Voiko laiska ihminen muuttua aktiiviseksi edes kovalla tahdolla?
Jos on perusluonteeltaan laiska/hidastempoinen, voiko omaa aktiivisuuttaan kehittää niin että se alkaisi tulla kuin ns. itsestään eikä aina pakottamalla? Olen itse sellainen tyypillinen taivaanrannanmaalari ja haaveilija, eli hoidan kyllä pakolliset hommat ja ne mitä olen suunnitellut tekeväni, mutta muuten huomaan aina pysähtyväni paikalleni vain pohtimaan asioita ja jos haluan saada jotain aikaan minun on pakko tietoisesti käskeä itseäni tekemään jotain. En koskaan vain "vahingossa" tai huvikseni lähde esim kävelylle tai vain puuhastelemaan jotain järkevää, kuten toiset ihmiset tuntuvat tekevän. Voiko itsestään saada sellaista ikiliikkujaa, onko se enemmän tottumis- vai luonnekysymys? Tai onko tällaisesta laiskuudesta edes niin suurta haittaa? Tuntuu, että olisin varmaan kiinnostavampi ihminen kun tekisin enemmän kaikenlaista enkä vain miettisi asioita. Mutta onko järkeä pakottaa itseään olemaan jotain mitä ei aidosti ole?
Mutta joillekin se "aitous" on suunnilleen tätä: istun kotona syömässä sokeria, vaikken edes pidä siitä. Se aitoutena pidettykin voi pintaa raapimalla paljastua vain tottumukseksi.