Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi muuttaa pois kotoa :(
06.04.2016 |
Eli kyseessä 18-vuotias poika ja tyttöystävän kanssa yhteenmuutto. Minusta aivan liian aikaista, seurustelua takana vasta puolisen vuotta. Saivat opiskelija-asunnon hankittua ja muutto olisi ensi kuun alussa :(. Pojalla on osa-aikainen työpaikka, mistä saa palkkaa ehkä 500 euroa kuukaudessa ja siihen kai sitten jotain opintotukia ym. päälle. Ehdotin, että tyttö olisi muuttanut meille ja olisivat harjoitelleet elämää pariskuntana tässä lähellä... Ei kuulemma tule kuuloonkaan :(. Vaikka tarpeen olisi. Tämä "miniäni" on aika sotkuinen tyyppi, esim. ei laita takkia naulakkoon, kengät vinksinvonksin hänen jäljiltä eteisessa, wc:ssä sotkua kun on meikannut. Eli mietityttää vaan, miten sitten yhteinen asunto tulee olemaan.
Surettaa aivan kamalasti kun ainoa poikani kyseessä ja näin aikaisin lähtö. Sanoin pojalle, että äiti on surullinenja vihainen mutta eipä paljoa auttanut.
Kommentit (37)
Kyllä ne kotityötkin alkavat maistumaan, usko pois. Toinen ei kestä toisen sotkuja, pakko siivota. Ja ruokapuoleen, kyllä ne nuoret osaavat rahan, jos puoli kuuta ostetaan valmista ruokaa, niin se kuuluisa matti kukkarossa opettaa hyvin äkkiä katsomaan ihan perunaa jne kaupasta ja tekemään se ruoka itse. Kyllä se vapaus on kivaa aluksi, mutta Siperia opettaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno juttu, onneksi olkoon teille kaikille! Nuoren on todennäköisesti fiksuja ja pärjääviä kun haluavat omilleen eikä vanhempien nurkkiin,
Mitä hätää heillä on jos kuitenkin poikasi osaa kokkailla ja hänellä siivouskin sujuu? Vaikka välttävästikin, kokemus kyllä häntä opettaa.
Oma anoppini oli aikoinaan juuri tuollainen ripustautuja ja nyyhkijä. Kun kuitenkin muutettiin yhteen, olisi tupannut kylään ja puuttunut kaikkeen. Oma vikansa, että välit menivät huonoiksi.
Joten anna pojan muuttaa, älä vingu ja vongu pojalle, korkeintaan netissä anonyymisti vauvapalstalla. Nyyhki sitten yksinäsi äläkä pojan nähden.
Aioa tärkeä asia on vuokrasopimus, onko yhteinen vai erikseen. Jos erikseen, niin kaikki OK, poika voi koska tahansa jättää sotkuisen naisen ja palata kotiin.
Anna rauhassa leikkiä kotia, fiksu nuori mies huomaa aika äkkiä, että siitä 500 e tilistä naisen meikit ja vaatteet vie valtaosan eikä itselle jää mitään. Parempi harjoitella pettymystä pienillä summilla kuin isoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on millainen se yhteinen asunto tulee olemaan? Eikö ole vaan parempi että tämä likka sotkee siellä eikä sinun kotonasi?
Eihän se ihan noinkaan ole, jos muuttavat vuokra-asuntoon, jos ei koskaan siivota ja eletään kuin pellossa, siinä pian asunto menee piloille ja vuokralainen maksaa korjauskulut.
Jokainen asunto kun valokuvataan missä kunnossa asunto on, kun luovutetaan vuokralaisille.
Esim. meikit saattavat tehdä pahaa jälkeä kylpyhuoneessa, kun ne imeytyvät saumauslaattoihin. Olenpa senkin ihmeet nähnyt.
Minusta ap. on ihan aiheesta huolissaan.
AP, sun tehtävä on antaa lapselle juuret ja siivet.
Jos aikuinen haluaa muuttaa kotoa pois et voi estää, toki esittää mielipiteen mutta pahimmat mölyt pidä sisällä. Kyllä siperia opettaa sitä tyttöäkin.
