Lue keskustelun säännöt.
Rumuus ja sen vaikutus elämään
02.04.2016 |
Olen objektiivisesti ihan järkyttävän ruma. Koukkunokka, ei leukaa paitsi joku kyhmyn tapainen ulospäin sojottava osio ihan huulien alla (olen usein ajatellut onko minulla joku luuston kehityshäiriö, ei tämä muulla selity). Toinen silmä on toista useita senttejä alempana. Kulmakarvat on olemattomat ja tukka harva ja aina likaisen näköinen. Pituutta on vähän alle 150cm. Vituttaa kun elämä on mennyt piloille kun kaikki kohtelee kuin jotain hirviömäistä merimakkaraa. Kiusaamista, vittuilua ja huutelua on ollut aina lapsuuden leikkikentiltä viimeviikonloppuiseen baarikäyntiin tutun kanssa. Olkaa onnellisia jos näytätte normaaleille ja ainoa ulkonäköhaitta on joku iso luomi silmän vieressä tai vinot hampaat. Ne sentään voi korjata. Toivotaan ettei kukaan kaveri tunnista... eikun hei, eihän niitä ole.
Kommentit (23)
Ei vaikuta enää mitään. Olen jo asennoitunut asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ruma. Lapsena ja varsinkin teininä oli kamalaa, kiusattiin ja syrjittiin. Ehkä sen takia minusta kuitenkin kasvoi erakkoluonne, joka en ihmisistä välitäkään, ja niinpä aikuisena olen ollut ihan onnellinen vaikka ihmiset ei minusta pidäkään ulkonäköni takia. Enpä minäkään niiden seuraa kaipaa. Töissä ja muuten on oikein hyvin menestynyt vaikka onkin ruma.
shannen dohertyllä on kans silmät eri tasolla