Lue keskustelun säännöt.
Olen viimein hyväksynyt sen, etten vain kerta kaikkiaan tykkää lapsista
03.04.2016 |
Monta vuotta koin syyllisyyttä siitä, että minusta lasten, etenkin alle kouluikäisten, käyttäytyminen ja jopa perusolemus on minusta rasittavaa ja vastenmielistä. Tiesin, että lapsista "kuuluu pitää", vauvat ovat "oikeasti" suloisia ja niin edelleen, mutta en koskaan onnistunut muuttamaan ajatteluani. Nykyisin vain hyväksyn sen, etten minä pidä lapsista samalla tavalla kuin jotkut eivät tykkää yhtään kissoista.
Kun tästä psykologisesta esteestä on selvitty, nyt onkin enää selätettävänä sosiaalinen stigma, joka liittyy siihen, ettei pidä lapsista... :D
Kommentit (44)
Kyllähän se helpottaa, kun voi hyväksyä tällaiset asiat itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostais tietää miten sun tuttui lapsii o kasvatettu jos tollasii on :'D
En juuri tapaa tuttujeni lapsia, joten en osaa sanoa. Enkä kyllä muutenkaan ole oikea ihminen arvioimaan, miten joku tietty lapsi on kasvatettu. Mutta eipä esimerkiksi vauvaa ole kasvatettu vielä millään tavalla, enkä silti tykkää yhtään vauvoista. ap
Vauvat on pahimpia. Vähän vanhempi lapsi voi joskus olla potentiaalisesti ihan hyvää seuraa.
Minäkään en erityisemmin pidä lapsista. Haluaisin tietää mistä se johtuu, sillä nuorempana (teininä ym.) pidin lapsista kovasti. Nykyään suhtaudun neutraalisti tuntemattomiin lapsiin ja tykkään joistakin tuttavien lapsista. Kamalaa sanoa, mutta pidän vain niistä tuttavien lapsista, jotka ovat mielestäni fiksuja, hauskoja tai persoonallisia. Se, että joku "söpö" ja 3-vuotias ei saa minua heltymään. Eläimet ovat kyllä erittäin ihania, söpöjä ja rakkaita minulle <3 Onneksi miehenikään ei pidä lapsista, mutta rakastaa eläimiä. Luulen, että suhtaudumme kumpikin lapsiin niin nihkeästi siksi, että olemme perheidemme esikoisia, jotka on "jätetty oman onnensa nojaan" eli emme ole kumpikaan saaneet omilta vanhemmiltamme erityisemmin huomiota. Kai se on jonkinlainen vanhemmilta opittu malli, että lapset eivät ole huomionarvoisia tai erityisiä. Kun minunkin vanhempani lähinnä haukkuivat tai vähättelivät minua.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ole koskaan pitänyt lapsista ja olen huomannut, että osa ihmisistä tulkitsee sen lasten vihaamiseksi. Kiihkeimmät olettavat, että hyväksyisin lasten pahoinpitelyn tai että varta vasten kuljeskelisin ympäri kylää haukkumassa ja pelottelemassa lapsia. Tosiasiassa minä ja moni muu lapsista pitämätön nimenomaan välttelee mahdollisimman paljon tilanteita, joissa heidän kanssaan joutuu lähemmin tekemisiin. Lapset vaistoavat herkästi, mitä aikuinen heistä ajattelee, joten se ei ole heillekään millään lailla eduksi joutua tekemisiin heihin kylmästi suhtautuvan henkilön kanssa.
Olen aina ollut syvällisiä ja monimutkaisiakin keskusteluja arvostava pohdiskelijatyyppi ja tarvitsen paljon omaa tilaa voidakseni hyvin. Juuri lasten rajoittunut perspektiivi, kehittymätön persoonallisuus sekä tarvitsevuus ja ripustautuvuus ärsyttävät ja turhauttavat. Toisaalta samoja piirteitä löytyy myös monista aikuisistakin, joskaan ei niin selkeinä ja korostuneina. Nuorempana olin avoimempi asiasta ja toisinaan vedin välillä sen vähän överiksikin, nyt kolmekymppisenä sen sijaan pidän mieluummin matalaa profiilia. En edelleenkään suostu esim. lapsenvahdiksi tai pitämään vauvaa sylissä mutta en tuo lapsista pitämättömyyttäni aktiivisesti esille. Seurassa suhtaudun heihin lähinnä välinpitämättömästi ja joka porukasta löytyy aina kyllä sankoin joukoin heitä, jotka ovat innoissaan lapsista ja jotka kyllä pitävät huolen siitä, että lapsi tulee huomioiduksi.
Kiitos. Puit tunteeni ajatukseksi täydellisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. En kestä edes vierailla lapsiperheissä, ja kotiin pääsy tälläisen vierailun jälkeen tuntuu ihan taivaalta. Tunnen tästä silti huonoa omaatuntoa, koska kaikkienhan pitäisi pitää lapsista..
Samoin. Asutaan vielä miehen siskon kanssa samalla paikkakunnalla ja hänellä on kolme alle kouluikästä lasta. Ikävää vältellä sinne menoa mutta oikeasti minä en kestä. Enkä jaksa leikkiä barbeilla, legoilla tai rakentaa majoja, milloin mitäkin.. :(
Onpa paljon ihmisiä, joita lapset inhottavat. Onkohan meidän kavereissamme näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvat on pahimpia. Vähän vanhempi lapsi voi joskus olla potentiaalisesti ihan hyvää seuraa.
