Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde onnistua?
03.04.2016 |
Itse olen sitä mieltä, että tottakai voi! Ei koulutuksella ole väliä jos luonteenpiirteet sopivat yhteen ja kemiat muutenkin kohtaavat.
Moni tuttavani on eri mieltä ja jaksan ihmetellä sitä. Miten voi luokitella ihmisiä koulutuksen perusteella tuntematta ihmistä?
Kommentit (79)
Me olemme sellainen pari. Alkuun miehelläni oli tosi huono itsetunto, ja se nostaa päätään joskus edelleen, jos hän ottaa vähän alkoholia ja ollaan "hänen kaltaistensa" seurassa. Ikävä siirtyä kesken kivan illanvieton vessaan itkemään, kun aviomies alkaa naureskella koulutukselleni ja sille, että akateemiset luulevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä, ja sitten nää duunarikaverit (tai yleensä vain pariskuntien miehet) komppaavat mieheni juttuja (mutta eivät heidän naisensa minua puolustakaan).
Mua siis surettaa vain se, etten saisi olla iloinen ja tyytyväinen akateemisesta koulutuksestani. En saisi tyyliin edes mainita sitä näyttämättä mieheni mielestä jotenkin kusipäiseltä. Olen oman lapsuudenperheeni ainoa pitkälle kouluttautunut, samoin kavereissakin on monta ei-akateemista (vaikka akateemisiä enemmän onkin, työ- ja opiskelukaverit lähinnä), ja mielestäni he kaikki ovat kivoja ja osa jopa erittäin sivistyneitä ihmisiä - lukevat paljon kirjallisuutta (minä en) jne. Mutta vain omaa rakasta miestä maisterintutkintoni tuntuu yhä edelleen ärsyttävän, koska se ärsyyntyminen tulee melkein aina pikkukännissä pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä elettyä:
-miehen olematon kielitaito estää häntä ymmärtämästä vitsejä, jotka eivät käänny hyvin suomeksi; emme nauti esim. samoista tv-sarjoista, elokuvista jne. Matkoilla mies on "lapsen asemassa" ja minä hoidan puhumisen ulkopuolisille... ei voi olla vaikuttamatta yleiseen tunnelmaan.
-kun haluan kertoa miehelle ajatuksistani tai jutella ylipäätään asioista, minun pitää miettiä sanavalintoja, kun monet ilmaisut ja ns. sivistyssanat menevät miehellä yli. En ole mikään snobi, mutta kun itse käytän töissä suomen- ja ulkomaankielistä ammattisanastoa, en voi välttää että se vaikuttaa ilmaisuuni myös vapaa-ajalla. Onko nyt esim. "retrospektio" liikaa?
-toki peruskoulupohjainen mies on muuten kivaa seuraa, jos on välitönluonnonlapsi, joka ei turhia mieti ja varsinkaan murehdi..
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yläpeukuttajat on amis roskia! Amikset on roskia! T: akateeminen lukiolainen
Mikä on akateeminen lukiolainen? T. akateeminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yläpeukuttajat on amis roskia! Amikset on roskia! T: akateeminen lukiolainen
Mikä on akateeminen lukiolainen? T. akateeminen
Tuleva maisteri. Toisin kuin amis, joka on tuleva pyllynpyyhkijä tai ojankaivaja.
Voi toki. Etenkin jos nainen on sukunsa ensimmäinen akateeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelen nyt miehen kanssa, joka on lukion käynyt, mutta kuitenkin tehnyt duunaritöitä aikuisiällä. Hän on kuitenkin utelias ja tiedonhaluinen ja on yllättänyt siinä, että on katsonut monia minun ehdottamiani dokumentteja tai elokuvia kiinnostuneena ja tykännyt niistä. Vaikka hän siis halusi minun katsovan Robocopin, hän lähti silti ennakkoluulottomasti katsomaan Jafar Panahin Taxi Teheran -elokuvan ja tykkäsikin siitä.
Mutta välillä maailmankuviemme välillä on railo, hänestä koulutetut ihmiset saattavat olla "olevinaan" ja hänellä on enemmän sellaista ns. herravihaa kuin minulla (en kannata kokoomusta mutta hänellä on vielä jyrkemmät mielipiteet jostain kokoomuspoliitikosta kuin minulla). Hänelle tapani väitellä asioista on vieras, ja jos olen eri mieltä jostain asia-aiheesta, hänen on hyvin vaikea käsittää kantaani. Saan silloin oman kantani häneltä takaisin jonkinlaisena olkiukkona, en sellaisena, jonka tunnistaisin itse hänelle lausuneeni. Hänen on myös vaikea suhtautua kylmänviileästi johonkin tapaan ajatella vain puhetapana (diskurssina) ja että asioista puhutaan aina julkisessa keskustelussa erilaisilla diskursseilla, joihin kuuluu tietyt populaarit ja vähemmän populaarit väittämät ja oletukset. Hän mielestäni myös tyytyy mustavalkoisempiin aiheiden käsittelyihin kuin mitä itse humanistina kaipaan.
