Ihmiset, joiden olemus on itseään tyrkyttävä
En voi sietää sellaisia. Niitä näkee valitettavasti päivittäin työpaikalla, mutta onneksi olen jo tähän ikään mennessä oppinut, miten heitä voi karttaa. Ei vaan katso heihin päinkään ja jos he juttelevat, yrittää pysyä mahdollisimman vähäeleisenä ja hymyileekin hyvin hillitysti, mielellään ei ollenkaan. Näin he todennäköisimmin ymmärtävät pysyä kaukana minusta, joka en todellakaan halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Minä en vaan voi sietää itseään tyrkyttäviä, epävarmoja ihmisiä, joilla on jokin pakonomainen tarve tukeutua johonkin ja kuluttaa työpäivänsä mukavasti lörpötellen, ettei tunnu niin ikävystyttävältä. Tällaisten ihmisten omassa elämässä ei tapahdu mitään hyvää, he eivät tule toimeen itsensä kanssa vaan aina pitää olla joku seurana. Heidän henkinen maailmansa on myös kehittymätön, joten minulla ei siis luonnollisesti ole mitään yhteistä tällaisten ihmisten kanssa.
Onneksi eivät kaiken tämän kuran päälle sentään ole masokisteja, vaan tajuavat pysyä kaukana minusta.
Kommentit (3)
Oi, sinä työyhteisön kukkanen, sosiaalisen pääoman kasvattaja, myönteisen ilmapiirin luoja ja toisten työhyvinvoinnin tukija. Se onkin aina hyvä lähtökohta työpaikalla, että muiden pitäisi olla sellaisia kuin sinä haluat, sinua varten, että sinä voit armollisesti tarjota heille ylhäisen hymysi kerran päivässä. Tai viikossa, ettei suu kulu.
On helpompaa jos kerrot ihmisille toiveesi. Eli että ole sellainen kuin haluan silloin kun sitä haluan, mutta älä vaan tyrkytä itseäsi. Eiköhän sillä lailla tyrkytys ala loppumaan ja asiat sujumaan.
Meneppäs nyt tyrkyttämästä itteäs 😊