Mies on sokea omalle käytökselleen
Mieheni väittää minun olevan negatiivinen ja valittavan kaikesta. En ollut uskoa että hänen suustaan pääsi nuo sanat... Olen nimittäin pitkään seurannut miehen asennetta elämään, ja sitä mistä hän juttelee. Aamut alkavat sillä kun mies luettelee tuskissaan mitä kaikkea päivän aikana pitää tehdä ja kuinka häntä ahdistaa. Sitten hän valittaa naamassaan olevia näppyjä ja sitä kuinka on lihonut eivätkä vaatteet istu päälle. Päivällä hän pyörii raivona ympäri asuntoa ja valittelee töitänsä ja sitä kuinka ärsyttäviä asiakkaita hänellä on ja kuinka yleensäkään hän ei ole hänelle sopivassa ammatissa. Iltaisin valitetaan siitä kun mitään kivaa ei pääse tekemään erinäisistä syistä. Yleensä hän onkin vain koneellaan ja pelaa. Kaikki nämä valitukset otan vastaan lähinnä olkia kohauttamalla. Yritän olla sanomatta mitään ettei synny riitaa. Omista asioistani puhun harvoin.
Minulle hän valittaa etten ole tarpeeksi aktiivinen. Ei ilmeisesti huomaa mitä kaikkea puuhaan sillä välin kun hän istuu koneella. Sitten aikalailla päivittäinen keskustelu on myös se, ettei ole tarpeeksi seksiä. Sen sijaan että hän yrittäisi olla mukava ja vietellä minut, hän valittaa kun minä en tule extempore hänelle strippaamaan tai ottamaan suihin. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kun sanon miehelle, että asiat taitavat olla toisinpäin, hän suuttuu silmittömästi. Tajuaako hän kuitenkin jotenkin alitajuisesti tekevänsä juuri itse noita asioita mistä syyttää minua, ja on jotenkin itselleen vihainen vai mitä hittoa?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni väittää minun olevan negatiivinen ja valittavan kaikesta. En ollut uskoa että hänen suustaan pääsi nuo sanat... Olen nimittäin pitkään seurannut miehen asennetta elämään, ja sitä mistä hän juttelee. Aamut alkavat sillä kun mies luettelee tuskissaan mitä kaikkea päivän aikana pitää tehdä ja kuinka häntä ahdistaa. Sitten hän valittaa naamassaan olevia näppyjä ja sitä kuinka on lihonut eivätkä vaatteet istu päälle. Päivällä hän pyörii raivona ympäri asuntoa ja valittelee töitänsä ja sitä kuinka ärsyttäviä asiakkaita hänellä on ja kuinka yleensäkään hän ei ole hänelle sopivassa ammatissa. Iltaisin valitetaan siitä kun mitään kivaa ei pääse tekemään erinäisistä syistä. Yleensä hän onkin vain koneellaan ja pelaa. Kaikki nämä valitukset otan vastaan lähinnä olkia kohauttamalla. Yritän olla sanomatta mitään ettei synny riitaa. Omista asioistani puhun harvoin.
Minulle hän valittaa etten ole tarpeeksi aktiivinen. Ei ilmeisesti huomaa mitä kaikkea puuhaan sillä välin kun hän istuu koneella. Sitten aikalailla päivittäinen keskustelu on myös se, ettei ole tarpeeksi seksiä. Sen sijaan että hän yrittäisi olla mukava ja vietellä minut, hän valittaa kun minä en tule extempore hänelle strippaamaan tai ottamaan suihin. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kun sanon miehelle, että asiat taitavat olla toisinpäin, hän suuttuu silmittömästi. Tajuaako hän kuitenkin jotenkin alitajuisesti tekevänsä juuri itse noita asioita mistä syyttää minua, ja on jotenkin itselleen vihainen vai mitä hittoa?
Näin pitkän linjan keittiöpsykologina sanoisin että juuri tuosta on kyse. Taitaa virallisessakin psykologiassa olla jostain tuontapaisesta puhe, olisiko oikea termi projektio defenssimekanismina tjsp.
Vierailija kirjoitti:
Noin ihana mies ja vielä itse valitsemasi. Onnea 😂
No eipä hän silloin suhteen alussa tuollainen ollut... Elämän muokkaama niin sanotusti...
AP
Alussa jaksoi vaan näytellä normaalia. Tällainen hän on oikeasti.
Melkein voisi luulla että olet exäni kanssa. Otan osaa, tiedän tunteen.... 5,5 vuotta jaksoin kuunnella, sitten oli pakko lähteä ennenkuin itsellä napsahtaa.
Projisointiapa, joo, jotkut on siinä hyviä, se on parhaimmillaan ihan taidetta. Tässä joitain helmiä meidän kotielämästä, ole hyvä:
-valitin, että mies käyttäytyy mustasukkaisesti, kun soittelee perääni, jos olen kaveriseurassa jossain, ei päästäisi sukuloimaankaan, eikä työporukan kanssa ulkomaille - miehenpä mielestä minä olen mustasukkainen, kun jossain liikkuessamme käännyn katsomaan samaan suuntaan kuin hän
-sovimme, että selvitämme parisuhdesolmujamme yhdessä työskennellen tunnelukkometodilla (koska mies ei halua pariterapiaan), luin kirjan, tein kaikki testit ja lähetin useita viestejä ja jätin tarralappusia - ei vastausta yhteenkään viestiin, mies väittää, että on tehnyt testit, mutta ei suostu näyttämään tuloksia (minä näytin omani), nyt viestimättömyys ja yhteisen projektin hautautuminen on minun syytäni ja hän oli se vastuullinen taas kerran
-kerroin miehelle, miten pelottava ja aggressiivinen hän on riitojen aikana karjuessaan ja paiskoessaan hajalle tavaroita - nyt minä olen kuulemma aggressiivinen, koska yhden kerran nostin sormen pystyyn sanoessani jotain painokkaasti (totta), myös väsyneen ilmeen näyttäminen tai väsyneen äänensävyn käyttäminen on hyökkäys häntä kohtaan (nämä jälkimmäiset siis pikkulapsiaikana)
Kuulostaa siltä, että olis viisainta lähteä eri teille.
Kauanko olette olleet yhdessä, AP? Alkoiko käytös yhtäkkiä vai pikkuhiljaa?
>mies
>naamassa näppyjä
Valitse toinen.
Noin ihana mies ja vielä itse valitsemasi. Onnea 😂