Voiko vanhemmat ihmiset (+40) enää rakastua tai ihastua?

Hah, itse olin 38 ja mies 53 kun rakastuimme tulisesti vuonna 2008 - molemmilla aiemmat liitot joissa emme olleet kuvitelleet tällaista rakkautta olevan olemassakaan!

Vierailija kirjoitti:

Aikamiespoikaenoni löysi 70-vuotiaana elämänsä rakkauden, "nuorikko" oli silloin 73-vuotias leskinainen. Yhdessä viihtyvät edelleen näin kymmenen vuoden jälkeenkin :)

Ai niin, veilä lisäys edelliseen:

Ukkini oli lempeä ja huumorintajuinen herrasmies, joka viimeiset vuotensa asui palvelutalossa. Kyllä siellä monen roillaattorimummon posket punastuivat iloisesti, kun ukki moikkasi käytävällä "Terve tytyöt!" Eli myös flirtti kuuluu vanhuuteen ihastumisen ja rakastumisen tunteiden lisäksi!

Tarkoitat vissiin, säilyykö se tuoreudentunne ja tietty sinisilmäinen haaveellisuus mukana, kun ihastuu? Hyvällä säkällä ja taidolla juu. Tai siis monimutkainen kysymys. Jos elää viisaasti, niin vaikka mukaan tulee tietty tiedostavuus ja varovaisuus, niin tunne on ehkä jopa huumaavampi tässä iässä sitten, kun aihetta ilmenee, ja alun epäluulonaiheet on käsitelty. Kun ei ole pakko roikkua käsijarrussa tai heittäytyä sokeasti.

Tässä iässä kun tietää mitä tarvitsee ja tuntee omatkin viat ja on käsitellyt nuoruuden kompleksit ja ripustautumiset ja suhteet vanhempiin ovat taas kunnossa ja seksuaalisuutensakin ymmärtää, ja vastapuolikin on tehnyt omat henkiset kotityönsä. Niin laittaa säälimään nuorisoa, jotka eivät vielä saa parisuhteesta mitään irti.

Minusta on tullut niin kyyninen, etten usko enää rakastumiseen, olen 51 v.

Vierailija kirjoitti:

Eivät voi. +40 alkaa kuoleman odottelu.

27+ alkaa naisella vaihdevuosien odotus

Kyllä voi rakastua. Ei niin kutsuttu vanhempi ihminen (+40) edes tiedä olevansa vanhempi ihminen. Huomaat sen sitten, kun saavutat tämän korkean iän ja se käy yllättävän nopeasti. Tänään olet porukan nuorin ja yhtäkkiä et enää kuulukaan joukkoon.

Ei voi, kun ei vaan lähde. Ei tule mitään fiilistä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellänikin oli varmaan nuorena yhtä typeriä ajatuksia. Mutta näin 50-vuotiaana voin kertoa, että olen ollut viime kesästä saakka ihan päättömästi ihastunut nuorempaan mieheen. En saanut häntä mielestäni, vaikka välissä oli melkein 7 kk, jolloin en nähnyt häntä ollenkaan. Nyt olemme taas nähneet melkein päivittäin ja olen ihan sekaisin.

Horisko oot, mutta se kun haaveilet.

Hassu aloitus. Tietenkin voi ihastua vielä vanhempana. Siten, että se vaivaa koko ajan.

Hienointa on rakastua uudelleen omaan puolisoonsa, vaikka on 40 vuotta oltu yhdessä. Siinä on sellaista syvyyttä, johon nuoruuden himoissa ei yllä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sellainen sinisilmäinen, vaaleanpunainen hattararakkaus kuuluu nuoruuteen? Mutta mikä olisikaan sen aidompaa rakkautta, kuin kahden itsellisen aikuisen välinen rakkaus? Sitä ei perusteta perheenperustamisen tarpeesta tai keskellä keskeneräistä elämää ja minäkuvaa.

Ehkä 40+ jo tietää kuka itse on ja millaisen kumppanin kanssa sitä omannäköistä elämää voi toteuttaa. Parikymppisenä kaikki on vielä niin kesken.

Ihanat aina nää kahtiajaot. Joillain hirveä tarve tällaiseen...