Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde onnistua?
03.04.2016 |
Itse olen sitä mieltä, että tottakai voi! Ei koulutuksella ole väliä jos luonteenpiirteet sopivat yhteen ja kemiat muutenkin kohtaavat.
Moni tuttavani on eri mieltä ja jaksan ihmetellä sitä. Miten voi luokitella ihmisiä koulutuksen perusteella tuntematta ihmistä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tutkittu tosiasia että korkeasti koulutetut ihmiset ovat yleensä laajemmin kiinnostuneita esimerkiksi tieteestä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kulttuurista ja omasta terveydestään. Jos kumppania kiinostaa vain viihdeuutiset, lähiöbaari, tosi-tv ja roskaruoka ja kotisohva, voi olla vaikeaa pikässä juoksussa yhdistää kiinnostuksia.
Miksi täytyisi sitten olla yhteisiä kiinnostuksia? Meillä ainakin on miehellä ja minulla ihan omat harrastukset ja täysin erilaiset kiinnostuksen aiheet, eikä tämä ole koskaan mitään haitannut. Arki ja seksi yhdistää kyllä ihan tarpeeksi, ja minusta on hyvä vaan että jotain tehdään erikseenkin eikä aina vaan yhdessä.
Taitaa olla aika uusi juttu tämä muutenkin että ihmiset kokevat että pitäisi olla kauheasti samoja kiinnostuksen aiheita. Kun muistelen omaa lapsuuttani 1970-1980-luvulla, ei miehillä ja naisilla juuri koskaan ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ei se ketään haitannut vaan sitä pidettiin ihan luonnollisena asiana, että miehiä kiinnostaa esim. remontit, autot ja tekniikka, ja naisia käsityöt, juorut ja lapsiin ja perheeseen liittyvät asiat.
Koska osa haluaa suhteelta enemmän kuin pelkkää arkea tai seksiä. Menee aika vaikeaksi, jos kumpikin haluaa viettää erilaista elämää. Kaikilla tuntemillani pariskunnilla on jotain omia juttuja, mutta aina niitä yhdistäviäkin asioita, joita tehdään yhdessä.
Arkikin voi alkaa tuntua raskaalta jos edes päivän polttavista tavallisista uutisista ei voi keskustella sen takia, että mielipiteet ovat niin eroavia. En tarkoita näkemyseroja esimerkiksi puolueiden välillä, vaan juurikin päättelykyvyssä ja kriittisessä ajattelussa. Miten joku, jolla on mm. omien opintojen seurauksena valtava määrä tietoa lakien säätämisestä aina ihmisoikeusprosesseihin asti voisi olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka mielipide rajoittuu "höhö kaikki mamut pois maasta ja islaminusko kiellettävä" -mielipiteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin nuorena, että haluan ehdottomasti akateemisen miehen. Niitä poikaystäväni olivatkin, mutta sattuivat kaikki olemaan sitoutumishaluttomia tavalla tai toisella. Sitten ajattelin "laskea rimaa", ja nykyinen mieheni ei ole akateeminen.
Alkuun tuossa ei ollut mitään ongelmaa, tosin emme me nyt niin erilaisia loppujen lopuksi olleet. Mieheni tekee työtä, johon usein vaaditaan akateemista tutkintoa. Hän on työhönsä päässyt etenemällä saman firman sisällä omalla osaamisellaan. Olemme siis molemmat tavallaan akateemisissa ammateissa.
Mutta mutta. Nyt suhdetta takana lähes 10 v, ja tässä vaiheessa olen alkanut ajattelemaan, että olemme turhan erilaisia. Alkuun riitti, että mies oli mukava, kohtelias, kivan näköinen ja elämänhallinta oli kunnossa. Ennen kaikkea halusi sitoutua ja perustaa perheen. Yli kolmekymppiselle naiselle nämä olivat ihan hyviä kriteerejä. Nyt mietin, että meillä ei olekaan mitään yhteistä. Luonteemme ja reagointitapamme ovat ihan erilaiset. Olen itse nopea ja tehokas, aloitekykyinen ja tavoitteellinen. Nämä piirteet muuten ovat aika yleisiä akateemisten kavereideni keskuudessa. Mieheni ei ole erityksen tavoitteellinen, eikä varsinkaan aloitekykyinen. Minuoovat ihan erilaiset. Olen itse nopea ja tehokas, aloitekykyinen ja tavoitteellinen. Nämä piirteet muuten ovat aika yleisiä akateemisten kavereideni keskuudessa. Mieheni ei ole erityksen tavoitteellinen, eikä varsinkaan aloitekykyinen.