Päästä irti, ole lähellä, tue jos tarvitaan. Älä tyrkytä "apua" eli sekaannu heidän elämäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooap kirjoitti:
Ei ainakaan kannata lähteä haukkumaan sitä tyttöä...
Ei kannata haukkua, mutta kannattaa kertoa faktat, ettei taloyhtiön asukkaiden ja vuokranantajan tarvitse ryhtyä kasvatuspuuhiin ja neuvoa miten tulisi asua. Usein juuri kotoa pois muuttaneet elävät kuin ellunkanat, kaiken siivottomuuden keskellä.
Ainakin aluksi kannattaa ap. pitää rahahanat kiinni ja hyväksyä tosiasia, että vuokravakuus rahat voi menettää asunnon korjauskuluihin. Yleensä nuorilla itsellään harvoin on tarjota omasta pussistaan vakuuksia, vaikka halutaan olla niin itsenäisiä, että.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pojan itsenäistyä. Siihen kuuluu sekin, että et ole soittelemassa, tuppautumassa kylään tai antamassa rahaa. Päinvastoin, tee pojan huoneesta itsellesi työhuone tms. ja osoita pojalle, että hän pärjää nyt omillaan. Opettele aikuinen suhtautuminen: siihen kuuluu sekin, että et ojenna 50 euron seteliä auttaaksesi ruokalaskussa. Äiti ei ole mikään pikavippikone!
Yleensä pojat tajuavat aika nopeasti, että pieleen meni. Vapautta ei ole (tyttöystävä pitää siitä huolen), rahaa ei enää ole ja elämä supistuu niin pikkuiseksi, että väkisinkin tulee mennyt leppoisa olo mieleen.
En minäkään osannut laittaa ruokaa ennen kuin opettelin yhteen muutettuani poikaystäväni kanssa. Kyllä sitä oppii ne omat jälkensäkin siivoamaan, jos niitä ei kukaan muu siivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei omassa lapsestaan voi tuolla tavalla roikkua. Siellä kotona sitten oppii tekemään jos on oppiakseen. Itse en naisena ole koskaan oppinut kotitöitä tekemään ja koti onkin ollut melkoinen sotku välillä. Sen sijaan kehitin uran ja käytän siivoojaa joka on nyt varaa maksaa. Mutta se on pojan oma asia ja vanhemman tehtävä on tukea. Tämä kyllä tuntuu olevan provo.
Vierailija kirjoitti:
Jooap kirjoitti:
Ei ainakaan kannata lähteä haukkumaan sitä tyttöä...
Ei kannata haukkua, mutta kannattaa kertoa faktat, ettei taloyhtiön asukkaiden ja vuokranantajan tarvitse ryhtyä kasvatuspuuhiin ja neuvoa miten tulisi asua. Usein juuri kotoa pois muuttaneet elävät kuin ellunkanat, kaiken siivottomuuden keskellä.
Ainakin aluksi kannattaa ap. pitää rahahanat kiinni ja hyväksyä tosiasia, että vuokravakuus rahat voi menettää asunnon korjauskuluihin. Yleensä nuorilla itsellään harvoin on tarjota omasta pussistaan vakuuksia, vaikka halutaan olla niin itsenäisiä, että.
Aivan käsittämättömiä yleistyksiä! Missä slummissa sinä asut? Itse muutin omilleni 16-vuotiaana ja miehen kanssa yhteen 22-vuotiaana. Kotini on aina ollut siistimpi kuin anopin, samaten esimerkiksi raha-asioiden hoito. Ja ne siivottomat läävät on usein kylläkin eläkeläisten asuntoja ja esimerkiksi taloyhtiöiden (omistussellaisten) remonttejakin hidastelevat ne samaiset eläkeläiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap.
Ymmärräthän, että tämä on niitä valintoja, joita arvostelemalla voit rikkoa välisi poikaasi pahasti. Se ei ole sen arvoista.
