Haluaisin, että vaimoni kokeilisi muitakin, kannattaako?
Siinä "ongelma" näin pähkinänkuoressa. Hän on kyllä ilmaissut minulle haaveilevansa sellaisesta aikaisemmin. Esim kolmas pyörä (miespuolinen) tuntuu olevan hänen haaveensa. Meillä oli vain pitkä kriisi hänen petettyään luottamukseni ja sen vuoksi hän ei halua ajatella sellaista omien sanojensa mukaan, ettei loukkaisi minua enää. Miten voisin kertoa hänelle, että haluaisin hänen tekevän niin, mutta tällä kertaa avoimesti ja minua ajatellen? Jotenkin kaipaan sitä, vaikka en tiedä onko kyseessä masokismi vai itsetuhoisuus. Onkohan mitenkään mahdollista toteuttaa tälläista fantasiaa aiheuttamatta mitään pahempaa? Kannattaako? Olen aika masentunut ja koen, että haluaisin hänen nauttivan välillä muistakin. Mitä mieltä olette?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat siltä, että luulet vaimosi vain olevan ainoa tai viimeinen nainen maailmassa, et siltä, että rakastat häntä. Eikä sun siis tarviikaan rakastaa noilla spekseillä, mitä vaimosi on sinua kohtaan ladannut. Toki ihmisessä saa olla vikaa, mutta toisen satuttaminen on väärin.
En ole vain halunnut koskaan pitää eroa vaihtoehtona, ellei olisi pakko. Olen halunnut mennä eteenpäin mieluummin.
On totta, että rakastaminen on minulle nykyään hyvin vaikeaa. Käsitys rakkaudesta on varmasti myös mennyt minun tavoin "rikki". Joka tapauksessa, varmistan vielä, että käsitinkö oikein, että tarkoitit juuri vaimoni minuun kohdistunutta satuttamista viimeisellä lauseella? ApTarkoitin. Käsityksesi rakkaudesta ehkä mennyt rikki, hyvä pointti, kannattaisiko koittaa keskittyä sen korjaamiseen ennemmin kuin vaimon paijaamiseen? Sinä ansaitset ehjän käsityksen rakkaudesta ja kokemuksen. Vain siten voit myös aidosti rakastaa muita, jos sitä tahdot.
Olet varmasti oikeassa, mutta en todellakaan tiedä, miten sen voisi korjata ja saada vielä ehjän käsityksen ja kokemuksen rakkaudesta. En tarkoita tätä pahalla, päinvastoin. Ap
Ymmärrän hyvin, painiskelen myös huonon itsetunnon kanssa. Mutta terapia olisi ihan varmasti hyvä juttu sulle. Eikä siellä tartte jatkaa, jos tuntuu pahalta. Oletko ehkä narsistisen (en tarkoita narsistidiagnoosin saaneen) vanhemman aikuinen lapsi? Jos luet narsisteista, osuuko edes osin maaliin kasvattajissasi? Silloin avun haku siihen olisi sinulle varmasti hyödyllistä.
Kiitos paljon parille viimeisimmistä kommentoijista, en tiennyt maailmassa olevan vilpittömästi hyviäkin ihmisiä. Masennus on todellakin ongelma ja siihen olisi varmasti hyvä saada terapiaa. Ehkä tämä asia on sellainen, joka kannattaa ottaa esille vasta kun olo on parempi, jos silloinkaan. Narsistisista piirteistä kasvattajillani en osaa sanoa, koska sellaisista ongelmista on vaiettu suvussani aina kaikkien muiden (paitsi minun) osalta. Jostain syystä, vaikka olen ollut lähinnä masentunut jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon parille viimeisimmistä kommentoijista, en tiennyt maailmassa olevan vilpittömästi hyviäkin ihmisiä. Masennus on todellakin ongelma ja siihen olisi varmasti hyvä saada terapiaa. Ehkä tämä asia on sellainen, joka kannattaa ottaa esille vasta kun olo on parempi, jos silloinkaan. Narsistisista piirteistä kasvattajillani en osaa sanoa, koska sellaisista ongelmista on vaiettu suvussani aina kaikkien muiden (paitsi minun) osalta. Jostain syystä, vaikka olen ollut lähinnä masentunut jne. Ap
Syyllistäminen (joksi tulkitsen sukusi toiminnan) on ainakin tyypillistä narsismissa. Tsemppiä sinulle.
Mielestäni ihan hyvä ajatus. Kunhan vain löydätte tavan toteuttamiseen ja sinä ensin idean markkinoimiseen vaimollesi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko sinusta ap, että tuo jotenkin selventäisi tilannetta sinulle? Nythän et ole varma, onko vaimosi pettänyt vai ei. Voihan olla niinkin, että hän kokeili jo, mutta halusi pitää sen omana tietonaan. Toisaalta ymmärrän sinua kyllä, epätietoisuus on usein raskainta ja luultavasti olet käsitellyt asian joka tapauksessa mielessäsi.
Juuri tämän takia sanoisin, että vaadi vaikka häntä kokeilemaan, ihan jo siksi, että luultavasti hän siinä yhteydessä tajuaa antaa selvyyden ja tunnustaa, jos jotain tapahtui jo aikaisemmin.
Miksei nää koskaan kirjoita, että olen nyt sen verran friikki, että minusta on kivaa katsella vierestä kun vaimoni/tyttäreni/isoäitini nai jonkun kanssa.
Jättäis pois nää hölinät, että haluan vain, että HÄN nauttii. Niin olisi paljon rehellisempää ja voisi myös myöntää, että kukahan se on, joka siinä eniten nauttii.
Niin, olisi ehkä pitänyt joskus aikaisemmin jo, mutta entä nyt, kun pöly on jo laskeutunut pahimpien asioiden kohdalla? Tuntuu hullulta luovuttaa kaiken jälkeen, kun toinen on tiedostanut vihdoinkin käyttäytyneensä väärin minua kohtaan. Kauan siinä tosin kestikin. Tämä fantasia on vain jälkiä vanhasta, emmehän ole kukaan täysin ehjiä ja varmaankin harvoin myöskään vapaita menneistä haavoista. Ap