Miksi ihmiset lukee romaaneja ja muita satuja?
En ymmärrä mitä nautintoa voi saada keksittyjen juttujen lukemisesta. Ne ei ole totta! Elämäkerrat vielä ymmärrän, koska ne on totta. Itse luen vain luonnontieteellisiä tutkimuksia. Ne ei ole satua, kuten romaanit, joita ihmiset ahmii. Ennen kuin kukaan huomauttaa mitään, niin totean, että olen Mensan jäsen ja on todistettu TIETEELLISESTI, että olen huippuälykäs. Käytän aikani mieluummin muuhun kuin satujen lukemiseen.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vaikka kuinka nerokas joillain älykkyyden osa-alueilla, mutta jos sinulta puuttuu eläytymis- ja mahdollisesti myös empatiakyky, et koskaan tule olemaan viisas.
Itse uskon että älykkyydellä tosiaan ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa nauttiiko romaaneista vai ei, vaan enemmänkin tosiaan kyse on mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn tasosta.
Älykkyyttä on monenlaista ja minä uskon että fiktion lukeminen kehittää useaa älykkyyden muotoa (verbaalinen älykkyys, tunneäly jne...). Romaaneista voi kyllä varmasti nauttia tyhmäkin, en sitä sano, mutta muutaman romaanin jälkeen ei välttämättä ole ihan yhtä tyhmä kuin ennen niitä :D
Pääasia on että lukee edes jotain.
Itsekään en ole yhtään kiinnostunut romaaneista ja mistään fiktiosta, mutta omaelämäkerrat ja tietokirjat uppoavat kuin vanhaan ihmiseen.
Vaikka olen hyvin mielikuvituksekas ja luova, en haista mitään hajuja ja näe sieluni silmin mitään romaanin juttuja. Voin immersoitua kyllä muuten siihen tarinaan mutta en elä siinä kuin jossain simulaatiossa.
Sosiaalinen lahjakkuutesi ei ilmeisesti yllä kovin korkealle?
Suosittelen nimenomaan AP:lle satukirjoja, koska niistä voi oppia paljon.
-Scifi opettaa innovoimaan. Kiinassa scifi oli pitkään kiellettyä, ja siellä ihmeteltiin, miksi he osaavat kyllä kopioida vanhaa, mutta eivät keksiä uutta. Kun katsotaan, ketkä ovat usein kehittämässä uutta tekniikkaa, ovat asialla usein nörttipojat, jotka ovat lapsesta asti lukeneet scifiä, katsoneet Star Warseja yms. Hoverboardit ja muut ovat juuri tällaisten tyyppien aikaansaannosta. Fantasia ja scifi opettavat kuvittelemaan asioita, joiden ei pitäisi olla mahdollisia. Joku sitten teknologian kehittyessä alkaa toteuttaa näitä haaveita todeksi.
-Ihmissuhdekeskeiset romaanit opettavat samastumaan muihin ihmisiin ja heidän tuntemuksiinsa. Niistä voi oppia ihmissuhdetaitoja ja ymmärtää, millaisia motiiveja ihmisillä voi olla ja miten toisia ihmisiä voi kohdella. Voi samastua ihmisiin, jotka ovat todella erilaisia kuin itse. Tästä on hyötyä arkielämässä.
-Lastenkirjat opettavat usen hyvästä ja pahasta ja ovat todella filosofisia. Monet lapset oppivat pohtimaan moraalikäsityksiään ja etiikkaa satujen kautta.
-Teineille suunnattu kirjallisuus antaa usein ensikosketuksen seksuaalisuuteen, päihteisiin ja muihin nuorten elämää koskettavaan. Tämä on turvallinen tapa tutustua näihin aiheisiin ja pohtia niitä itsekseen. Tosipaikan tullen voi olla, että on jo käsitellyt asioita omassa päässään ja osaa oikeassa elämässä suhtautua niihin vähän aikuisemmin.
-Historiallisia romaaneja kirjoittavat yleensä todelliset historianörtit, jotka haluavat olla mahdollisimman tarkkoja yksityiskohdissa. Nämä voivat antaa hyvää kuvaa tietämättömälle siitä, millaista elämä oli esim. 1670-luvun Ranskassa. Toki myös tämän suhteen huonolaatuista tekstiä on tarjolla paljon.
-Hyvää viihdettä ja terapiaa. Tarpeellista ainakin minun mielenterveydelleni, koska olen aika herkkä. Olisin varmaan jo tappanut itseni, jos en olisi koulukiusattuna varhaisteininä päässyt pakoon Harry Potterien ja Taru sormusten herrasta maailmaan, tai nykyään pakenemaan silloin tällöin todellisuutta Song of Ice and Firen pariin.
-Mistä tahansa kirjallisuuden lajista oppii kieltä. Fiktio on erityisen tärkeää tämän suhteen: sanavarasto rikastuu tai voi kehittyä vieraissa kielissä jos suinkin jaksaa niillä lukea. Itse olen oppinut fiktiota lukemalla englantia ja saksaa. Tieteellinen teksti olisi tähän verrattuna todella raskasta, eikä hyödytä arkipäivän kanssakäymisessä mitään. Toki jos töitä tarvitsee vieraalla kielellä tehdä niin kannattaa perehtyä myös oman alan teksteihin.
