Miksi olet epäkohtelias potilaille, sh?

Minulle on tiuskaistu aikaa varatessa "olisit soittanut heti aamusta, ei meillä enää ole aikoja!", ennen kuin olen edes ehtinyt kertoa vaivoistani ja siitä, etten edes tarvitse akuuttiaikaa, vaan voin kyllä odottaa, kunhan joskus pääsen hoitoon.

Kiristääkö joku näkymätön hihna päässä?

Vierailija kirjoitti:

No vittu en oo. Ja mitä sä tulet mulle sun ongelmista avautuun, ei vittu kiinnosta, mee muualle valittaan. 

-JULKISEN puolen sh

Viimeaikaisten mielipiteiden mukaan julkinen puoli vaan syö rahaa, että mitä sieltä empatiaa odotatte. Kaikki vaan Yksityisille ostamaan rahalla sitä empatiaa. Tervemenoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tiuskaistu aikaa varatessa "olisit soittanut heti aamusta, ei meillä enää ole aikoja!", ennen kuin olen edes ehtinyt kertoa vaivoistani ja siitä, etten edes tarvitse akuuttiaikaa, vaan voin kyllä odottaa, kunhan joskus pääsen hoitoon.

Kiristääkö joku näkymätön hihna päässä?

Kyllä sinä niin mielesi pahoitit..

Ei minun mielestäni tarvitse hymyillä hampaat välkkyen tai kehuskella asiakkaan upeaa uutta kuontaloa tms. ollakseen kohtelias ihminen.

Jos yksi asiakas on täysi idiootti ja haukkuu sinua, ei se tarkoita, että kaikki olisivat. Minusta monet hoitajat tekevät muutaman huonon kokemuksen perusteella ikäviä yleistyksiä asiakkaista. Aina ne häiritsee, ei tajua mitään, hakee apua turhiin vaivoihin, eivät ymmärrä, että meillä on kiire jne. Älkää yleistäkö, vaan kohdelkaa toisia niin kuin haluaisitte itseänne kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan kiva tietää syy siihen, mikä oikeuttaa olemaan työajalla naama sanonko millä asiakkaille, joilla erilaisia terveydellisiä ongelmia. Olen usein saanut osakseni erittäin epäkohteliasta palvelua etenkin ajanvarauksessa.

Ettekö koskaan mieti, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu, jos hänelle ollaan töykeitä ja ylimielisiä ilman mitään muuta syytä kuin ilmeisesti se, että hoitajalla on joka päivä vähän huono päivä?

Mä en ainakaan tarkoituksella ole töykeä. Joskus kieltämättä vituttaa, kun ihmiset ajavat itsensä täysin huonoon kuntoon, jättävät lääkkeensä ottamatta, tulevat lukuisten pitkäaikaisten vaivojen kanssa päivystykseen tukkimaan systeemin jne. Yleensä olen aina ystävällinen, mutta joskus naama pakostakin vääntyy norsunvitulle. Silloinkin kokeilen oikaista sen, jos havaitsen reaktioni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tiuskaistu aikaa varatessa "olisit soittanut heti aamusta, ei meillä enää ole aikoja!", ennen kuin olen edes ehtinyt kertoa vaivoistani ja siitä, etten edes tarvitse akuuttiaikaa, vaan voin kyllä odottaa, kunhan joskus pääsen hoitoon.

Kiristääkö joku näkymätön hihna päässä?

I

Kyllä sinä niin mielesi pahoitit..

Itse asiassa en pahoittanut mieltäni. Lähinnä ihmettelin tapaa vastata mahdollisesti valavastikin sairaalle ja apua tarvitsevalle.

Onneksi ymmärrän, että kaikenlaisia ihmisiä tässä maailmassa on ja olin vain onnellinen, ettei minun tarvitse olla töykeän ihmisen kollega, lapsi tai puoliso tai yhtään mikään.

Olen jo vaihtanut alaa, mutta tästä keskustelusta tuli mieleen eräs pitkäaikainen työyksikköni, jonka puikoissa ollut ylilääkäri oli sitä mieltä, että ilkeäksi heittäytyvää asiakasta ei tarvitse palvella, tulkoon toisella ajalla uudestaan. Oli jotenkin rennompaa ottaa vastaan satunnaista änkyröintiä, kun oli ylipäällikön lupa "soittaa paikalle vartija kantamaan kiihtynyt asiakas korvasta pihalle" (suora sitaatti). Harvoin sitä optiota tarvitsi käyttää, mutta se oli hyvä olla olemassa: asiakaskunta oli todella kaikenkirjavaa ja selkeä linjaus henkilökunnan loukkaamattomuudesta merkittåvä tekijä työssäjaksamisessa. Ne todella sairaat harvoin valittivat suureen ääneen omista oikeuksistaan tai päivystysten aiheuttamasta viiveestä aikatauluissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vaihtanut alaa, mutta tästä keskustelusta tuli mieleen eräs pitkäaikainen työyksikköni, jonka puikoissa ollut ylilääkäri oli sitä mieltä, että ilkeäksi heittäytyvää asiakasta ei tarvitse palvella, tulkoon toisella ajalla uudestaan. Oli jotenkin rennompaa ottaa vastaan satunnaista änkyröintiä, kun oli ylipäällikön lupa "soittaa paikalle vartija kantamaan kiihtynyt asiakas korvasta pihalle" (suora sitaatti). Harvoin sitä optiota tarvitsi käyttää, mutta se oli hyvä olla olemassa: asiakaskunta oli todella kaikenkirjavaa ja selkeä linjaus henkilökunnan loukkaamattomuudesta merkittåvä tekijä työssäjaksamisessa. Ne todella sairaat harvoin valittivat suureen ääneen omista oikeuksistaan tai päivystysten aiheuttamasta viiveestä aikatauluissa.

