Lue keskustelun säännöt.
Mikä on surullisin elokuva, jonka olet ikinä nähnyt?
31.03.2016 |
Sellainen, jonka takia itkit silmät päästäsi.
Mun on pakko sanoa Tulikärpästen hauta vaikka onkin animaatio, mutta ikinä ennen en ole elokuvan loputtua jäänyt vaan istumaan paikalleni itkemään.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävä ketju. Jotkut nyt luulee, että tässä äänestetään jostakin, ja kommentoi omaa ehdotustaan yhä uudestaan.
Esim. tuo Hachiko - jos siis puhutaan nyt Ghiblin animaatiosta - ei ole edes Suomessa levityksessä, ei ole suomennettu, ja silti mukamas sille nyt on valtavasti eri kannattajia tällaisessa ketjussa.
Get real.
Hirvee mesoaminen, vaikkei ite edes tiedä mistä puhuttiin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen suomalaisen leffan nimi onkaan mikä kertoo evakkolapsista, äidin suru tms.
Äideistä parhain? Itse vollotin koko leffan alusta loppuun niin että mies kysyi jossain vaiheessa että pitäiskö kattoa joku toinen kerta..
Ehkä Dancer in the Dark, se on niin lohduton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofien valinta
Schindlerin lista
Boys don't cry. Perustuu tositapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli se koirafilmi jossa näytteli Owen Wilson?
Once were warriors oisko suomeksi Kerran sotureita? Erittäin ahdistava mieleenjäävä leffa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stanley Kubrickin ohjaama "A.I. - Tekoäly".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M51 kirjoitti:
Mikä oli se koirafilmi jossa näytteli Owen Wilson?
Löysinkin sen, eli "Marley ja minä"
Vierailija kirjoitti:
Monster. Aileen Wournos
Ihan OT:na mutta kaksi marjaa: Aileen Wuornos ja Anssi Kela!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Changeling, ihan hirveä elokuva ja perustuu tosi tapahtumiin. Jos voisin peruuttaa aikaa niin en katsoisi sitä.
Vierailija kirjoitti:
Once were warriors oisko suomeksi Kerran sotureita? Erittäin ahdistava mieleenjäävä leffa.
Ahdistava kyllä ja surullinenkin välillä, mutta lopussa on kuitenkin toivoa. Eipä sillä, on yksi suosikkielokuvistani ja -kirjoistani, mutta ei lähellekään surullisin näkemäni elokuva.
Odd Thomas. Ei muuten, mutta elokuvan loppu. En ole koskaan itkenyt elokuvalle niin paljon ja jopa mieheni poistui olohuoneesta, kun ei halunnut alkaa itkemään.
The Wrestler ja Huumeasema Zoo.
Never Let Me Go myös, mutta oli kirjana vielä surullisempi.
Hirveetä mäiskintää, mutta silti, Braveheart. Saa aloittaa pillittämään melkein alusta ja kestääkin sen mitä lie, pitkään kuitenkin. Toinen, Syytettynä Jumala, keskitysleiri juttuja.
Fellinin ohjaama La Strada. Tuo mustavalkoinen elokuva on niin pohjattoman surumielinen alusta loppuun, etten kestä itkemättä sitä. On myös mielestäni kaikkien aikojen paras elokuva. Suosittelen, mutta nippu nenäliinoja viereen. Itse katson elokuvan aina yksin, saan vollottaa rauhassa.