SInulla ei ole aihetta huolestua, koska alle kaksikymppisillä on kotitaloustaidot pääsääntöisesti hakusessa. Kumppanin kanssa niitä on turvallista lähteä harjoittelemaan.
Jos suhde ei kanna pitkään, niin sitten ei. Sitten mennään niillä eväillä eteenpäin.
Mutta jos se kantaa pitkälle, niin sinun on helpompi olla (itsesi kanssa ja osallisena poikasi elämää), jos et ole asettunut poikkiteloin heti alussa. Nuoret ovat täysi-ikäisiä. Sillä selvä.
Oman äitini kanssa olin todella heikoissa väleissä 18- vuotiaasta 23 ikävuoteen saakka, koska tämä ei hyväksynyt sitä, että on minun aikani itsenäistyä. Olen nyt 26, ja tilanne alkaa normalisoitua. Kykenemme esimerkiksi puhumaan asioista. Kolme vuotta sitten äitini sai minun mielestäni kohtuuttomia raivareita aivan kaikesta. Nyt ymmärrän sen olleen luopumisen tuskaa. Anteeksiantaminen on ollut vaikeaa.
Been there kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jooap kirjoitti:
Ei ainakaan kannata lähteä haukkumaan sitä tyttöä...
Ei kannata haukkua, mutta kannattaa kertoa faktat, ettei taloyhtiön asukkaiden ja vuokranantajan tarvitse ryhtyä kasvatuspuuhiin ja neuvoa miten tulisi asua. Usein juuri kotoa pois muuttaneet elävät kuin ellunkanat, kaiken siivottomuuden keskellä.
Ainakin aluksi kannattaa ap. pitää rahahanat kiinni ja hyväksyä tosiasia, että vuokravakuus rahat voi menettää asunnon korjauskuluihin. Yleensä nuorilla itsellään harvoin on tarjota omasta pussistaan vakuuksia, vaikka halutaan olla niin itsenäisiä, että.
Aivan käsittämättömiä yleistyksiä! Missä slummissa sinä asut? Itse muutin omilleni 16-vuotiaana ja miehen kanssa yhteen 22-vuotiaana. Kotini on aina ollut siistimpi kuin anopin, samaten esimerkiksi raha-asioiden hoito. Ja ne siivottomat läävät on usein kylläkin eläkeläisten asuntoja ja esimerkiksi taloyhtiöiden (omistussellaisten) remonttejakin hidastelevat ne samaiset eläkeläiset.
Perustuu ihan omakohtaiseen kokemukseen, sillä olen useamman taloyhtiön hallituksessa ja minulla on muutama sijoitusasunto. Nykyään yhä useammin nuorelta puuttuu perusasumisen taidot ja toisten naapureiden huomioiminen.
Parveke voi olla roskaps. täynnä, lattiakaivot tukossa ja silti käydään suihkussa, vuokrat maksamatta jne. Ja tätä tapahtuu myös hyvillä asuinalueilla ja ns. paremmissa piireissä.
Monelle nuorelle kotityöt ovat vieraita, samoin rahan käyttö, jos kotona on tottunut asumaan kuin viiden tähden hotellissa.
Kyllä sitä jokainen joutuu opettelemaan talouden pyörittämistä ennemmin tai myöhemmin. Anna tilaa ja hyväksy, että lapsesi aikuistuu. Älä puutu. Neuvo, jos pyytävät apua, mutta älä tuputa omia rutiinejasi nuorille.
t. N26, jonka vanhemmat EDELLEEN tuputtavat neuvojaan, vaikka olen asunut 7 vuotta omillani.... Mikään ei ärsytä niin kuin aliarvioiminen.
Alue: Aihe vapaa
Poikani muutti pari vuotta sitten yhteen tyttöystävänsä kanssa. Poika oli ainoa perheenjäseneni, joten jäin siis yksin. Alkuun oli haikeaa ja outoa, mutta aika auttaa. Ja onhan se ilo huomata, kuinka poika on miehistynyt tässä parin vuoden aikana, kuinka he tyttöystävän kanssa rakastavat toisiaan ja ovat onnellisia yhdessä.