Voiko vanhemmat ihmiset (+40) enää rakastua tai ihastua?

*)'Sellainen' nuoruus?

Eivät voi. +40 alkaa kuoleman odottelu.

Ei tietenkään voi. Kyky rakastua ja rakastaa sammuu naisilta keskimäärin 36 -vuotiaana. Miehiltä viitisen vuotta aikaisemmin.

Olet niiin väärässä. Me kun tapasimme toisemme, niin jalat meni alta ensi näkemältä. Molemmat tiesivät, että tässä se nyt on. Varsinkin mies sanoi, ettei ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Tuolloin minulla oli ikää 45 ja miehellä 46.

Sano yksikin syy miksi ei voisi.

Itsellänikin oli varmaan nuorena yhtä typeriä ajatuksia. Mutta näin 50-vuotiaana voin kertoa, että olen ollut viime kesästä saakka ihan päättömästi ihastunut nuorempaan mieheen. En saanut häntä mielestäni, vaikka välissä oli melkein 7 kk, jolloin en nähnyt häntä ollenkaan. Nyt olemme taas nähneet melkein päivittäin ja olen ihan sekaisin.

Ei hyvää päivää sentään näitä aloituksia... :DDD

Ehkä sellainen sinisilmäinen, vaaleanpunainen hattararakkaus kuuluu nuoruuteen? Mutta mikä olisikaan sen aidompaa rakkautta, kuin kahden itsellisen aikuisen välinen rakkaus? Sitä ei perusteta perheenperustamisen tarpeesta tai keskellä keskeneräistä elämää ja minäkuvaa.

Ehkä 40+ jo tietää kuka itse on ja millaisen kumppanin kanssa sitä omannäköistä elämää voi toteuttaa. Parikymppisenä kaikki on vielä niin kesken.

Tämä kysymys on samassa linjassa sen kanssa, onko enää vanhemmilla seksiä. Tietäisitte... me valvoimme miehen kanssa pääsiäisenä yhden yön, kun sekstailimme klo 23.30-07.00. Koko ajan... Mitä nyt joimme siinä sivussa kaksi pulloa shampanjaa.

Nuorempi minäni ei olisi koskaan uskonut tätä...

N47

Huokaus. Oletko tosissasi? Eivät ihmiset muutu kokonaan toisenlaisiksi vanhetessaan. Ihan samanlainen tunne-elämä meillä kaikilla on.

Ketään nelikymppisiähän ei kai av-palstan nerokkaiden ja elämääymmärtävien ikis-eksperttien mielestä saisi olla olemassakaan.

Kolmekymppisisten kohdalla kai voidaan vähän joustaa,jos ovatjotain  huippuhyvännäköisiä ja jos ovat miehiä niin myös kohtuullisen varakkaita.

Muuthan ovat olemassa lähes  laittomasti ja heidän liikkumisensa väkijoukossa yleisillä paikoilla  on suurinpiirtein rikollista ...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sellainen sinisilmäinen, vaaleanpunainen hattararakkaus kuuluu nuoruuteen? Mutta mikä olisikaan sen aidompaa rakkautta, kuin kahden itsellisen aikuisen välinen rakkaus? Sitä ei perusteta perheenperustamisen tarpeesta tai keskellä keskeneräistä elämää ja minäkuvaa.

Ehkä 40+ jo tietää kuka itse on ja millaisen kumppanin kanssa sitä omannäköistä elämää voi toteuttaa. Parikymppisenä kaikki on vielä niin kesken.

Samoilla linjoilla. On ihanaa olla niin rakastunut, että huomaa hymyilevänsä aamubussissa toista ajatellessaan, mutta samaan aikaan ei onneksi tarvitse enää käydä läpi niitä kasvukipuja jotka liittyivät nuoruuden rakkauksiin, kuten epävarmuus ("en haluaisi enää elää, jos hän jättäisi minut"), mustasukkaisuus tai tarve olla yhdessä koko ajan.

N52 <3 M61

Voi, mun mummot oli kumpikin rakastuneina 60+-vuotiaina ja sitä oli hauska seurata, kun kumpikin oli kuin teinityttö:)

Appiukko on nyt 85-vuotiaana menossa naimisiin. Sellainen hullu nuoruus siihen rakastumiseen taitaa kuulua, että käyttäytyy huolettomasti kuin pikkupoika, ei näe eikä kuule muuta kuin sen uuden rakkaansa ja tärvää siihen kaikki rahansa.... Onhan sitä hauska seurata, meno on ihan samanlaista kuin vastarakastuneella lapsenlapsellaan :)

Nyt mä järkytän sua, ap, ja kerron, että kyllä voi rakastua ja oikein mahan pohjasta! Ja kuulepas, kun mummoseksiäkin harrastetaan ;D t: N56 -Ja turha väittää aprilliksi!!!-

Ja mites toi Mannolan Pirkko? Upea ja kaunis, suorastaan hehkuu nykyään rakastuneena, ihanaa!!!! Ja varmaan aitoa tuo rakkaus, kun miesystävän poika on Alex Stubb!!!

Hmm, riippuu varmaan ihmisestä. On paljon ihmisiä jotka kokevat rakastumisentunteita vanhuksinakin. Sitten on niitäkin, jotka ei rakastu koskaan, vaan rakkaus kasvaa hitaasti ilman rakastumisvaihetta. Itse olen sellainen, että teininä ihastuin ja rakastuin, mutta aikuisella iällä en enää. Minun parisuhteeni ovat hitaasti kasvaneet platonisen kaveruuden kautta ilman mitään ihastumisvaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Voi, mun mummot oli kumpikin rakastuneina 60+-vuotiaina ja sitä oli hauska seurata, kun kumpikin oli kuin teinityttö:)

Edesmenneen sukulaismieheni leski rakastui noin 70-vuotiaana suunnilleen samanikäiseen mieheen. Ei se touhu teinien edesottamuksista eronnut.

Vanhainkodilla töissä ollessani todistin useitakin rakkaustarinoita :) Eikä olleet dementikkoja tms. Ja ikää oli jopa yhdeksänkymppiä ja päälle :D Nuortuivat oikein silmissä, ja onni paistoi kasvoilta. Ihmettelen kun jotkut paheksuivat :O

Aikamiespoikaenoni löysi 70-vuotiaana elämänsä rakkauden, "nuorikko" oli silloin 73-vuotias leskinainen. Yhdessä viihtyvät edelleen näin kymmenen vuoden jälkeenkin :)