Minulle matkustaminen ja erilaiset kokemukset ovat tärkeitä, miehelle ei. Hän pitää matkustelua pröystäilevänä, mikä on minulle ihan vieras näkemys. Tavallaan tässä menetämme sen yhteisen harrastuksen, sillä kadehdin niitä pareja, jotka haaveileva yhteisistä matkoista yhdessä, suunnittelevat reissuja ja muistelevat yhteisiä matkoja lämmöllä. Meillä mies suostuu taivuttelun jälkeen reissuun, mutta ei innostu siitä eikä osallistu suunnitteluun. Ei jälkikäteen esim. puolen vuoden jälkeen osaa sanoa edes missä maassa oltiin! Tarvitsemme myös isomman/toimivamman kodin, mutta mies on tyytyväinen hyvin vaatimattomaan kotiimme, eikä halua edes laittaa tätä kotia kuntoon.
Ja yhdessä emme voi keskustella yhteiskunnallisista asioista. Olen itse koulutukseltani valtiotieteilijä, ja kiinnostunut ajankohtaisista asioista. Valtiotieteilijänä olen myös oppinut tietynlaiseen analysointiin ja asioiden valottamiseen eri näkökulmista. Harva asia on mielessäni ihan mustavalkoinen.
Vaan mitäpä mies? Hän ei kykene analysoimaan ilmiöiden taustoja, vaan on yhtäkkiä alkanut ilmaisemaan populistisia näkemyksiä tyyliin pakolaiset ja kaikki ulkomaalaiset kotiin, rikkailta rahat pois, kuolemantuomio käyttöön, suomenruotsalaiset (jota osa suvustanikin on) ovat pellejä, samoin Ruotsiin ei matkusteta, ylioppilaat ovat turhia. Ymmärtänette, minkälaisesta ajattelutavasta on kyse. Joskus peruspäättelytehtävätkin ovat hänelle vaikeita ja lukemisen ymmärtäminen on todella heikkoa.Hän ymmärtää perustekstinkin ihan väärin, mistä selkeästi huomaa, ettei hän ole opiskellut lukiossa tai korkeakoulussa. Englantia hän osaa surkeasti (vaikka työskentelee kv. firmassa) koska toki senkin opiskeleminen on turhaa. Juuri olimme syömässä, ja mies tilasi listalta kananrintaa "Tsikkin priist". Ylipäätänsä on koulutusta väheksyvä asenne, ja pelkään, että se tarttuu lapsiimme.
Meillä ei ole enää mitään puhuttavaa, koska olemme niin totaalisen eri teillä miehen kanssa, ja eriävän mielipiteeni jos esitän (tyyliin kaikki pakolaiset eivät ole raiskaajia)l, niin siitä seuraa niin rasittava vauhkoaminen, etten enää jaksa keskustella ollenkaan. Luulen, että kun lapset ovat muutaman vuoden vanhempia, niin ero tulee. En voi kuvitella viettäväni loppuelämääni näin tyhjässä suhteessa. Ja kun sitten lähaden, niin eiköhän sekin tule miehelle ihan "yllätyksenä", vaikka puhun jatkuvasti näistä ongelmista. Hän vetää yksioikoisen johtopäätöksen, että minä lähden "vain koska akateeminen tutkinto" on minulle niin tärkeä.Ei se akateemisuuskaan takaa ettei noin käy. Minun mieheni on FM, mutta on kiivas Rajat kiinni- hörhö ja näkee juutalaisten ja muslimien salaliittoja nykyisin joka puolella. Pilkkaa minua, kun olen "vihervassarifemakko" (en edes ole, olenpa vain maltillisempi maahanmuuttokriittinen kuin hän). Lisäksi mies on tullut helluntaiuskoon ja paasaa nykyisin helvettituomioista ja synnistä. Kyllä tässä taitaa kohta ero tulla, jos ei mies tule takaisin järkiinsä.
Meilläkin kävi noin ja koulutuksena mulla on vaan peruskoulu. Mies on amis. Eipä liity sitten mitenkään akateemisuuteen.
