiksessä, vaan on profiloiduttu suosiolla alempien tasojen sarjaksi. Seuran sisälläkin voi samassa ikäluokassa olla eri tasoisia joukkueita.
Toisaalta ymmärrän joukkueenkin kannalta toiveen, että harrastukseen sitoudutaan. Valmennus esimerkiksi tekee harjoitussuunnitelmat sen mukaan, minkä verran pelaajia on tulossa mukaan. Jos yhtäkkiä useapi onkin poissa jos ei huvita (tai vanhempia ei huvita), niin suunnitellut harjoitukset menevät pieleen.
Meillä on toiminut monen kauden ajan kimppakyyditys muutamien vanhempien kesken, kannattaa rohkeasti kysellä sitten kun taas on ajankohtaista kauden alkaessa. Terv. 1
TPS:ssä ainakin on ns kerran viikossa kokoontuva kerho. Oli todela suosittu. Osa lapsista siirtyi kauden aikana tosin joukkueisiin kun innostuivat niin paljon. Kysy Sami Aaltoselta, löytyy tps:n juniorijääkiekon sivuilta.
Suurkiitos tuosta TPS-vinkistä!!
Kyllä me kuskaisimme useamman kerran viikossa, ei ole siitä kyse. Vaan ihan siitä että lapsella on muitakin harrastuksia ja haluamme hänellä myös olevan ihan "luppoaikaakin" runsaasti. Tämä siis myös ja ennenkaikkea pojan toive! Nimenomaan emme halua olla se valmentajien murheenkryyni joka on "aina poissa". Vaan löytää seuran jossa voi sitoutua vähempään kuin 3-5 kertaan viikossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen pelattiin ulkojäillä, ei harjoiteltu, kukaan ei räyhännyt, vanhemmat ei riehuneet, jäälle tultiin ihan omin avuin. Mutta oli hauskaa.
Enkä ole vanhakaan ;-)
7: Niinpä! Ainakin meillä ulkojäillä saa olla ihan yksikseen, ihan harvinaisuus jos siellä on ketään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen pelattiin ulkojäillä, ei harjoiteltu, kukaan ei räyhännyt, vanhemmat ei riehuneet, jäälle tultiin ihan omin avuin. Mutta oli hauskaa.
Enkä ole vanhakaan ;-)
Arvaa vaan monenako päivänä Turun seudulla pääsi ulkojäälle luistelemaan (pelaamaan) viime talvena? Omassa lapsuudessani asuin talvet luistinradalla (Turussa tämäkin), mutta tässäkin asiassa ilmastonmuutos on tehnyt tepposensa.
Onneksi jäähalleissa on yleisövuorojakin.
Alue: Aihe vapaa
Valitettavasti ihan harrastusporukoita taitaa edelleen olla harvassa, vaikka niiden perustamisesta on täällä Varsinais-Suomessa ollut keskustelua tämänkin kauden aikana. Vaikeaa vaan tuntuu olevan, jääajatkin ovat niin kortilla että menevät muille.
Jos poika pitää kiekosta, niin mukaan joukkueeseen vaan, vaikka ei kaikissa harjoituksissa ja peleissä kävisikään. Oma poikani oli 10-vuotiaana ihan samanlainen, mutta sitten kyllä kävi niin että harrastus vei niin mukanaan että pelaa edelleen 17-vuotiaana, ja tosiaan käy kaikissa mahdollisissa treeneissä ja peleissä ja vähän enemmänkin. Murrosikäisen pojan äitinä ollut ollut ihan mukavaa, että tietää mitä poika tekee, kenen kanssa ja missä, eikä enegiaa ole jäänyt ostareilla luuhaamiseen.