Lue keskustelun säännöt.
Voiko akateemisen naisen ja duunarimiehen suhde onnistua?
03.04.2016 |
Itse olen sitä mieltä, että tottakai voi! Ei koulutuksella ole väliä jos luonteenpiirteet sopivat yhteen ja kemiat muutenkin kohtaavat.
Moni tuttavani on eri mieltä ja jaksan ihmetellä sitä. Miten voi luokitella ihmisiä koulutuksen perusteella tuntematta ihmistä?
Kommentit (79)
Olen itse tuossa tilanteessa. Mies on duunari mutta myös yrittäjä ja ns. käytännön pelisilmää löytyy yritysmaailmaan. itselläni sen sijaan on vahva teoriaosaaminen. mutta huomaan kyllä välillä esim. sen argumentointitaidot on aika kusiset joskus. mutta sen verran hyvääkin siinä että en halua tuon takia erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai, mekin olemme sellainen pari. Minä (nainen) olen FM, tietojenkäsittelytiede, mies on ravintolakokki. Ei meillä ole mitään ongelmia ainakaan siitä ollut että minulla on yliopistokoulutus ja miehellä ammattikoulukoulutus. Mutta minä en ole snobi joka luokittelisin ihmisiä koulutus- tai tulotason perusteella, eikä miehellä ole heikko itsetunto niin että tuntisi itsensä jotenkin huonoksi alemman koulutuksen tai pienemmän palkan takia.
Jos miehellä hyvä itsetunto niin voi onnistua.
Totta kai voi. Jos tilanne olisi toisin päin, niin kukaan, tai hyvin harva pitäisi asiaa ongelmallisena tai alkaisi puhumaan naisen huonosta itsetunnosta. Pikemminkin oltaisiin iloisia, että nainen on löytänyt rinnalleen oppineen miehen...
Kuinka monta kertaa tästäkin aiheesta pitää jankata? Typerä ja kulunut provo, korkeintaan joku 12v pikkutyttö jaksaa moista miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kai. Akateemisia miehiä ei ole kaikille. Mietin vaan yleisellä tasolla, että pitäis alkaa ymmärtää näitä suhteita.
On kyllä yksi ongelma. Duunareilla on usein heikko itsetunto. Sitä paikataan sillä, että pidetään omia harrastuksi ja elämäntapaa 'tavallisena'
Sulla taitaa olla jotain perustavaa laatua olevia ongelmia...
Ap:lle vastaan; tottakai voi ja miksi ei voisi. Jos tuttavasi ovat sitä mieltä, niin se on lähinnä heidän ongelmansa ja osoitus heidän omituisesta ajatusmaailmastaan.
Voi. Minäkin seurustelin joskus puusepän kanssa (olen itse VTM). Suhde kaatui miehen tunneköyhyyteen ja kyvyttömyyteen sitoutua. Muuten oli todella fiksu, ei vain ollut kiinnostunut opiskelusta. Olisi kyllä varmasti pärjännyt opinnoissa hyvin, jos olisi ollut kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa tästäkin aiheesta pitää jankata? Typerä ja kulunut provo, korkeintaan joku 12v pikkutyttö jaksaa moista miettiä.
amiksen avautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa tästäkin aiheesta pitää jankata? Typerä ja kulunut provo, korkeintaan joku 12v pikkutyttö jaksaa moista miettiä.
amiksen avautumista.
"Älykäs" ad hominem on akateemisen sivistyksen merkki.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä hyvä itsetunto niin voi onnistua.
Olipa lapsellinen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki yläpeukuttajat on amis roskia! Amikset on roskia! T: akateeminen lukiolainen
Minä olen myös samassa tilanteessa. Olen maisteri, mies peruskoulun jälkeen käynyt kauppaopiston. On tosin asunut euroopassa vuosia ja tehnyt kansainvälistä kauppaa. Opin häneltä päivä päivältä lisää liike-elämästä.
Ja mitä yleissivistykseen tulee, niin osaa tietokilpailut samaan tapaan kuin minä. Keskustelu samalla tasolla.