Tottakai voi, jos on kuitenkin riittävän samanlaiset elämäntavat, kiinnostuksenkohteet ja arvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tutkittu tosiasia että korkeasti koulutetut ihmiset ovat yleensä laajemmin kiinnostuneita esimerkiksi tieteestä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kulttuurista ja omasta terveydestään. Jos kumppania kiinostaa vain viihdeuutiset, lähiöbaari, tosi-tv ja roskaruoka ja kotisohva, voi olla vaikeaa pikässä juoksussa yhdistää kiinnostuksia.
Miksi täytyisi sitten olla yhteisiä kiinnostuksia? Meillä ainakin on miehellä ja minulla ihan omat harrastukset ja täysin erilaiset kiinnostuksen aiheet, eikä tämä ole koskaan mitään haitannut. Arki ja seksi yhdistää kyllä ihan tarpeeksi, ja minusta on hyvä vaan että jotain tehdään erikseenkin eikä aina vaan yhdessä.
Taitaa olla aika uusi juttu tämä muutenkin että ihmiset kokevat että pitäisi olla kauheasti samoja kiinnostuksen aiheita. Kun muistelen omaa lapsuuttani 1970-1980-luvulla, ei miehillä ja naisilla juuri koskaan ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ei se ketään haitannut vaan sitä pidettiin ihan luonnollisena asiana, että miehiä kiinnostaa esim. remontit, autot ja tekniikka, ja naisia käsityöt, juorut ja lapsiin ja perheeseen liittyvät asiat.
Koska osa haluaa suhteelta enemmän kuin pelkkää arkea tai seksiä. Menee aika vaikeaksi, jos kumpikin haluaa viettää erilaista elämää. Kaikilla tuntemillani pariskunnilla on jotain omia juttuja, mutta aina niitä yhdistäviäkin asioita, joita tehdään yhdessä.
Arkikin voi alkaa tuntua raskaalta jos edes päivän polttavista tavallisista uutisista ei voi keskustella sen takia, että mielipiteet ovat niin eroavia. En tarkoita näkemyseroja esimerkiksi puolueiden välillä, vaan juurikin päättelykyvyssä ja kriittisessä ajattelussa. Miten joku, jolla on mm. omien opintojen seurauksena valtava määrä tietoa lakien säätämisestä aina ihmisoikeusprosesseihin asti voisi olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka mielipide rajoittuu "höhö kaikki mamut pois maasta ja islaminusko kiellettävä" -mielipiteeseen?
Meillä ei ole kyllä mitään yhdessä tehtäviä asioita, paitsi joskus matkoja, mutta ei ole kaivattukaan sellaisia. Puutarhan hoito, kodin ja lasten hoito ja muu arki riittää kyllä mainiosti yhteiseksi tekemiseksi meille.
Itseäni ei myöskään niin kovin haittaa nuo ajattelun erot, koska pidän lopulta ajattelevaa mieltä aika pinnallisena osana ihmistä. Ajatuksia ja mielipiteitä tulee ja menee, mutta ihmisen perusolemus johon olen rakastunut, on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tutkittu tosiasia että korkeasti koulutetut ihmiset ovat yleensä laajemmin kiinnostuneita esimerkiksi tieteestä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kulttuurista ja omasta terveydestään. Jos kumppania kiinostaa vain viihdeuutiset, lähiöbaari, tosi-tv ja roskaruoka ja kotisohva, voi olla vaikeaa pikässä juoksussa yhdistää kiinnostuksia.
Miksi täytyisi sitten olla yhteisiä kiinnostuksia? Meillä ainakin on miehellä ja minulla ihan omat harrastukset ja täysin erilaiset kiinnostuksen aiheet, eikä tämä ole koskaan mitään haitannut. Arki ja seksi yhdistää kyllä ihan tarpeeksi, ja minusta on hyvä vaan että jotain tehdään erikseenkin eikä aina vaan yhdessä.
Taitaa olla aika uusi juttu tämä muutenkin että ihmiset kokevat että pitäisi olla kauheasti samoja kiinnostuksen aiheita. Kun muistelen omaa lapsuuttani 1970-1980-luvulla, ei miehillä ja naisilla juuri koskaan ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ei se ketään haitannut vaan sitä pidettiin ihan luonnollisena asiana, että miehiä kiinnostaa esim. remontit, autot ja tekniikka, ja naisia käsityöt, juorut ja lapsiin ja perheeseen liittyvät asiat.
