Lue keskustelun säännöt.
Olen viimein hyväksynyt sen, etten vain kerta kaikkiaan tykkää lapsista
03.04.2016 |
Monta vuotta koin syyllisyyttä siitä, että minusta lasten, etenkin alle kouluikäisten, käyttäytyminen ja jopa perusolemus on minusta rasittavaa ja vastenmielistä. Tiesin, että lapsista "kuuluu pitää", vauvat ovat "oikeasti" suloisia ja niin edelleen, mutta en koskaan onnistunut muuttamaan ajatteluani. Nykyisin vain hyväksyn sen, etten minä pidä lapsista samalla tavalla kuin jotkut eivät tykkää yhtään kissoista.
Kun tästä psykologisesta esteestä on selvitty, nyt onkin enää selätettävänä sosiaalinen stigma, joka liittyy siihen, ettei pidä lapsista... :D
Kommentit (44)
kyllä lasten kanssa toimeen tulee vaikka ei pidäkään, ennemmin kuin heidän vanhempiensa kanssa joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun perusteella suomalaiset naiset ovat suoranaisesti kylmää kansaa. Tämä sama kysymys tulisi tehdä muutamalle muulle kansallisuudeltaan ja vastaukset olisivat todellakin päinvastaiset!
Meillä ihmetellään, kun ei välitetä toisista ihmisistä ja joskus kukaan ei pysähdy esim. pyörällä kaatuneen lapsen kohdalle tai bussipysäkillä itkevän diabeetikkolapsen luokse kysymään mikä hätänä. Eipä tarvitse ihmetellä, kun suomimamat tykkää kyllä omista lapsista, mutta ei niin muiden räkänokista. Oksettavaa!! Ainiin, koirista kyllä pidätte huolta, myös niistä Espanjan katukoirista. Taas pitää mennä oksentamaan!
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella suomalaiset naiset ovat suoranaisesti kylmää kansaa. Tämä sama kysymys tulisi tehdä muutamalle muulle kansallisuudeltaan ja vastaukset olisivat todellakin päinvastaiset!
Meillä ihmetellään, kun ei välitetä toisista ihmisistä ja joskus kukaan ei pysähdy esim. pyörällä kaatuneen lapsen kohdalle tai bussipysäkillä itkevän diabeetikkolapsen luokse kysymään mikä hätänä. Eipä tarvitse ihmetellä, kun suomimamat tykkää kyllä omista lapsista, mutta ei niin muiden räkänokista. Oksettavaa!! Ainiin, koirista kyllä pidätte huolta, myös niistä Espanjan katukoirista. Taas pitää mennä oksentamaan!
Mitäköhän oikein selität? Olen yksi ketjuun vastanneista, ja teen muun muassa nuorten ja vanhusten parissa vapaaehtoistyötä kiireisen arjen keskellä - ihan vain auttaakseni. Kun ei ole lapsia, niin on aikaa. On eri asia haluta avuton olento jokapäiväiseen elämään 100% riippuvaiseksi sinusta vuosiksi 24/7, varsinkin kun tietää että joku rääkyvä vauva tai uhmaikäinen lapsi on jotain, mitä omat hermot ei vain kestä.
Ja kun olen työssä missä näen paljon äitejä lapsineen, niin äitiys ei TODELLAKAAN ole mikään tae mistään empaattisesta ja välittävästä ihmisestä. Itsekkäitä, ilkeitä ja piikikkäitä vittupäitä joille oman janna-jenican napa on se, jonka ympärillä kaikki pyörii.
Ja etpä itsekään kuulosta miltään erityisen sydämelliseltä ihmiseltä, tosiaan toivon että sinäkin olet osannut noin viallisella luonteella jättää lapset tekemättä.
Kenestäkään ihmisryhmästä ei tarvitse erityisesti pitää. Kaikkien kanssa on kuitenkin tultava toimeen, sillä elämme toistemme kanssa. Jokainen on hyväksyttävä osaksi yhteisöä ja jokaista on kunnioitettava. Lapsista ei siis tarvitse erikseen pitää yhtään sen enempää kuin kenestäkään muustakaan mutta viha on jo vähän ylimitoitettua. Tai ehkä se vain tuntuu vieraalta ainoastaan minusta, koska en vihaa oikeastaan ketään. Olen todella yhteisöllinen tai ainakin pyrin ajattelemaan niin.
En itsekään pidä kaikista lapsista. Joskus harvoin tulee vastaan lapsi, jota en kertakaikkiaan vain voi ymmärtää. Pyrin kuitenkin huomioimaan, kasvattamaan ja kohtelemaan samoin kuin muitakin.