Se, missä ero näkyy, on kirjoittaminen. Ei ole oppinu ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja yhdyssanat tuottaa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai, mekin olemme sellainen pari. Minä (nainen) olen FM, tietojenkäsittelytiede, mies on ravintolakokki. Ei meillä ole mitään ongelmia ainakaan siitä ollut että minulla on yliopistokoulutus ja miehellä ammattikoulukoulutus. Mutta minä en ole snobi joka luokittelisin ihmisiä koulutus- tai tulotason perusteella, eikä miehellä ole heikko itsetunto niin että tuntisi itsensä jotenkin huonoksi alemman koulutuksen tai pienemmän palkan takia.
(Olen yllä lainatun kirjoittaja) Pakko vielä lisätä tämä, kun monessa vastauksessa puhutaan mm. argumentointitaidoista, tietovisatiedosta ja älykkyydestä myös siinä vähemmän koulutetussa puolisossa. Itselleni nämä eivät ole koskaan olleet mitenkään merkittäviä. Opiskeluaikana oli kausi, jolloin tykkäsin väittelyistä ja syvällisistä keskusteluista, mutta äkkiä niihin kyllästyin. Älykkyyttäkin pidän kovasti yliarvostettuna puolena ihmisessä.
Itse ihastuin miehessäni iloiseen, hetkessä elävään huolettomaan luonteeseen. Ihan sama onko älykäs vai ei, osaako argumentoida vai ei jne. En minä niitä asioita elämääni kaipaa, vaan helpon, mukavan kumppanin joka tasapainottaa omia huonoja puoliani kuten taipumusta jäädä ajatus-silmukoihin ja vatvomiseen. Pahinta minulle olisi joku wannabe- tai oikea älykkö, joka vielä menisi mukaan jos alan murehtia ja märehtiä. Paljon parempi joku joka sanoo että tulepas pois sieltä pääsi sisältä ja huomaa tämä hetki: syö vaikka jotain hyvää, ota lasillinen tai mennäänkö petiin :)
Tiedän yhden suhteen, missä lastentarhanopettajanainen oli yhdessä lastenhoitajamiehen kanssa. Suhde ei alkuhuuman jälkeen toiminut alkuunkaan, kun akateemisen ja amiksen välinen luokkaero oli vaan liian iso. Ei yhteisiä puheenaiheita, elämäntavat erilaiset yms. Nainen luki Kanava-lehteä ja mies Seiskaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös samassa tilanteessa. Olen maisteri, mies peruskoulun jälkeen käynyt kauppaopiston. On tosin asunut euroopassa vuosia ja tehnyt kansainvälistä kauppaa. Opin häneltä päivä päivältä lisää liike-elämästä.
Ja mitä yleissivistykseen tulee, niin osaa tietokilpailut samaan tapaan kuin minä. Keskustelu samalla tasolla.
Se, missä ero näkyy, on kirjoittaminen. Ei ole oppinu ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja yhdyssanat tuottaa ongelmia.
Kunnon Tauski ei tarvitse itsensä ilmaisemiseen kuin vasenta nyrkkiä.
Mistä aiheesta ei amistaustainen osaisi keskutella akateemisen naisen kanssa. Vai onko todellakin suoritettava opintoviikkoja jostain mieluisasta aiheesta?
Yleissivistys? Mitä lieneekin. Jotain Triviaalia tietoutta, joistakin kirkkoisistä 1600-luvulta? Vai vaikeampaa esim. väittelyä Kierkegaardin ajatuksista järjestä?
Tai kulttuurista, estetiikasta jne. Kuka näitä jaksaa töiden jälkeen paljonkin vatvoa?
Taitaa taustalla olla häpeä miehen ammatista. Naisystävätkin halveksii jne.
Taitaa olla parempi amiskudien jahdata amistyttöjä. Kyllä niitäkin riittää. Eivätkä nipota yleissivistyksen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yläpeukuttajat on amis roskia! Amikset on roskia! T: akateeminen lukiolainen
No luulisi sinua sitten fiksummaksi...
Voi kai. Akateemisia miehiä ei ole kaikille. Mietin vaan yleisellä tasolla, että pitäis alkaa ymmärtää näitä suhteita.
On kyllä yksi ongelma. Duunareilla on usein heikko itsetunto. Sitä paikataan sillä, että pidetään omia harrastuksi ja elämäntapaa 'tavallisena'