Mutta sitten taas hänellä on kivasti maalaisjärkeä ja hänen kanssaan voi keskustella laveasti monesta asiasta ja meillä on hauskoja keskusteluja, kun alamme vaikka ihmetellä, miksi jokin (tuttu) asia on kuin se on. En ajattele, että nimenomaan koulutettu ihminen on sitä keskusteluseuraa, jota kaipaan. Koulutettu ihminen voi myös olla kaikesta eri linjoilla kanssani ja ehkä myös todella snobi. Tämän seurustelemani miehen kanssa koen kuitenkin jakavani samoja arvoja.
Olen itse akateeminen. Ensimmäinen aviomieheni oli myös. Tämä toinen ei ole.
Totean vain, että parisuhteessa tärkeämpää on tunne-elämän tasapainoisuus ja aito rakkaus. Jos kykenee hyväksymään toisen sellaisena kuin on, niin parisuhde toimii. Mikään akateemisuus ei pelasta suhdetta, jos siinä on tuomitsemista tai vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen pohtinut omassa suhteessani. Oman alani ihmiset usein paljon maailmaa nähneitä, poliittisesti aktiivisia, lukeneita. Olen ehkä päätynyt silti arvostamaan parisuhteessa enemmän luonteenpiirteitä, erityisesti luotettavuutta ja vakautta. Mutta yhä tätä pohdin. Ei ole niin helppo kun joillekin nähtävästi ollut.
Kyllä akateemisistakin löytyy vaikka minkälaista vipeltäjää ja kommaria, eivätkä monet esittämänne seikat johdu koulutuksesta vaan yleisistä eroista. Minä olen neljännen polven akateeminen ja en ollenkaan kestä/jaksa mitään naurettavaa titteleillä koreilua ja itsensä ylentämistä koulutuksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Kyllä voi. Mutta oma duunarini sattuu olemaan fiksu ja sosiaalisissa tilanteissa taitava ja kohtelias. En kyllä kestäisi kiroilevaa idioottia, joita kyllä saattaa olla akateemistenkin miesten joukossa. Mukavaa myös on, että ne tärkeimmät, eli yhdyssanat, sujuvat ; )
N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Tai amisnaiset eivät tarvitse amismiestä säilyttääkseen itsetuntonsa, vaan kestävät korkeammin koulutetunkin.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Eivät miehet tällaisia asioita palstoilla mieti.
En ole lukenut aloitusta, jossa mies kysyisi, että ottaisinko amisnaisen, kun itse olen Maisteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Tai amisnaiset eivät tarvitse amismiestä säilyttääkseen itsetuntonsa, vaan kestävät korkeammin koulutetunkin.
Tai pikemminkin amisnaiset hakevat korkeakoulun käyneen pönkittääkseen egoaan. Näin se vaan menee. Selkeä fakta.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Samaa mietin, että tiedän monia, monia pareja joissa mies on akateeminen älykkötyyppi ja nainen ei korkeasti koulutettu eikä erityisen älyllisistä asioista kiinnostunutkaan. Mutta ei näissä pariskunnissa asia kumpaakaan tunnu haittaavan. Nainen katselee ihaillen miestä ylöspäin, ja mies nauttii siitä. Mies taas nauttii siitä kun nainen on sosiaalinen ja iloinen ja lämmin ihminen, sellainen äitityyppi. Ei tunnu ollenkaan kaipaavan syvällistä keskusteluseuraa joka ymmärtäisi sivistyssanoja tai omaisi paljon yleistietoa.
Kyllä lääkärinainen ottaa miehekseen vaikka portsarin. Ja niitä pareja on liuta.
En vastaa tuohon otsikon kysymykseen koulutuserosta, mutta jos naisella on huomattavasti enemmän tietoa ja yleissivistystä kuin miehellä, voi se olla hankala asetelma suhteen arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun tuo on ongelma naisille. Jos mies on akateeminen ei ongelmaa. Ilmeisesti akateemiset miehet eivät tarvitse egonsa pönkittämiseen akateemista naista.
Samaa mietin, että tiedän monia, monia pareja joissa mies on akateeminen älykkötyyppi ja nainen ei korkeasti koulutettu eikä erityisen älyllisistä asioista kiinnostunutkaan. Mutta ei näissä pariskunnissa asia kumpaakaan tunnu haittaavan. Nainen katselee ihaillen miestä ylöspäin, ja mies nauttii siitä. Mies taas nauttii siitä kun nainen on sosiaalinen ja iloinen ja lämmin ihminen, sellainen äitityyppi. Ei tunnu ollenkaan kaipaavan syvällistä keskusteluseuraa joka ymmärtäisi sivistyssanoja tai omaisi paljon yleistietoa.
Muuten, sivistyssanoja viljelevät kuvittelevat osoittavansa fiksuuttaan, mutta asiahan on päin vastoin.
Eivät osaa suomenkielistä vastinetta.
Minä olen ammattikoulun käynyt ja vaimoni on psykologian maisteri.
"
Ehkä teoistamme pienimmät, juuri ikuisiksi jää
Jos suuni pidän supussa, vitut, täytyy yrittää
Minä rakastan sinua, koko sydämestäni
Minä rakastan sinua, siinä kaikki
siinä kaikki.
"
Minä itse olen maisteri, enkä yhtään kykene keskustelemaan taiteesta, teatterista tai politiikasta, enkä eri filosofeista.