Minulla on 4 FB-kaveria, joiden aviomiehet ovat jättäneet heidät syystä tai toisesta. Kaikkia heitä yhdistää yksi sama asia.

Ihanaa..taas joku jurpo

On sulla kaverit...

Vierailija kirjoitti:

Ja se on katkeruus ja viha. Vaikka näistä eroista on kulunut jo vuosia, niin nämä naiset ovat muuttuneet jotenkin lopullisesti katkeriksi ja vihaisiksi. Miksi? Ymmärrän, että yllättävä ero ja jätetyksi tuleminen on asia, joka nostattaa katkeruutta ja vihaa, mutta miksi näissä tunteissa pitää velloa vuosikausia?

Facebookissa nämä neljä naista vuoronperään (eivät tunne toisiaan) jakavat erilaisia miesvihapostauksia, joskus ihan samanlaisiakin, kuten sellainen pikkutytön kuva, jossa kuvatekstinä "Fuck this world, I'm going to Wonderland". Jatkuvasti sellaisia "Minä en tarvitse miestä mihinkään" -postauksia ja "Miehet ovat sikoja" jne. Miksi?

Jos joku näistä on joskus löytänyt jonkun ex-miehen tavaran jostain, se on tärvelty tai poltettu tai muuten turmeltu. Miksi? "Leikkasinpa exän 250€:n kauluspaidan matonkuteeksi" tai "Ahhah, löysin pinon exän lapsuudenkuvia. Poltin ne."

Yhdistää niitä yksi muukin asia ... sinä.

Yksi vaikuttava asia voisi olla se, miten ex-miehet ovat eron hoitaneet. Esimerkiksi pettäminen tuntuu monesta tosi pahalta. 

Viha on keino suojautua surua vastaan. Eksää pitää vihata sydämen pohjasta ettei tarvitse kohdata surua rakkaan ihmisen menettämisestä. Heikot ihmiset eivät kestä surua, mutta eivät ymmärrä että jos sen antaisi tulla, se menisi myös ohi. Sen sijaan he pitävät ikuisuuksiin kiinni vihasta ja katkeruudesta. Oman miehen eksä on samanlainen. Sitä avutonta raivoa on murheellista katsella.

Miehen exä 12 vuoden takaa on edelleen vittumainen ja vihainen, pääasiassa kuitenkin katkera ja kateellinen. Lasten kautta on hyvä viljellä vittumaisuutta edelleen näinkin pitkän ajan jälkeen.

Ei ymmärrä, mutta luulisi olevan rankkaa itselleen.

Kuten sanoit, saa olla katkera ja vihainen, mutta ei loppuelämää kannata kuitenkaan. Menee elämä pilalle.

En oo Facebookissa. Jakaako ihmiset oikeesti tällaisia asioita julkisesti? Sehän on ihan kamalaa. Mitä on tapahtunut yksityisyydelle?

Tuntuu vain niin järjettömältä, että joka päivä pitäisi olla vihainen ja katkera. En itse jaksaisi. Haluaisin niistä tunteista eroon ja menisin vaikka terapiaan, jotta elämässä olisi iloa ja valoa erosta huolimatta.

Jotenkin tuo exän mustamaalaaminen ja jatkuva negatiivinen lataus kaikkeen tuntuu vain vievän voimia, vaikka pitäisi keskittyä ihan muihin asioihin. 

Eroista on siis aikaa jo 3-8 vuotta, ei kenellekään näistä naisista mikään uusi asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Viha on keino suojautua surua vastaan. Eksää pitää vihata sydämen pohjasta ettei tarvitse kohdata surua rakkaan ihmisen menettämisestä. Heikot ihmiset eivät kestä surua, mutta eivät ymmärrä että jos sen antaisi tulla, se menisi myös ohi. Sen sijaan he pitävät ikuisuuksiin kiinni vihasta ja katkeruudesta. Oman miehen eksä on samanlainen. Sitä avutonta raivoa on murheellista katsella.

Näin on. Vihan takana on lähes aina sittenkin se pelko. Mitä vihaava ihminen itse asiassa pelkää? Tähän tulisi saada vastaus. Mutta katkeruus ja viha ovat hyödyttömiä tunteita pitkällä ajalla. Ne syövät vain ihmisitä itseä, ei sitä toista - vaikka kuinka haluaisimme. Mutta katkeruudessa on joidenkin helppo olla, koska silloin ei tarvitse vaatia itseltä mitään, ei edes rehellisyyttä siitä, että itsessäänkin saattoi olla sitä vikaa. Vasta kun tunnustaa omat kehittämistä vaativat asiat, pääsee jatkamaan matkaa. No, sitten voi tulla katkeraksi  itselle siitä, että antoi olla itsensä niin kauan siinä turhassa katkeruuden kehässä.

Uskomatonta kirjoitti:

En oo Facebookissa. Jakaako ihmiset oikeesti tällaisia asioita julkisesti? Sehän on ihan kamalaa. Mitä on tapahtunut yksityisyydelle?

Kyllä! Todellakin! 

Itse asiassa tänään törmäsin minulle täysin tuntemattoman ihmisen julkaisuun, jonka oli jakanut koko maailmalle. Ystäväni oli kommentoinut julkaisua, joten se näkyi myös minun uutisvirrassani. Siinä tämä minulle tuntematon henkilö haukkui puolisonsa ja parhaan kaverinsa maanrakoon, koska oli juuri saanut tietää heidän suhteestaan. Aikuisia ihmisiä kaikki, 40-50-vuotiaita ja korkeastikoulutettuja. Moni olikin kommentoinut, että nämä asiat voisi hoitaa kasvotusten, eikä jakaa yleisesti Facebookissa.