Kaikki saavat lukea mitä haluavat, jos et pidä fiktiosta niin älä ihmeessä lue sitä. Itse en kyllä lähtisi dissaamaan mitään kirjallisuuden lajia, vaan pidän lukemista ylipäätään todella tärkeänä. Ihan sama mitä lukee, kunhan lukee.
Terveisin äo n. 130, rakastaa satuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vaikka kuinka nerokas joillain älykkyyden osa-alueilla, mutta jos sinulta puuttuu eläytymis- ja mahdollisesti myös empatiakyky, et koskaan tule olemaan viisas.
Itse uskon että älykkyydellä tosiaan ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa nauttiiko romaaneista vai ei, vaan enemmänkin tosiaan kyse on mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn tasosta.
Älykkyyttä on monenlaista ja minä uskon että fiktion lukeminen kehittää useaa älykkyyden muotoa (verbaalinen älykkyys, tunneäly jne...). Romaaneista voi kyllä varmasti nauttia tyhmäkin, en sitä sano, mutta muutaman romaanin jälkeen ei välttämättä ole ihan yhtä tyhmä kuin ennen niitä :D
Tästä on pakko olla eri mieltä siksi, että äitini on todistetusti tyhmä (todettu heikkolahjaiseksi ja sen takia työkyvyttömäksi) ja lukee paljon romaaneja. Lähinnä sellaista romanttista nyyhkyä. Hän on hyvin tunteellinen ihminen ja siksi nauttii ihmisten traagisten rakkaustarinoiden lukemisesta. Mutta ei se älyä ole yhtään kasvattanut.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä nautintoa voi saada keksittyjen juttujen lukemisesta. Ne ei ole totta! Elämäkerrat vielä ymmärrän, koska ne on totta. Itse luen vain luonnontieteellisiä tutkimuksia. Ne ei ole satua, kuten romaanit, joita ihmiset ahmii. Ennen kuin kukaan huomauttaa mitään, niin totean, että olen Mensan jäsen ja on todistettu TIETEELLISESTI, että olen huippuälykäs. Käytän aikani mieluummin muuhun kuin satujen lukemiseen.
Et sitten myöskään katso elokuvia paitsi dokumentteja. Tauluista kelpaavat vain mallista maalatut muoto-ja maisemakuvat. Veistosten pitää olla tyyliä Mannerheimin ratsastajapatsas. Samoin teatteri on täysin pois suljettu ellei siellä esitetä Urho Kekkosen elämänkertaa.
Miten sitten tuo musiikki? Sehän ei missään tapauksessa kuvaa ikinä suoraan mitään totaalista ja tapahtunutta konkretiaa vaan on täysin suodattunut tekijänsä persoonan ja näkökulma läpi. Joku voi löyhästi viitata musiikkikappaleella jonkin elämänkokemuksen herättämiin vaikutelmiin, mutta näinhän on laita myös proosan suhteen. Oletettavasti sitten kuuntelet (jos ylipäätään kuuntelet) tallenteita lintujen laulusta ja leijonien karjunnasta savannilla. Vai lasketko vaikkapa kansallislaulut "realistiseksi" musiikiksi...?
Ihan hauska provo sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen hyvin mielikuvituksekas ja luova, en haista mitään hajuja ja näe sieluni silmin mitään romaanin juttuja. Voin immersoitua kyllä muuten siihen tarinaan mutta en elä siinä kuin jossain simulaatiossa.
Joo tuo on varmaan aika harvinainen kyky tämä mikä minulla on, että uppoan kirjan maailmaan niin että näen sen tapahtumat kuin unena. Luen tekstiä ja olen hereillä, mutta mieli on kääntynyt jotenkin sisäänpäin ja näkee ihan samalla tavalla kuin yöllä unena ne kuvat, joilla mieleni tarinan kuvittaa. Yhden ihmisen olen ainoastaan tuntenut joka koki samalla tavalla, hänkin hyvin harvinaista INFJ persoonallisuustyyppiä kuten minäkin.
Vaikka aloitus on surkea provo, on oikeasti monia, jotka ajattelevat niin. Itse olen lukenut romaaneja lapsesta saakka ja on vaikeata kuvitella elämää, jossa en lukisi mitään. Mitä olen kirjoista saanut? Parhaimmillaan elämänymmärrystä ja ihmisen kunnioittamista ja tajua, miten haavoittuvaa kaikki onkaan. Joku on osannut sanoittaa tunteitani ja ajatuksiani. Hyvästä kirjasta tulee fyysisesti ja henkisesti hyvä olo ja ilo siitä, että sai lukea tuonkin kirjan.
Kirjaviisas ei ole välttämättä muuten kovinkaan älykäs. Ehkä lukemalla saisit vastauksen.
