Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi ihmiset lukee romaaneja ja muita satuja?

Vierailija
01.04.2016 |

En ymmärrä mitä nautintoa voi saada keksittyjen juttujen lukemisesta. Ne ei ole totta! Elämäkerrat vielä ymmärrän, koska ne on totta. Itse luen vain luonnontieteellisiä tutkimuksia. Ne ei ole satua, kuten romaanit, joita ihmiset ahmii. Ennen kuin kukaan huomauttaa mitään, niin totean, että olen Mensan jäsen ja on todistettu TIETEELLISESTI, että olen huippuälykäs. Käytän aikani mieluummin muuhun kuin satujen lukemiseen.

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
01.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen hyvin mielikuvituksekas ja luova, en haista mitään hajuja ja näe sieluni silmin mitään romaanin juttuja. Voin immersoitua kyllä muuten siihen tarinaan mutta en elä siinä kuin jossain simulaatiossa.

Joo tuo on varmaan aika harvinainen kyky tämä mikä minulla on, että uppoan kirjan maailmaan niin että näen sen tapahtumat kuin unena. Luen tekstiä ja olen hereillä, mutta mieli on kääntynyt jotenkin sisäänpäin ja näkee ihan samalla tavalla kuin yöllä unena ne kuvat, joilla mieleni tarinan kuvittaa. Yhden ihmisen olen ainoastaan tuntenut joka koki samalla tavalla, hänkin hyvin harvinaista INFJ persoonallisuustyyppiä kuten minäkin.

Hassua, minä olen aina luullut, että muutkin näkevät kirjat "elokuvina" päässään. On vaikea kuvitella, miksi edes lukisin, jos tarina ei olisi minulle ikään kuin näkyvä.

T. ENFJ

Niinpä, ei tuo ole ollenkaan harvinaista, edellinen kommentoija vain kuvittelee olevansa jotenkin uniikki tapaus.

Vierailija
42/44 |
01.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olen hyvin mielikuvituksekas ja luova, en haista mitään hajuja ja näe sieluni silmin mitään romaanin juttuja. Voin immersoitua kyllä muuten siihen tarinaan mutta en elä siinä kuin jossain simulaatiossa.

Joo tuo on varmaan aika harvinainen kyky tämä mikä minulla on, että uppoan kirjan maailmaan niin että näen sen tapahtumat kuin unena. Luen tekstiä ja olen hereillä, mutta mieli on kääntynyt jotenkin sisäänpäin ja näkee ihan samalla tavalla kuin yöllä unena ne kuvat, joilla mieleni tarinan kuvittaa. Yhden ihmisen olen ainoastaan tuntenut joka koki samalla tavalla, hänkin hyvin harvinaista INFJ persoonallisuustyyppiä kuten minäkin.

Sitä kutsutaan eläytymiseksi. Eikä se ole harvinainen kyky.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
01.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin hyvä aloitus. Kaunokirjallisuus on tosiaankin yksinkertaisia ihmisiä varten. Me älyköt emme sinnepäin vilkaisekaan.

Niinpä ;)

Meitä taitaa olla vain kaksi älykköä tässä ketjussa? ;)

Ps. Olen myös mensan jäsen sekä ateisti

Vierailija
44/44 |
01.04.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästä on pakko olla eri mieltä siksi, että äitini on todistetusti tyhmä (todettu heikkolahjaiseksi ja sen takia työkyvyttömäksi) ja lukee paljon romaaneja. Lähinnä sellaista romanttista nyyhkyä. Hän on hyvin tunteellinen ihminen ja siksi nauttii ihmisten traagisten rakkaustarinoiden lukemisesta. Mutta ei se älyä ole yhtään kasvattanut.[/quote]

Kyllä heikkolahjasetkin lukevat paljon kirjoja ja valikoivat itselle elämyksellisimmät kirjat. Ihmisen äly enemmänkin säätelee tai antaa mahdollisuudet siihen, millä tasolla ja miten koemme kirjan annin. Me käsittelemme eri lailla mielessämme kirjan sisältöä. Myös eri ikäisenä luettu kirja aukenee itse kullekin erilailla. Jos lukee aikuisena aiemmin  teini-ikäisenä lukemansa kirjaa, huomaa eron.  Joskus ihmettelee, lukeeko edes samaa kirjaa.