Katkeruus ja viha ajaa varmaan yksityisyyden muuritkin kumoon.

Jaa-aaa. Etpä sinäkään tiedä kaikkea näiden ystäviesi existä vaikka luuletkin tietäväsi. Ehkä jotkut heistä tulikin kohdelluksi huonosti. Yleensä nää motkottajat on tosin sellaisia ettei omata riittäviä kommunikointitaitoja ja sitten märistään kaatunutta maitoa. Vakka nimittäin löytää aina kantensa.

Vierailija kirjoitti:

On sulla kaverit...

Eivät ole kavereita, ovat onneksi vain Facebook-kavereita. Lapsuuden naapuri, entinen työkaveri, riparikaverin isosisko ja lapsen kaverin äiti. Jos olisivat läheisiä kavereita, olisi enemmän mielenkiintoa auttaa ja keskustella. Näitä en tunne juuri ollenkaan, joten en halua puuttua asiaan.

ap

Muuten ymmärrän ap:n kannan, mutta mitä miesvihaa on pikkutytön kuvassa jossa tekstinä on "fuck this world, I'm going to wonderland"?

Vierailija kirjoitti:

Jaa-aaa. Etpä sinäkään tiedä kaikkea näiden ystäviesi existä vaikka luuletkin tietäväsi. Ehkä jotkut heistä tulikin kohdelluksi huonosti. Yleensä nää motkottajat on tosin sellaisia ettei omata riittäviä kommunikointitaitoja ja sitten märistään kaatunutta maitoa. Vakka nimittäin löytää aina kantensa.

No enpä tietenkään tiedä heidän liitoistaan tai existään mitään. Sen tiedän (Facebookista), että jokainen näistä naisista on tullut jätetyksi yllättäen. Mutta oli liitto tai nainen miten kamala tahansa, niin tällaista vihan ja katkeruuden määrää exää kohtaan en ymmärrä. Jos ex on ollut ihana ja sitä on rakastanut ja sitten se on jättänyt, eikö silloin pitäisi surra? Tai jos ex on ollut väkivaltainen tai ihan kamala, eikö silloin pitäisi olla helpottunut, kun pääsee siitä eroon? Ymmärrän, että jos ero tulee täysin puun takaa ja mies on karannut vaikka yhteisen ystävän matkaan, niin toki siinä on vihaa ja katkeruutta. Mutta miksi niitä tunteita halutaan ylläpitää vuosikausia, sitä en käsitä.

ap

Jotkut ne ei vaan pääse erosta yli. Mies on ollut koko elämäntarkoitus ja itsestäänselvyys. Vikaa ei voi mitenkään olla itsessä, vaan paha on ulkopuolella, jolle voi kostaa ja toivoa pahaa. Tätä kautta karma ja energiat ja itseääntoteuttavat ennustukset kääntyvät itseä vastaan ja kierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ymmärrän ap:n kannan, mutta mitä miesvihaa on pikkutytön kuvassa jossa tekstinä on "fuck this world, I'm going to wonderland"?

Ei siinä varsinaisesti ole mitään, mutta se on liitetty niihin sanallisiin miesvihapostauksiin kuvana. Tuota nimenomaista kuvaa on käytetty myös ihan yleisesti muissa yhteyksissä, vaikkapa terrori-iskujen jälkeen tarkoittamaan sitä, että tekisi mieli jättää kaikki ja lapsenomaisesti siirtyä johonkin sateenkaaren toiselle puolelle pois tästä pahasta maailmasta.

ap

Niin... Kyllä ne jätetyksi tulleet naiset on sitten kamalia säälittäviä otuksia. Huh, onneksi en ole itse moinen katkeruus.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ymmärrän ap:n kannan, mutta mitä miesvihaa on pikkutytön kuvassa jossa tekstinä on "fuck this world, I'm going to wonderland"?

Ap:n pointtina oli ilmeisesti, että tuollaisilla kuvilla puretaan sitä miesvihaa. Eihän se kuva sinäänsä liity mitenkään miesvihaan.

Omasta erosta on jo 10-vuotta mutta kyllä mä silti saatan fb:ssa vieläkin ihmetellä exän touhuja. Nykyään toki enää toodella harvoin, varmaan yli vuosi sitten viimeksi. Ja minua ei edes jätetty, vaan lähdin itse.

Joskus ne toisen tekemiset vaan on niin käsittämättömiä ja kaukana omasta toimintamallista ja ajatusmaailmasta, että ne on yksinkertaisesti jaettava. Vaikka olen jo nykypäivänä onnellisesti uusissa naimisissa, niin myönnän olevani erittäin katkera exälleni siitä, miten hän toimii yhteisiä lapsiamme kohtaan. Olen surullinen ja epätoivoinenkin välillä. Näitä ajatuksia sitten välillä ystävilleni jaan. Eihän se viisasta ole - toivottavasti ei enää tarvitse.

Joitain ihmisiä ei jätetä. Ei millään lailla. Mikään syy ei ole sellaisille ihmisille tarpeeksi hyvä syy erota HEISTÄ. Aivan sama, olisiko ongelmista yrittänyt puhua ja ratkoa niitä vai häipyisikö vaan yhtäkkiä. Silti tulee paskaa niskaan ja se eron halunnut osapuoli on kusipää sen toisen silmissä loppuelämänsä. Joskus jätetty osapuoli on varma toisen pettämisestä, vaikkei sellaista olisi tapahtunutkaan.

Suhteiden puiminen jossain Facebookissa on noloa. Kuinka niin tekevät edes luulevat asian kiinnostavan muita? Kannattaisi mieluummin vaikka kirjoittaa asiat ihan privaatisti itselleen. Saisihan sitä niinkin purettua ja asia säilyisi yksityisenä.