Koska osa haluaa suhteelta enemmän kuin pelkkää arkea tai seksiä. Menee aika vaikeaksi, jos kumpikin haluaa viettää erilaista elämää. Kaikilla tuntemillani pariskunnilla on jotain omia juttuja, mutta aina niitä yhdistäviäkin asioita, joita tehdään yhdessä.
Arkikin voi alkaa tuntua raskaalta jos edes päivän polttavista tavallisista uutisista ei voi keskustella sen takia, että mielipiteet ovat niin eroavia. En tarkoita näkemyseroja esimerkiksi puolueiden välillä, vaan juurikin päättelykyvyssä ja kriittisessä ajattelussa. Miten joku, jolla on mm. omien opintojen seurauksena valtava määrä tietoa lakien säätämisestä aina ihmisoikeusprosesseihin asti voisi olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka mielipide rajoittuu "höhö kaikki mamut pois maasta ja islaminusko kiellettävä" -mielipiteeseen?
Exactly my point. Akateemisuus ei ole minulle tärkeää itsessään, vaan se, että kumppanin kanssa pystyy edes keskustelemaan niistä eriävistä mielipiteistä samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Xeniako tätä kyselee?
Blogissaan ainakin saanut kyselyjä aiheesta ja lukijoille vakuuttaa että hyvin menee. Vielä eri kulttuurista mies. Eiku naimaan duunareita ym. !
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä, että tottakai voi! Ei koulutuksella ole väliä jos luonteenpiirteet sopivat yhteen ja kemiat muutenkin kohtaavat.
Moni tuttavani on eri mieltä ja jaksan ihmetellä sitä. Miten voi luokitella ihmisiä koulutuksen perusteella tuntematta ihmistä?
Voi onnistua, jos kumpikaan ei srvostele toisen duunipiirejä. Enemmän hankaluutta aiheuttaa lapsuudenkotien huomattavat kulttuurierot esim tasa-arvoisuudessa (esim kotitöiden jakautuminen) ja mielenkiinnonkohteissa (henkisen kulttuurin harrastaminen vs junttila).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kai. Akateemisia miehiä ei ole kaikille. Mietin vaan yleisellä tasolla, että pitäis alkaa ymmärtää näitä suhteita.
On kyllä yksi ongelma. Duunareilla on usein heikko itsetunto. Sitä paikataan sillä, että pidetään omia harrastuksi ja elämäntapaa 'tavallisena'
Akateemisia miehiä on sinkkuna vaikka kuinka paljon. Mullakin tuttavapiirissä 5 fiksua ja kivaa miestä. Ei kukaan käytännössä joudu "olosuhteiden pakosta" valitsemaan ei-akateemista
Kyllä voi. Tätini on tohtori, ja miehensä tavallinen duunari. Ovat tosi tasapainoinen pari. Naimisissa yli 30 vuotta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Xeniako tätä kyselee?
Blogissaan ainakin saanut kyselyjä aiheesta ja lukijoille vakuuttaa että hyvin menee. Vielä eri kulttuurista mies. Eiku naimaan duunareita ym. !
Xenian mies on selvästi uuttera, kunnianhimoinen ja maailmaa nähnyt. Kävikö jonkun aika hyvä koulunkin (Briteissä peruskouluilla on isoja eroja) ja vanhempien koti näyttää keskiluokkaiselta. Eli varmasti olisi ollut mahkuja jatko-opintoihin, jos olisi tahtonut.
Luonnollisesti sanoisin alkuun ettei koulutustaustoilla ole mitään väliä.
Itselläni oli kolme duunaripoikaystävää yliopiston alkuun mennessä. Ainakin kaksi menestynyt hyvin omien yritysten kautta. Yksi erittäin mukava ja empaattinen ihminen.
Mutta jo mainittu keskustelutaitojen puute ja huono itsetunto olivat hyvin selkeästi esillä. Ei seurattu uutisia teeveestä tai lehdistä, lukio on turha kun sieltä ei valmistu miksikään (oli myös ihan ookoo soitella kännipuheluja yo-kokeita edeltävinä öinä ja suuttua, kun halusin nukkua), minun ihan normaalit käytöstavat kiitoksineen ja anteeksipyyntöineen olivat jotenkin hienostelua, kirjallinen ulosanti oli heikko, huumorintaju hyvin yksinkertainen jne.
