Apua! Olen ihan hukassa elämässäni ja kaikki tuntuu toivottomalta

Olen ensimmäisen vuoden lukiolainen, 16v tyttö joka on saanut kuusi kurssia kokoon kolmen jakson aikana (keskiarvo 8,1). Olen neljän vuoden suunnitelmalla, mutta tällä tahdilla menee varmaan neljäänkymmeneen vuoteen. Psykiatrisia diagnooseja löytyy bipolaari, asperger ja epätyypillinen bulimia. Olen ollut yhteensä kuusi kertaa suljetulla, viimeisimmältä pääsin reilu viikko sitten. Nyt vaikka pääkoppa onkin jotenkuten kunnossa vahvalla viiden lääkkeen kombolla, haluaisin juuri nytkin vetää ranteet auki. Ainut asia, mitä elämässäni haluan on valmistua lääkäriksi, mutta miten edes pääsisin lääkikseen, kun lukiokin tuntuu näin raskaalta. Vanhemmat taas ovat elämässään menestyneitä (kummallakin esim. 2 yliopistotutkintoa) ja muutenkin onnistuneita, ja itse en pysty mihinkään. Mietin pitäisikö vaan unohtaa unelmat ja alkaa elää vanhempien/sossun rahoilla. En vaan jaksa enää. Auttakaa :'(