Miten tehdään elämäntapamuutos? (kyllästynyt jojo-laihtukseen)

Millaista elämäntapamuutosta olet yrittänyt aloittaa?

Tässä on jotain ajatuksia mitä olen itse havainnut oman laihduttamiseni yhteydessä. Uusien tapojen omaksuminen ei käy hetkessä vaan voi viedä kuukausitolkulla aikaa. Haaste onkin, miten saada pidettyä uudet elämäntavat sitten kun elämässä tuleekin jokin haastavampi vaihe, esim työstressiä tai sairautta tms. Opettelu vie aikaa. Kannattaa olla itselleen armollinen ja tehdä aina yksi muutos kerrallaan, eikä niin että rysäyttää heti kaiken uusiksi. Kaiken maailman ihme- ja superdieetit kannattaa unohtaa ja olla pitämättä laihduttamista minään nopeuskilpailuna. Itsensä piiskaamisesta ei ole apua vaan siitä tulee vain huono fiilis. Lisäksi kannattaa panostaa siihen että ruoka on hyvää. Ankeaa dieettiruokaa ei kukaan jaksa syödä pidemmän päälle, vaan ruoan kuuluu tuottaa mielihyvää. Jos tavallisesta ruoasta saa tarpeeksi mielihyvää niin herkkuhimot vähenevät.

Samaa mieltä kuin ykkönen. Laihduttaminen on harjoittelua ja kestää kauan, eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Jos jokin homma ei toimi, kokeillaan muuta. Ja nimenomaan pitää olla armollinen itselleen. Jokaisen ruokavalinnan ei tarvitse olla superterveellinen. Riittää, kun suurin osa valinnoista on terveellisiä. Onnea matkaan! Samalla tiellä olen itsekin.

Niin, että teet vaikkapa periaatteen, että eilen syömäni herkkumunkki oli elämäni viimeinen. Tai sipsipussi. Tai grillimakkara. On niin paljon epäterveellisiä ruokia, joita ilman ihminen voi elää. Nuo epäterveelliset voi korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla, ja silti voi nauttia elämästä. Esim munkin tilalle pullansiivu. Sipsipussin tilalle kourallinen popcorneja. Grillimakkaran tilalle kalkkunafilettä tai grillattuja kasviksia.

Edellä mainitulla tavoilla olen saanut painon putoamaan parikymmentä kiloa. Aikaa on mennyt, ei ole kuukauden homma. Liikuntakaan ei ole mitään kieli vyön alla-touhua ollut, enkä ole salia nähnytkään. Eli pienet annoskoot ruuan suhteen ja oheen salaatteja, raasteita, ja kasviksia. Maha täyttyy sopivasti näin, eikä pohjaton nälkä vaivaa. JA JUO VETTÄ!!!!!

Tosiaankin muuta vaikka vain yksi asia kerrallaan ja salli jotain "kiellettyäkin" pienesti itsellesi silloin tällöin. Pian huomaat, ettei tee edes mieli sitä kaupan suurinta hillomunkkia tai  rapisevinta sipsipussia. Ihan sama melkein kuin suolan kanssa, nyt en itse kaipaa sitä oikein mihinkään.

Turha tuijottaa vaakaa tai lukea netistä muiden tekemisiä. Jokainen on yksilö omilla geeneillään. Kuuntele kehoa ja vältä stressiä. Jos koko ajan ajattelee, että laihdunko nyt, laihdunko, ja  mitä pistän suuhun tänään klo 17:02 tai 19:35, niin pää pimenee. Kurjalla ololla voi soittaa kaverille ja saada tsempit.

Joskus putoaa kilo ja kaksi tulee tilalle, mutta tuollaisia vaihteluita on varmaan kaikilla ollut (menkat tai nesteheilahtelu). Kyllä se siitä lähtee alenemaan. Kokemusta on. Rento asenne ja kevyesti kohti kevättä! :)

Kiitos kaikille vastauksista, niistä on oikeasti paljon apua! - ap

Heh, palasin kurkkaamaan ketjua ja huomasin vasta nyt kirjoitusvirheen otsikossa. Hups! - ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, että teet vaikkapa periaatteen, että eilen syömäni herkkumunkki oli elämäni viimeinen. Tai sipsipussi. Tai grillimakkara. On niin paljon epäterveellisiä ruokia, joita ilman ihminen voi elää. Nuo epäterveelliset voi korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla, ja silti voi nauttia elämästä. Esim munkin tilalle pullansiivu. Sipsipussin tilalle kourallinen popcorneja. Grillimakkaran tilalle kalkkunafilettä tai grillattuja kasviksia.

Mä taas en tekisi sellaisia päätöksiä, että elämäni viimeinen se ja se. Ihan siksi, että jos joskus kuitenkin sen herkkumunkin syö, se ei yksinään kenenkään elämäntaparemonttia kaada, mutta jos siihen liittyy tunne epäonnistumisesta, silloin se saattaa sen kaataakin. Taas mä sorruin, taas mä petin itseni, olen epäonnistunut, ei musta oo tähän, ei musta oo mihinkään. Se tie on vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, että teet vaikkapa periaatteen, että eilen syömäni herkkumunkki oli elämäni viimeinen. Tai sipsipussi. Tai grillimakkara. On niin paljon epäterveellisiä ruokia, joita ilman ihminen voi elää. Nuo epäterveelliset voi korvata terveellisemmällä vaihtoehdolla, ja silti voi nauttia elämästä. Esim munkin tilalle pullansiivu. Sipsipussin tilalle kourallinen popcorneja. Grillimakkaran tilalle kalkkunafilettä tai grillattuja kasviksia.

Mä taas en tekisi sellaisia päätöksiä, että elämäni viimeinen se ja se. Ihan siksi, että jos joskus kuitenkin sen herkkumunkin syö, se ei yksinään kenenkään elämäntaparemonttia kaada, mutta jos siihen liittyy tunne epäonnistumisesta, silloin se saattaa sen kaataakin. Taas mä sorruin, taas mä petin itseni, olen epäonnistunut, ei musta oo tähän, ei musta oo mihinkään. Se tie on vaarallinen.

Samaa mieltä. T. Bed-toipilas

yksi muutos kerrallaan sellaisessa tahdissa, että ei ala stressata. Esim jos alat käymään jumpassa, niin ensin kerran viikossa kevyessä jumpassa, ja kun se onnistuu, vähän rankempaan jumppaan pari kertaa viikossa.

Rukoailussa järki käteen sillä tavalla, että mikään ei ole absoluuttisen kiellettyä kunhan määrät on järjelliset. Itse ostan suklaata vain lauantaisin ja silloinkin vain suht vähän, kun ennen saatoin joka kauppareissulta tuoda jotain makeaa tai ohi kulkiessani ostaa kioskilta vaikka suklaapatukan. Kun mieliteko yllättää, ajattelen että lauantaina sitten...

yhdestä en tingi, ja se on riittävä uni. käyn lähes aina ajoissa nukkumaan ja pidän illat rauhallisina. pitää olla aivan poikkeuksellinen tilanne, että käyn normaalia myöhemmin nukkumaan. Kun nukkuu riittävästi, jaksaa paremmin harrastaa liikuntaakin.