Koulutustason lisäksi miesten kasvatuksella oli suuri merkitys käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Ylä-Lapissa usealla poromiehellä on lääkäri tai jonkinsortin tohtori vaimona. Kait se jonkinlainen lumo ja eksoottisuus on vedonnut koulutettuihin naisiin. Täällähän miehet ovat tosiaankin sinut luonnon kanssa ja ovat totisesti oman tien kulkijoita. Joo-joo miehiä heistä ei tule tekemälläkään. Yleensä nämä koulutetut naiset ovat muualta Suomesta ja kaupan heidän pitää kestää vielä kulttuurien yhteentörmäys sekä todistella, että ovat "riuku-vaimoina" kelvollisia Lapin miehille. Ja kun tällaiset avioliitot yleensä kestävät, niin siinä tosiaankin vaaditaan kummaltakin osapuolelta toisen arvostamista, tukemista ja ajattelutapojen yhteensovittamista.
Sunna kirjoitti:
Täällä Ylä-Lapissa usealla poromiehellä on lääkäri tai jonkinsortin tohtori vaimona. Kait se jonkinlainen lumo ja eksoottisuus on vedonnut koulutettuihin naisiin. Täällähän miehet ovat tosiaankin sinut luonnon kanssa ja ovat totisesti oman tien kulkijoita. Joo-joo miehiä heistä ei tule tekemälläkään. Yleensä nämä koulutetut naiset ovat muualta Suomesta ja kaupan heidän pitää kestää vielä kulttuurien yhteentörmäys sekä todistella, että ovat "riuku-vaimoina" kelvollisia Lapin miehille. Ja kun tällaiset avioliitot yleensä kestävät, niin siinä tosiaankin vaaditaan kummaltakin osapuolelta toisen arvostamista, tukemista ja ajattelutapojen yhteensovittamista.
Ai Internet on saapunut sinnekin? Pitäisikö viimeinkin muuttaa pohjoiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole miehenä edes ajatellut moista.
Vaimoni on korkeammin koulutettu kuin minä. Arjessa en koskaan edes mieti asiaa. Miksi ihmeessä miettisin? Ihmisen kanssa minä olen.
Niin ja minä muuten tienaan enemmän kuin korkeakoulutettu vaimoni.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen nyt miehen kanssa, joka on lukion käynyt, mutta kuitenkin tehnyt duunaritöitä aikuisiällä. Hän on kuitenkin utelias ja tiedonhaluinen ja on yllättänyt siinä, että on katsonut monia minun ehdottamiani dokumentteja tai elokuvia kiinnostuneena ja tykännyt niistä. Vaikka hän siis halusi minun katsovan Robocopin, hän lähti silti ennakkoluulottomasti katsomaan Jafar Panahin Taxi Teheran -elokuvan ja tykkäsikin siitä.
Mutta välillä maailmankuviemme välillä on railo, hänestä koulutetut ihmiset saattavat olla "olevinaan" ja hänellä on enemmän sellaista ns. herravihaa kuin minulla (en kannata kokoomusta mutta hänellä on vielä jyrkemmät mielipiteet jostain kokoomuspoliitikosta kuin minulla). Hänelle tapani väitellä asioista on vieras, ja jos olen eri mieltä jostain asia-aiheesta, hänen on hyvin vaikea käsittää kantaani. Saan silloin oman kantani häneltä takaisin jonkinlaisena olkiukkona, en sellaisena, jonka tunnistaisin itse hänelle lausuneeni. Hänen on myös vaikea suhtautua kylmänviileästi johonkin tapaan ajatella vain puhetapana (diskurssina) ja että asioista puhutaan aina julkisessa keskustelussa erilaisilla diskursseilla, joihin kuuluu tietyt populaarit ja vähemmän populaarit väittämät ja oletukset. Hän mielestäni myös tyytyy mustavalkoisempiin aiheiden käsittelyihin kuin mitä itse humanistina kaipaan.
