Voiko laiska ihminen muuttua aktiiviseksi edes kovalla tahdolla?

Vastatkaa muut sohvaperunat :)

En jaksanut lukea koko tekstiä.

Omaa käytöstä ja toimintaa voi muuttaa mutta ei se tule luonnostaan varmaan koskaan vaan joudut aina enemmän tai vähemmän pakottamaan itseäsi.

Minä olen niin laiska etten aio edes vaivautua muuttumaan. Pakolliset saan tehtyä ja mitään muuta en.

Saatat olla synnynnäisesti vähäenerginen eli flegmaattinen. Olen itse samanlainen. Toisinaan olen yrittänyt pakottaa itseni aktiivisuuteen, ja pystyinkin siihen tilapäisesti, mutta sitten voimat loppuivat kesken ja piti levätä (lue: istua paikallaan ja pohdiskella). Uskon että temperamentti on geneettisesti ohjelmoitu ihmisiin. Sen vastustaminen on kovaa hommaa eikä onnistune pitkällä aikavälillä.

Mä olen aina ollut patalaiska enkä usko muuttuvani. Työt hoituu ja pakolliset kuviot kuten siivous. Muuten voin lojua sohvalla loputtomia aikoja. Kanava surffaus ja suun soitto on ainoat asiat mitä jaksan paljon.

Jos on laiska niin eiko se tarkoita etta sita kovaa tahtoa ei vaan loydy? Koska on laiska.

Rakastan pohdiskelua. Miksi mä en saisi tehdä sitä mitä rakastan?

Oon myös patalaiska. Addiktoidun lähinnä keskustelupalstoihin. Pitäis tuottaa tekstiä paperille niin sais jotain aikaankin. En vaan saa kirjoitettua muuten kuin vuorovaikutuksessa.

Jos pohdiskelet koko päivän, niin pyri johonkin suunnitteluhommaan, jossa ei pää mene hukkaan.

Oon kans miettinyt, miten tämän ominaisuuden saisi käännettyä vahvuudeksi.

Röihin siitä!

Joku kaveri nauroi, että kun mistä tahansa asiasta puhui mulle, sanoin "joo, mä oon miettinyt tätä.." ja aloin selittää. Se totes että sä se kyllä oot miettinyt kaikkea.

Tekemiseen voi hyvinkin tottua. Minulla oli elämässäni sellainen vaihe, että aloin inhota laiskuuttani ja kokeilin sitten täyttää päiväni kaikenlaisella touhulla. Siitä tuli rutiinia parissa kuukaudessa ja tuolloin "ahkeruuskautenani" esimerkiksi vanhempien luona käydessäni pyysin heiltä aina jotain tekemistä, kun aiemmin olin alkanut valittaa, jos äiti pisti minut vaikka jouluna tiskaamaan. 

Nykyään olen valitettavasti palannut laiskaan elämäntyyliini jo moneksi vuodeksi ja tuntuu, että olen tässä entistäkin pahemmin jumissa, koska tiedän kokemuksesta, että tästä voi parantua. Laiskuudesta parantumisesta on tullut "sitten joskus", "kyllähän sitä myöhemminkin ehtii", "tiedän että pystyn siihen, joten en nyt stressaa siitä" -juttu. 

Uskon että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan laiskoja. Kuten minä. Mutta en kestä epäsiistiä ympäristöä tai likaa, siivoilen ja sisustan, pyykkään, järjestelen ensin, laitan hyvää ruokaa ja sitten syön ja laiskottelen. Mukavassa ympäristössä. En ymmärrä ihmisiä joilla kämppä epäsiisti, eivätkä tee mitään asian eteen.

Ymmärrän myös että liikunta virkistää seuraavana päivänä, joten menen lenkille...