Tähän tajunnanvirtaan ei myöskään tarvitse vastata, meni offtopiciksi, tiedetään.

Asiaan on ainakin aikaisempina vuosikymmeninä vaikuttanut opiskelijavalinta. Sairaanhoitajiksi pyrkijöille oli soveltuvuuskoe, jossa pärjäsivät tällaiset "kovat" persoonat. Harva hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu pärjäsi tässä soveltuvuuskokeessa. En tiedä miten nykyisin pääsykokeet menevät, mitä niissä arvostetaan ja mitä ei, mutta ainakin siis 90-luvulla ja 00-luvulla oli näin. Ilmeisesti ajateltiin että tällaiset persoonat pärjäävät tiukissa tilanteissa ilman tunteiluja. Se idea että potilas olisi terveydenhuollon keskiössä on aika uusi, eikä suinkaan vielä kaikkialla läpilyönyt idea. Sanonta että "sairaala pyörisi todella hyvin ja tehokkaasti jos ei olisi potilaita" ei ole tuulesta temmattu.   

Vierailija kirjoitti:

Asiaan on ainakin aikaisempina vuosikymmeninä vaikuttanut opiskelijavalinta. Sairaanhoitajiksi pyrkijöille oli soveltuvuuskoe, jossa pärjäsivät tällaiset "kovat" persoonat. Harva hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu pärjäsi tässä soveltuvuuskokeessa. En tiedä miten nykyisin pääsykokeet menevät, mitä niissä arvostetaan ja mitä ei, mutta ainakin siis 90-luvulla ja 00-luvulla oli näin. Ilmeisesti ajateltiin että tällaiset persoonat pärjäävät tiukissa tilanteissa ilman tunteiluja. Se idea että potilas olisi terveydenhuollon keskiössä on aika uusi, eikä suinkaan vielä kaikkialla läpilyönyt idea. Sanonta että "sairaala pyörisi todella hyvin ja tehokkaasti jos ei olisi potilaita" ei ole tuulesta temmattu.   

No likimain jokainen tietää millasta roolia noissa soveltuvuuskokeissa kannattaa vetää

Vierailija kirjoitti:

Asiaan on ainakin aikaisempina vuosikymmeninä vaikuttanut opiskelijavalinta. Sairaanhoitajiksi pyrkijöille oli soveltuvuuskoe, jossa pärjäsivät tällaiset "kovat" persoonat. Harva hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja normaalilla empatiakyvyllä varustettu pärjäsi tässä soveltuvuuskokeessa. En tiedä miten nykyisin pääsykokeet menevät, mitä niissä arvostetaan ja mitä ei, mutta ainakin siis 90-luvulla ja 00-luvulla oli näin. Ilmeisesti ajateltiin että tällaiset persoonat pärjäävät tiukissa tilanteissa ilman tunteiluja. Se idea että potilas olisi terveydenhuollon keskiössä on aika uusi, eikä suinkaan vielä kaikkialla läpilyönyt idea. Sanonta että "sairaala pyörisi todella hyvin ja tehokkaasti jos ei olisi potilaita" ei ole tuulesta temmattu.   

Njaa.. enpä usko tuohon. Itse aloitin sh:n opinnot vuonna -88 ja kyllä niistä soveltuvuuskokeista paistoi läpi se, että empaattisia ihmisiä haetaan alalle. Itse olin parikymppisenä hyvin empaattinen, herkkä ja ujokin, ja siltikin pääsin opiskelemaan alaa. Tosin nyt 25 vuotta alalla olleena olen edelleen empaattinen ja herkkä tunnepuolella, mutta en ujo.

Mutta itse ap:n väittämään.. en ole epäystävällinen potilaille, voisi oikeastaan sanoa koskaan. Vaikka olen työskennellyt lähes koko työurani päivystyksessä ja nähnyt kaikennäköistä potilasta. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että minua on kohdeltu potilaiden taholta ikävästi, ilkeästi ja agressiivisesti, useammin kuin mitä minä  potilasta kohtaan olen ollut tyly.

Mutta, meitä on moneen junaan..

Itse muistan miten paha mieli tuli, kun olin anoppilassa vieraalla paikkakunnalla ja jouduin käymään siellä päivystyksessä kuumeisena rintatulehduksen takia. Vauvani oli mukana, kun menin päivystykseen. Jonottajia oli paljon. Jonkun aikaa odotettuani tarkoitukseni oli kysäistä hoitajalta, että olenkohan missä kohtaa jonossa ja ehdinkö ennen vastaanotolle pääsyä käydä imettämässä vauvani vähän syrjemmällä, minne ei välttämättä lääkärin kutsu kuuluisi. Erään huoneen oli ovi auki ja hoitaja oli laittamassa siellä välineistöä, ei siis ollut potilashuone. Koputin ovenpieltä ja en ehtinyt sanoa enempää kuin pari sanaa, kun hoitaja hyvin äkäisellä äänellä tiuskaisi minulle :" etkö näe, että minulla on tekemistä, mene luukulle kysymään!" Se tyyli; kiukkuinen tiuskaisu ja suoranainen pois häätö tyrmistytti minua, sillä itse en ikinä ole puhutellut hoitajana ketään tuolla tavalla. Omassa työssäni ensiavussa kyselijöitä on jatkuvasti ja olen aina opastanut heitä ystävällisesti, vaikka itsellä olisikin kiire tai huono päivä. Mutta niin kuin sanoin, meitä on moneksi. Ja siitähän tässä ap:n väittämässä onkin kysymys.