Mutta sitten taas hänellä on kivasti maalaisjärkeä ja hänen kanssaan voi keskustella laveasti monesta asiasta ja meillä on hauskoja keskusteluja, kun alamme vaikka ihmetellä, miksi jokin (tuttu) asia on kuin se on. En ajattele, että nimenomaan koulutettu ihminen on sitä keskusteluseuraa, jota kaipaan. Koulutettu ihminen voi myös olla kaikesta eri linjoilla kanssani ja ehkä myös todella snobi. Tämän seurustelemani miehen kanssa koen kuitenkin jakavani samoja arvoja.
Onko jollakin vielä nykyään sellainen käsitys että ei-akateemiset katsovat vain Salattuja elämiä yms. hömppäsarjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelen nyt miehen kanssa, joka on lukion käynyt, mutta kuitenkin tehnyt duunaritöitä aikuisiällä. Hän on kuitenkin utelias ja tiedonhaluinen ja on yllättänyt siinä, että on katsonut monia minun ehdottamiani dokumentteja tai elokuvia kiinnostuneena ja tykännyt niistä. Vaikka hän siis halusi minun katsovan Robocopin, hän lähti silti ennakkoluulottomasti katsomaan Jafar Panahin Taxi Teheran -elokuvan ja tykkäsikin siitä.
Mutta välillä maailmankuviemme välillä on railo, hänestä koulutetut ihmiset saattavat olla "olevinaan" ja hänellä on enemmän sellaista ns. herravihaa kuin minulla (en kannata kokoomusta mutta hänellä on vielä jyrkemmät mielipiteet jostain kokoomuspoliitikosta kuin minulla). Hänelle tapani väitellä asioista on vieras, ja jos olen eri mieltä jostain asia-aiheesta, hänen on hyvin vaikea käsittää kantaani. Saan silloin oman kantani häneltä takaisin jonkinlaisena olkiukkona, en sellaisena, jonka tunnistaisin itse hänelle lausuneeni. Hänen on myös vaikea suhtautua kylmänviileästi johonkin tapaan ajatella vain puhetapana (diskurssina) ja että asioista puhutaan aina julkisessa keskustelussa erilaisilla diskursseilla, joihin kuuluu tietyt populaarit ja vähemmän populaarit väittämät ja oletukset. Hän mielestäni myös tyytyy mustavalkoisempiin aiheiden käsittelyihin kuin mitä itse humanistina kaipaan.
Mutta sitten taas hänellä on kivasti maalaisjärkeä ja hänen kanssaan voi keskustella laveasti monesta asiasta ja meillä on hauskoja keskusteluja, kun alamme vaikka ihmetellä, miksi jokin (tuttu) asia on kuin se on. En ajattele, että nimenomaan koulutettu ihminen on sitä keskusteluseuraa, jota kaipaan. Koulutettu ihminen voi myös olla kaikesta eri linjoilla kanssani ja ehkä myös todella snobi. Tämän seurustelemani miehen kanssa koen kuitenkin jakavani samoja arvoja.
Onko jollakin vielä nykyään sellainen käsitys että ei-akateemiset katsovat vain Salattuja elämiä yms. hömppäsarjoja?
Onko jollakin vielä nykyään sellainen käsitys, että akateemiset eivät katsoisi hömppäsarjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä hyvä itsetunto niin voi onnistua.
Olipa lapsellinen kommentti.
Joillekin miehille on vain yksinkertaisesti liikaa kestämistä siinä, että puolisolla on ylempi tutkinto kuin miehellä.
Henk koht akateemisen koulutuksen tuoma ammatti on paljon tylsempi kuin duunariammatti, jossa olin ennen korkeakoulututkinnon suorittamista....
Halloo... ihmiset... jättäkää jo se vertailu. Se on niiden typerysten hommaa...
Typeryksiä löytyy joka ammattikunnasta...
Ei se akateemisuuskaan takaa ettei noin käy. Minun mieheni on FM, mutta on kiivas Rajat kiinni- hörhö ja näkee juutalaisten ja muslimien salaliittoja nykyisin joka puolella. Pilkkaa minua, kun olen "vihervassarifemakko" (en edes ole, olenpa vain maltillisempi maahanmuuttokriittinen kuin hän). Lisäksi mies on tullut helluntaiuskoon ja paasaa nykyisin helvettituomioista ja synnistä. Kyllä tässä taitaa kohta ero tulla, jos ei mies tule takaisin järkiinsä.