Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä lapsiperheitä, joille ei synny ruokahävikkiä
04.04.2016 |
Tuli tuosta ruokahävikki-ketjusta mieleeni, etten oikein ymmärrä itsekään sinkku- tai kahden aikuisen taloutta, jossa heitetään ruokaa pois. Aikuiset ihmiset harvemmin tekevät ruokaa, josta eivät pidä ja ostavat pienempiä pakkauksia kuin lapsiperheet.
Joskus pari vuotta sitten leikkipuistossa tapaamani kahden lapsen äiti sanoi, ettei heille tule ruokahävikkiä. En voinut käsittää sitä. Meillä on neljä lasta ja ruokaa menee roskiin todella paljon. Lapset ovat alle kouluikäisiä. Syödään puolikas banaani, eikä jaksetakaan syödä loppuun (eikä kukaan syö puolikasta, toisen käsissä muussaantunutta banaania!) tai ruoasta jää osa syömättä. Maitoa jää juomatta, leipää syömättä. Joku lapsi saattaa haluta leikkelettä leivän päälle ja pyörtää maistamisen jälkeen päätöksensä. Eihän sellaista kukaan muu voi enää syödä.
Miten siis voi olla lapsiperhe, jossa mitään ruokaa ei heitetä pois? Syödäänkö siellä toisten lautaset tyhjiksi vai pakotetaanko lapset syömään joka herne lautaselta vaikka väkipakolla?
Kommentit (42)
Ykkönen, lapsen valikoivuus harvoin on nirsoilua ja pakkosyöttämisellä kerjää kyllä syömishäiriöitä.
Ap, olet oikeassa. Hävikkiä syntyy, eikä kenenkään kannata ryhtyä lasten ruokien jätemyllyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tule juurikaan. Nyt kuluneen kuukauden aikana olen heittänyt roskiin desin verran kermaperunoita. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt jonkun leivän puolikkaan tai just sen nälvätyn banaanin voikin heittää pois, mutta kyllä jos meillä jätetään ihan vaan nirsoilun ilosta ruokaa lautaselle niin se lautanen menee sitten jääkaappiin odotteleen seuraavaa ruokailua, jolloin se jo nälän yllätettyä tuleekin syödyksi hyvällä ruokahalulla.
Todella sairasta.
Maitoa voi kaataa lapselle vain vähän. Ei myöskään tarvitse antaa isoa voileipää. Annoskoko muutenkin lapsen kokoiseksi. Ja banaanit voi tarjoilla viipaleina ja jos jää yli, panna pakkaseen tai leipoa kakkuun tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt jonkun leivän puolikkaan tai just sen nälvätyn banaanin voikin heittää pois, mutta kyllä jos meillä jätetään ihan vaan nirsoilun ilosta ruokaa lautaselle niin se lautanen menee sitten jääkaappiin odotteleen seuraavaa ruokailua, jolloin se jo nälän yllätettyä tuleekin syödyksi hyvällä ruokahalulla.
Todella sairasta.
Kuinka niin sairasta? Eihän tässä mistään väkisin kurkusta alas-tekniikasta ole kyse vaan lapsi syö sitten seuraavalla ruokailulla ihan omasta tahdostaan nälkäänsä sen saman ruuan, mikä ei aiemmin kelvannut jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain yksi lapsi, joten on tietysti helpompi vahtia sitä kuin ap:n neljää. Meillä ei ole koskaan muussattu banaania kädessä. Se viipaloitiin lautaselle silloin, kun lapsi ei vielä osannut syödä kuorimalla. Joskus tietysti palasia putosi laittialla, niin ne tietysti kompostiin. Joskus lapsi ei jaksa (eikä aikuinenkaan) syödä kaikkea. Jos ruokaa jää puolet, niin laitan jääkaappiin ja tarjoan esim. seuraavana päivänä. Jos jää pari lusikallista, niin kompostiin. Juomaa, jos jää, niin kuppi jääkaappiin. Nyt 5-vuotias osaa jo itse viedä.
Tuossa ruokahävikkiketjussa oli kyllä lähinnä kyse siitä, että valmistettuja ruokia mätänee jääkaappiin tai parvekkeelle, jääkaapissa päivän ollutta ei enää haluta syödä, ei osata pakastaa ruokia/leipiä tai ostetut vihannekset/hedelmät jää käyttämättä tai syömättä. Lapselta jäänyt leivänpuolikas on hieman eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai nyt jonkun leivän puolikkaan tai just sen nälvätyn banaanin voikin heittää pois, mutta kyllä jos meillä jätetään ihan vaan nirsoilun ilosta ruokaa lautaselle niin se lautanen menee sitten jääkaappiin odotteleen seuraavaa ruokailua, jolloin se jo nälän yllätettyä tuleekin syödyksi hyvällä ruokahalulla.
Todella sairasta.
