Kolme lasta kolmeen vuoteen

http://yle.fi/uutiset/jatkuvaa_riitojen_selvittelya__pienella_ikaerolla…

Faktat on tiedossa, mutta jos kuitenkin päädytte lyömään monta kärpästä yhdellä iskulla, niin ettehän pliis ruikuta uupumusta, tukiverkkojen puutetta ja yhteiskunnan tukien puutteellisuutta joka paikassa?

Meillä toisen ja neljännen välillä on alle kolme vuotta. Ensimmäisen synnytimme harkitusti aivan opintojen lopussa, kun olimme jo työelämässä. Sen jälkeen harkittiin pitkään ja lopulta katsottiin järkevimmäksi, kun lasten ikäero on mahdollisimman pieni. Toinen syntynyt heinäkuussa, kolmas helmikuussa ja neljäs maaliskuussa.

Synnytysten jälkeen alkuun ei käytetty ehkäisyä, mutta parin kuukauden jälkeen käytettiin. Jokainen lapsi on syntynyt, kun ehkäisynkäyttö on lopetettu.

Kasvatuksen kannalta lapsista on eniten seuraa toisilleen, kun ikäero on pieni. Minä en ymmärrä miten se valvominen olisi kolme vuotta putkeen, kun koliikkikin menee puoleen vuoteen mennessä ohi. Jos sattuu koliikkivauva, voihan sitä itse päättää siinä tilanteessa, että pitää pidemmän välin. Kolmen pienen kanssa eläminen on elämän parasta aikaa.

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin omasi.

Vaikka ei olisi koliikkia niin osa lapsista ei nuku yötä heräilemättä.

Vauvaa pitää myös imettää yöllä, joten yö unet keskeytyvät.

Osa lapsista ei nuku päiväunia vuoden ikäisenä. Lapset ovat yksilöitä ja jos toisella 3 lasta 3 vuodessa ei tuottanut ongelmia. Niin välttämättä sama ei päde muihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin omasi.

Vaikka ei olisi koliikkia niin osa lapsista ei nuku yötä heräilemättä.

Vauvaa pitää myös imettää yöllä, joten yö unet keskeytyvät.

Osa lapsista ei nuku päiväunia vuoden ikäisenä. Lapset ovat yksilöitä ja jos toisella 3 lasta 3 vuodessa ei tuottanut ongelmia. Niin välttämättä sama ei päde muihin.

Olennaista on kai se, että tekee lapsensa sen pohjalta miten itse jaksaa.

Meidän lapset ovat olleet rintaruokinnalla liki kaksi vuotiaiksi. Kiinteää on aloitettu harjoittelemaan 6 kk jälkeen. Uniongelmiakin on ollut. Ensimmäiset nukutettiin pinnasänkyyn ja aina nostettiin rinnalle, nuorimmat nukkuivat vieressä pitkään.

Ei lasten hoitoa voi sanoa helpoksi harrastukseksi, vaan lasten kanssa ollaan ihan oikeasti äitinä ja isänä. Se ei ole työtä, vaan oikeaa äitiyttä.

Kommentoin tuossa jo aihemmin, kasoset plus esikoinen kolmeen vuoteen. Mietin sitä jaksamista, sen jaksaa kun on pakko eikä muuta voi. Menee kun kone ja jälkikäteen miettii miten ihmeessä jaksoikaan. Meillä ei myöskään perinteistä sukulaisapua, mutta järjestettiin 'hoitomummo' (n.50v) ja ostettua apua. Oli maitoallergiat ja korvatulehduskierteet.

Palasin töihin kun nuorimmat 1v, kotiin tuli hoitaja. Se pelasti meikäläisen pollan.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta kahteen vuoteen oli jo liikaa.

1. Paikat eivät parane alle vuodessa. Riski saada esim laskeuma kasvaa.

2. Et nuku 3 vuoteen öitä.

3. Imetys vaativampaa.

4. Vaippa show.

5. Hoida kipeänä kolmea lasta.

6. Vanhenet 10 vuotta.

Ei järkevää toimintaa.

Paljon voi kuitenkin oppia tuollaisesta elämän tilanteesta , että kyllä siinä kuitenkin monet taidot sitten parantuvat entisestään.

Opin ainakin oman terveyteni rajat. Ilman unta ihminen ei pärjää.

Kroonisen univajeen seuraukset voivat aiheuttaa sairauksia.

Vaikutti myös imetykseen eli ei unta ei maitoa.