Vierailija kirjoitti:

Jos on perusluonteeltaan laiska/hidastempoinen, voiko omaa aktiivisuuttaan kehittää niin että se alkaisi tulla kuin ns. itsestään eikä aina pakottamalla? Olen itse sellainen tyypillinen taivaanrannanmaalari ja haaveilija, eli hoidan kyllä pakolliset hommat ja ne mitä olen suunnitellut tekeväni, mutta muuten huomaan aina pysähtyväni paikalleni vain pohtimaan asioita ja jos haluan saada jotain aikaan minun on pakko tietoisesti käskeä itseäni tekemään jotain. En koskaan vain "vahingossa" tai huvikseni lähde esim kävelylle tai vain puuhastelemaan jotain järkevää, kuten toiset ihmiset tuntuvat tekevän. Voiko itsestään saada sellaista ikiliikkujaa, onko se enemmän tottumis- vai luonnekysymys? Tai onko tällaisesta laiskuudesta edes niin suurta haittaa? Tuntuu, että olisin varmaan kiinnostavampi ihminen kun tekisin enemmän kaikenlaista enkä vain miettisi asioita. Mutta onko järkeä pakottaa itseään olemaan jotain mitä ei aidosti ole?

Ei nyt ehka suoranaisesti vastaa kysymykseesi, mutta itse olin tosi aikaansaamaton kun olin opiskelija ja elamassa ei ollut sellaista luontaista rytmia. Nyt kun olen toissa ja tyomatkakin on pitka, huomaan etta saan paljon aikaiseksi ihan automaattisesti. Kun on rutiinit eika tiettyja asioita voi vaan siirtaa hamaan tulevaisuuteen.

Mun mielestä ihminen on luotu laiskottelemaan. Ainahan ruuhkavuosia elävät ja muut sinne sun tänne sinkoilevat valittavat kiirettä ja oman ajan tai unen vähyyttä. Me laiskiaiset ollaan pääosin tyytyväisiä. Mitä nyt joskus joku sortuu luulemaan, että pitäisi olla aktiivisempi. Asutaan eteläisessä Afrikassa ja sulaudun hyvin näiden patalaiskimusten joukkoon. Täällä asuu aika.

Minä harrastan ahkeruutta. Ruuhkavuosina valitettavasti harrastuksesta uhkaa tulla työ. Nautin tehokkuudentunteesta, mutta teen sitä koko ajan tietoisena, että tämä nyt on vaan tämmöstä pelleilyä, ja vielä tulee päivä jolloin meikätyttö viruu soffassa pohtimassa, niin että vähän nenää näkyy. Tunnin päivässä voin hoitaa muita hommia sitten.

Mulle työnteko on alkanut silti myös toimia meditaationa. Teen sitä niin automatisoidusti, että kun palaan pohtimaan, huomaan edistyneeni siinä vaikka en aktiivisesti ollutkaan läsnä. Jotenkin se tekeminen tuulettaa päänuppia. Pelkkä pohtiminen ei tuota samaa, vaan ajatus urautuu kun ei tule uusia näkökulmia.

Eli kyllä flegullekin tekisi hyvää opiskella hiukan vierasta olomuotoa. Sittenhän voi järjestellä elämäänsä sen mukaan, minkä verran haluaa tehdä milloin mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Uskon että suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan laiskoja. Kuten minä. Mutta en kestä epäsiistiä ympäristöä tai likaa, siivoilen ja sisustan, pyykkään, järjestelen ensin, laitan hyvää ruokaa ja sitten syön ja laiskottelen. Mukavassa ympäristössä. En ymmärrä ihmisiä joilla kämppä epäsiisti, eivätkä tee mitään asian eteen.

Ymmärrän myös että liikunta virkistää seuraavana päivänä, joten menen lenkille...

Et sä ole laiska, sä meet lenkille. Oikeasti laiska myös sotkee vähän ja siksi siivoominen käy äkkiä kun saa sen hetken kestävän tarmon puuskan.

Vierailija kirjoitti:

Joku kaveri nauroi, että kun mistä tahansa asiasta puhui mulle, sanoin "joo, mä oon miettinyt tätä.." ja aloin selittää. Se totes että sä se kyllä oot miettinyt kaikkea.

Eikä ole väärässä. Meillä laiskoilla on tapana pohtia kaikkea maan ja taivaan välillä.

oon laiska ja mieittiny ihan samaa. joskus hävettää aktiivisten kamujen seurassa tää. pohdiskelija olen myös