Lisäisin vielä yhden tärkeän hyödyn, jonka saa kirjoja lukemalla tai vaikkapa hyviä elokuvia katsomalla: ratkaisuja oman elämän kriiseihin tai valmiin "kielen" ilmaista omaa tilannettaan. Moni esim. avioeroa tai läheisen kuolemaa läpikäyvä on saanut hyvän tunteittensa ilmaisemiskeinon ja sijoittamiskohteen jostain kirjasta tai elokuvasta, jossa tapahtuu juuri samaa. Sieltä voi löytyä myös mallia siitä, miten omaa elämää viedä eteenpäin. Tai voi saada lohdutusta ja toivoa.
Vierailija kirjoitti:
0/5. Naiset eivät vaan osaa trollata.
Höpö höpö, olen nainen ja olen trollannut monta kertaa tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit olla vaikka kuinka nerokas joillain älykkyyden osa-alueilla, mutta jos sinulta puuttuu eläytymis- ja mahdollisesti myös empatiakyky, et koskaan tule olemaan viisas.
Itse uskon että älykkyydellä tosiaan ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa nauttiiko romaaneista vai ei, vaan enemmänkin tosiaan kyse on mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn tasosta.
Älykkyyttä on monenlaista ja minä uskon että fiktion lukeminen kehittää useaa älykkyyden muotoa (verbaalinen älykkyys, tunneäly jne...). Romaaneista voi kyllä varmasti nauttia tyhmäkin, en sitä sano, mutta muutaman romaanin jälkeen ei välttämättä ole ihan yhtä tyhmä kuin ennen niitä :D
Tästä on pakko olla eri mieltä siksi, että äitini on todistetusti tyhmä (todettu heikkolahjaiseksi ja sen takia työkyvyttömäksi) ja lukee paljon romaaneja. Lähinnä sellaista romanttista nyyhkyä. Hän on hyvin tunteellinen ihminen ja siksi nauttii ihmisten traagisten rakkaustarinoiden lukemisesta. Mutta ei se älyä ole yhtään kasvattanut.
Enhän missään väittänyt ettei tyhmäkin voisi romaaneista nauttia? Enkä myöskään ainakaan tarkoituksellisesti väittänyt lukemisen tekevän tyhmästä älykästä (vaikka lukeminen älyä kehittääkin). Äidilläsi voi olla tunneälyä, vaikka muut älykkyyden osa-alueet olisivatkin puutteellisia. No oli miten oli, hyvä että äidilläsi on mieluinen harastus joka tuo iloa :)
Kerrankin hyvä aloitus. Kaunokirjallisuus on tosiaankin yksinkertaisia ihmisiä varten. Me älyköt emme sinnepäin vilkaisekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen hyvin mielikuvituksekas ja luova, en haista mitään hajuja ja näe sieluni silmin mitään romaanin juttuja. Voin immersoitua kyllä muuten siihen tarinaan mutta en elä siinä kuin jossain simulaatiossa.
Joo tuo on varmaan aika harvinainen kyky tämä mikä minulla on, että uppoan kirjan maailmaan niin että näen sen tapahtumat kuin unena. Luen tekstiä ja olen hereillä, mutta mieli on kääntynyt jotenkin sisäänpäin ja näkee ihan samalla tavalla kuin yöllä unena ne kuvat, joilla mieleni tarinan kuvittaa. Yhden ihmisen olen ainoastaan tuntenut joka koki samalla tavalla, hänkin hyvin harvinaista INFJ persoonallisuustyyppiä kuten minäkin.
Hassua, minä olen aina luullut, että muutkin näkevät kirjat "elokuvina" päässään. On vaikea kuvitella, miksi edes lukisin, jos tarina ei olisi minulle ikään kuin näkyvä.
T. ENFJ
Vierailija kirjoitti:
Kerro kymmenen viimeistä tieteellistä vertaisarvioitua tutkimusta, jotka olet lukenut.
Minä pystyisin tuohon, vaikka romaaneja (myös) ahminkin. Pystyköhän ap?
Oletko ap pahasti asperger, tai siis selkeästi asperger? Eräässä aspergerin oireyhtymää käsittelevässä haastattelussa eräs nainen (en laita nimeä tähän, vaikka nimen muistakin) kertoi kuinka hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt nuorempana (eikä oikein vieläkään) miksi joku haluaa lukea kaunokirjallisuutta, siis fiktiivistä sellaista, tai katsoa fiktiivisiä elokuvia jne. Hän luki ainoastaan asiatekstejä ja kouluaikana rentoutui lukemalla saksan epäsäännöllisiä verbejä ja yleensäkin kielioppia. Romaaneja hän ei lukenut.
Sinänsä huvittavaa, että sama nainen kuitenkin kirjoitti elämästään aspergerina kirjan, tosin eihän se olekaan fiktiivinen.
Omaelämäkerrat eivät ole faktaa. Tätä seikkaa monet eivät tajua.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin hyvä aloitus. Kaunokirjallisuus on tosiaankin yksinkertaisia ihmisiä varten. Me älyköt emme sinnepäin vilkaisekaan.
Niinpä ;)
Itse uskon että älykkyydellä tosiaan ei ole paljoakaan tekemistä sen kanssa nauttiiko romaaneista vai ei, vaan enemmänkin tosiaan kyse on mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn tasosta.