Kuinka niin sairasta? Eihän tässä mistään väkisin kurkusta alas-tekniikasta ole kyse vaan lapsi syö sitten seuraavalla ruokailulla ihan omasta tahdostaan nälkäänsä sen saman ruuan, mikä ei aiemmin kelvannut jostain syystä.
Ja voin kyllä kertoa, että omassa lapsuuden kodissa tätä pakkosyöttöä ihan oikeasti harrastettiin eli pöydässä istuttiin yksinään vaikka koko päivä, kunnes lautanen oli tyhjä. Itse en ikinä toimisi näin vaan meillä aletaan syömään, kun kaikki ruokailuun osallistuvat pääsevät istumaan ja lopetetaan kun viimeinenkin on valmis ja jos jollain sitä ruokaa ihan reippaasti jäi niin sitä tarjoillaan sitten seuraavallakin ruualla. Mutta siis tuohon väitökseen, että syömishäiriö tulee, jos pakkosyötetään niin ei minulle ainakaan ole tullut vaan ihan normaalipainoinen aikuinen minusta kasvoi ihan normaalilla ruokahalulla.
Palstalta lukemieni juttujen perusteella moni ostaa kotiinsa niin minimaalisesti ruokaa, että kaikki tulee siksi syötyä. Sitten jos isällä on superkova nälkä, hän syö kaiken ruoan yksin, ja vaimo ja lapset syövät ruoaksi näkkileipää tms. Alapeukkuja sataa, tiedän, mutta näin täällä on kerrottu. Olen oppinut palstalta paljon suomalaisesta perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä annan omilleni jo suoraan sen puolikkaan banaanin. Syövät toisen puolen jos edelleen tekee mieli tai sitten sen syö joku muu. Syödessä hyvin harvoin menee mitään roskiin, koska minä laitan niille lautasille pienet annokset ja annan lisää jos on vielä nälkä. Eivät onneksi myöskään turhaan nirsoile ja minä en tarkoituksella syötä niille jotain chili con carnea extra chilillä tai muita mistä tiedän, että eivät varmasti näin pieninä (3 ja 4,5) vielä syö. Tähän mennessä kaikki on uponnut ihan hyvin.
Meillä on sitten outoja lapsia, kun lempiruokakin voi jäädä jostain syystä puoliksi syömättä.
1v syö sen, mitä annetaan. 3v kaksoset syövät vaihdellen, joskus syövät kaiken, joskus jää jotain. 5v on todella nirso, eikä oikein koskaan söisi mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sitten outoja lapsia, kun lempiruokakin voi jäädä jostain syystä puoliksi syömättä.
1v syö sen, mitä annetaan. 3v kaksoset syövät vaihdellen, joskus syövät kaiken, joskus jää jotain. 5v on todella nirso, eikä oikein koskaan söisi mitään.
ap
Sinun kannattaa pienentää sitä annoskokoa reilusti, jos jatkuvasti jää puolet syömättä. Ja sen viisivuotiaan kanssa kannattaisi katsoa, onko esimerkiksi sillä asettelulla merkitystä - syökö paremmin jos eri ruoka-aineet on erikseen.
Meillä laitetaan yleensä lautaselle sen verran ruokaa, että se pitää jaksaa syödä loppuun. Jos jää nälkä, otetaan lisää taas sen verran, että se syödään loppuun. Ei mun mielestä lasta voi opettaa siihen, että aina voi jättää lautaselle ruokaa. Siitähän tulee äkkiä tapa. Kyllä meilläkin 5-v sanoo tosi usein, ettei enää halua syödä jo parin lusikallisen jälkeen. Kuitenkin, kun lupaa pöydästä nousemiseen ei ainneta, niin ruoka häviää kummasti lautaselta. Aina pitää kuitenkin yrittää...
Sama, jos haluaa leivän, on se syötävä loppuun. Ei ruokaa heitellä noin vaan pois jatkuvalla syötöllä. Joskus tietenkin tulee otettua vaikka liikaa lisää ruokaa, jolloin loppu ei yksinkertaisesti mahdu. Tämä edellyttää kuitenkin, että ruokaa on syöty jo tarpeeksi.
Ihmeellistä opettaa lapselle, että mitä vaan voi haluta ja ottaa ja aina voi heittää pois, jos ei haluakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta kai sitä ruokaa lentää roskiin, jos kerran opetetaan tuohon että aina voi jättää ja heittää roskiin jos ei maistukaan! Meillä ei tulisi kuuloonkaan. Tosin ei tarjotaan pienille lapsille esim. kokonaisia hedelmiä ja leipiä, vaan palasina ja viipaleina, joita sitten voi ottaa lisää jos jäi edellisestä vielä nälkä. Jos ei haluakaan syödä leipää leikkeleellä, niin kyllä se vaan tällä kertaa syödään ja ensi kerralla sitten ollaan viisaampia ettei pyydetän leikkelettä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sitten outoja lapsia, kun lempiruokakin voi jäädä jostain syystä puoliksi syömättä.