Minusta taas vauvat ovat siinä mielessä mukavampia, että niiden kanssa ei tarvitse käytä mitään vaivaannuttavia "Onpas sinulla kiva lelu" -keskusteluita leikkimisestä puhumattakaan. Ehkä sitten, kun sukulaisten lapset ovat kouluiässä...
Mulla taas on silleen jänskä suhtautuminen lapsiin että en osaa ajatella heitä kuin ihmisinä.Siis aivan samanlaisina ihmisinä kun aikuisiakin vaan kehittymättöminä.En näe että heissä on mitään hehkutettavaa tai sulosempaa kun muissakaan vaan sen takia että ovat elänneet vähemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa paljon ihmisiä, joita lapset inhottavat. Onkohan meidän kavereissamme näitä?
Oletitko että kaikki ihmiset rakastaa varauksetta räkänokkiasi :D Äiti-ihmiset kyllä tosiaan tuntuu usein uskovan, että se lapsi on kaikkien muidenkin mielestä maailman paras asia.
Minä kuulun niihin, jotka tajusivat vihaavansa lapsia vasta, kun tulin äidiksi. Olen siis kylmä ja lyhytpinnainen, lyhyesti sanottuna huono äiti.
Tyttäreni on vasta taapero ja yritän olla lähellä sekä tehdä yhdessä kaikenlaista, vaikka se on mielestäni todella tylsää ja uhma tekee kaikesta puuhasta vielä kiukun sävyttämää. Kiukuttelu ja huonot unet saavat pinnan niin kireälle, että tosissani suunnittelen eroa miehestä, jotta voisin olla äiti vain joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lapseton keski-ikää lähestyvä nainen. En ole koskaan halunnut lapsia, syynä ei ole inho lapsia kohtaan. Itse asiassa pidän useimmista pikkulapsista, vanhemmista lapsista en niinkään. Mutta eläimistä pidän lapsia enemmän. En vaan koskaan ole voinut nähdä itseäni äitinä. Niinkuin aiemmin eräs henkilö kirjoitti, en usko, että kärsivällisyyteni olisi riittänyt äitiyteen. Olen sen verran itsekäs, että nautin siitä kun saan elää ilman mitään velvoitteita. Ei meitä kaikkia naisia ole tarkoitettu äideiksi. Onneksi länsimaissa naisilla on vapaus valita, toisin kuin monessa muussa maassa.
Minäkään en pidä lapsista. Vauvat on vielä ihan ok ja voin sellaista hetken vahtiakin, jos äitinsä käy nopeasti jossain, mutta heti kun ne oppii kävelemään jne, ne muuttuvat kerta heitolla vastenmielisiksi ja arvaamattomiksi. Vauvat on helppoja, jos ne huutaa, niillä on nälkä, tavaraa vaipassa tai mahavaivoja. Hoida noi pois ja se on taas jonkin aikaa hiljaa.
Kyllä minä lapsia siedän, mutta en halua sellaista itselleni. Voin hoitaa harvoin sukulaislasta, kun tiedän, että sen voi sitten onneksi palauttaa vanhemmilleen ja saan palata takaisin omaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään juuri pidä vieraista lapsista. Vauvat toki ovat lähes poikkeuksetta mielestäni söpöjä, mutta vanhemmat vieraat lapset eivät juuri herätä tunteita. Omat lapsen sen sijaan ovat maailman rakkaimpia, niin kuin sen kuuluu ollakin.
En osaa vieläkään eläytyä vieraan lapsen kanssa leikkimiseen ja koen sen hyvin vaivaannuttavana vaikka omieni kanssa touhuan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on silleen jänskä suhtautuminen lapsiin että en osaa ajatella heitä kuin ihmisinä.Siis aivan samanlaisina ihmisinä kun aikuisiakin vaan kehittymättöminä.
Tämä nyt on vain semanttista kikkailua. Tietenkin lapset ovat ihmisiä, mutta kaikki tietävät myös, millä eri tavoin taapero eroaa nelikymppisestä. Tuo kehittyämättömyys on kyllä ihan hyvä avainsana. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ok. Kiinnostaa kuin kilo kiviä. Mä en tykkää silakoista. Ps. Ihmiset jotka ei tykkää eläimistä tai lapsista on epäilyttäviä ja kylmiä, mut pidä tieto vaik ihan omanasi...?
ja sinun harrastama mustavalkoisuusko ei ole kylmän ihmisen puhetta?
Minua inhottaa se, kun vanhempien mielestä ne omat murut ovat kaikkein ihanimpia, söpöimpiä yms. ja he olettavat automaattisesti muidenkin ajattelevan samoin. Sorry, mutta ei se mene niin. Ne teidän rumat räkänokat voivat olla teille maailman söpöimpiä, mutta ei muille.
Jonkun mielestä lapsettomuus on tragedia. Mulle lapsi olisi, ja sille lapselle myös. Tai itsekin varmaan kajoaisin, olen todella lyhythermoinen.
Sama juttu. En kestä edes vierailla lapsiperheissä, ja kotiin pääsy tälläisen vierailun jälkeen tuntuu ihan taivaalta. Tunnen tästä silti huonoa omaatuntoa, koska kaikkienhan pitäisi pitää lapsista..