1v syö sen, mitä annetaan. 3v kaksoset syövät vaihdellen, joskus syövät kaiken, joskus jää jotain. 5v on todella nirso, eikä oikein koskaan söisi mitään.
ap
Outoja vanhempia kun ovat opettaneet lapsille tuollaisen käytösmallin ja sitten syytetään lapsia siitä, että toimivat kuten on opetettu.
Otetaan mieluummin pieni annos ja sitten lisää, kuin iso annos jota ei jakseta syödä.
Meillä lautanen syödään tyhjäksi. Aloitetaan pienellä annoksella, ja lisää saa ottaa vaikka kymmenen kertaa.
Lapsi, joka jättää banaania toistuvasti, ei saa kokonaista vaan puolikkaan. Se syödään sitten loppuun - jos maha onkin täysi ennen viimeistä haukkausta, niin lapsi ei lähde keittiöstä ennen kuin on sen viimeisen haukkauksen syönyt. Banaani on kuitenkin kasvanut kaukana, matkustanut pitkältä, kuljetettu kauppaan, ostettu ja maksettu kaupasta ja kannettu kotiin - eikä suinkaan roskikseen heitettäväksi!
Kaurapuuron jämät saa lisättyä leipätaikinaan. Puolikkaan muussatun banaanin voi länttäistä kuivakakkutaikinaan.
Kyllä meilläkin kertyy ruokajätettä, ei tämä ollut mikään itsensä nostaminen. :) Koitamme vain parhaamme mukaan välttää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä annan omilleni jo suoraan sen puolikkaan banaanin. Syövät toisen puolen jos edelleen tekee mieli tai sitten sen syö joku muu. Syödessä hyvin harvoin menee mitään roskiin, koska minä laitan niille lautasille pienet annokset ja annan lisää jos on vielä nälkä. Eivät onneksi myöskään turhaan nirsoile ja minä en tarkoituksella syötä niille jotain chili con carnea extra chilillä tai muita mistä tiedän, että eivät varmasti näin pieninä (3 ja 4,5) vielä syö. Tähän mennessä kaikki on uponnut ihan hyvin.
Lapset syövät hyvinkin maustettua ruokaa, jos tottuvat sitä pienestä pitäen syömään. Toki, ymmärrän sinun tarkoittaneen, että et pakota lapsiasi syömään sellaista, minkä tiedät heiltä jäävän syömättä (mitä se missäkin perheessä onkaan)... Mutta meillä esim. lapsilta jäisi syömättä todennäköisemmin ns. normaali, liian vähän maustettu perusruoka kuin tulinen chili con carne.
Muutenkin uskon kokeilunhaluun ja makumaailman laajentamiseen jo pienenä. Vaikka sitten sillä riskillä, että ekoilla kerroilla osa ruuasta - voi kauhistuksen kananhäkki ja äidille välitön harakiri! - päätyy kompostiin.
2
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sitten outoja lapsia, kun lempiruokakin voi jäädä jostain syystä puoliksi syömättä.
1v syö sen, mitä annetaan. 3v kaksoset syövät vaihdellen, joskus syövät kaiken, joskus jää jotain. 5v on todella nirso, eikä oikein koskaan söisi mitään.
ap
Eihän tuo tarkoita muuta kuin että annat liikaa ruokaa.
En minä koskaan iskenyt pikkulapselle kokonaista banaania käteen tai laittanut ruokaa lautaselle muuta kuin ihan pikkuannoksen ja sitten lisää, jos tarvitaan.
Näin ainakin hävikin voi minimoida. Toki sitä silti vähän tulee, mutta kyllä perusvirhe on annostelu tässä teidän tapauksessa.
Meillä syntyy tosi vähän hävikkiä. Ruokaa otetaan ensin vähän ja sitten lisää jos haluaa, uutta ruokaa minimaallisesti jotta voi maistaa. Jos ottaa leivän niin lapselle voi opettaa miettimään leivän kokoa, tekeekö ensin pienen ja ottaa lisää. Banaania meillä syövät kokonaisen tai voin puolittaa yhden kahdelle lapselle. Jne. Ennakointi on tässä se tärkein sana. Jos lapsi söi lounaan puoli tuntia siten ja haluaa nyt leivän ja banaanin niin onko mitään järkeä antaa kokonaiset?
No kai nyt jonkun leivän puolikkaan tai just sen nälvätyn banaanin voikin heittää pois, mutta kyllä jos meillä jätetään ihan vaan nirsoilun ilosta ruokaa lautaselle niin se lautanen menee sitten jääkaappiin odotteleen seuraavaa ruokailua, jolloin se jo nälän yllätettyä tuleekin syödyksi hyvällä ruokahalulla.