Mikä oli viimeinen niitti joka sai sinut aloittamaan painonpudotuksen?

Ostin vaa'an :D

Se kun tyttäreni otti minusta kuvan ja näytin siinä ihan kammottavan lihavalta, tuli ihan puistatus.

Etsitään osallistujia uuteen tv-ohjelmaan. Tutustukaa hakuun ja jos asia kiinnostaa niin täyttäkää hakemus. Otamme hakemusten perusteella hakijoihin yhteyttä. Aurinkoista kevättä😊☀️

Oletko valmis elämänmuutokseen yhdessä parisi kanssa? Hae mukaan uuteen tv-ohjelmaan nyt!

Onko sinulla ja kumppanillasi 30+ kiloa laihdutettavaa? Tuntuuko että suhteenne on menettänyt kipinän? Kilot ovat salaa hiipineet lemmen, intiimiyden ja läheisyyden esteeksi? Tuntuuko, että suhde on ajautunut umpikujaan tai että olette jumissa samassa vanhassa rutiinissa, joka yhä vain lihottaa teitä yhdessä?

Jotta suhde loistaisi taas entisellään, vaaditaan järeitä toimia. Mitä jos voisitte pudottaa liikakilonne ja muuttaa elämänne kokonaan?

Etsimme uuteen tv-ohjelmaan (naimisissa, kihloissa tai pitkäaikaisessa parisuhteessa olevia) pariskuntia, jotka ovat valmiita kokemaan elämänmuutoksen yhdessä, mutta laihduttamaan liikakilot itse. Ohjelma on ainutlaatuinen kokemus, jossa viikko viikolta hoikistutte ja saatte elämänne takaisin lopullisesti. Ammattilaiset auttavat teitä tiellänne, ja ovat tukenanne koko projektin läpi.

Ohjelmassa pariskunnat erotetaan toisistaan väliaikaisesti, jotta huonojen elintapojen kierre saadaan murrettua, ja heidän terveytensä ja parisuhteensa pelastettua.

Hae mukaan tänään!

Nelonen.fi

Sivun lopusta löytyy linkki ilmoittaudu, klikkaamalla itsesi siitä sisään pääset täyttämään sähköisen hakemuksen.

Eikö Nelonen noi laihdutusohjelmat ala jo riittään? No, kai tonnekin porukka hakee ja saadaan syksyllä ihmetellä läskejä pariskuntia tappelemassa telkkarissa. Jei mitä viihdettä.

Mutta vastaus kysymykseen: kun ei mennyt housunnappi kiinni. En yksinkertaisesti suostu ostamaan isompia vaatteita.

Joku sisäinen impulssi, että NYT on aika.

Olin yrittänyt laihduttaa monia, monia kertoja, ensimmäisellä kerralla onnistuinkin, 10 vuotta sitten, mutta lihoin takaisin. Sittemmin lähes joka viikko on alkanut uusi voimaton yritys laihtua, mutta olen luovuttanut aina, ja lopulta jo nauroin itsekin omia yrityksiäni, koska tiesin että hyvä jos iltapäivään kestää päätös laihduttaa. Pisimmillään ne kestivät viikon, ja sen jälkeen tulikin oikein mässyorgiat.

Nyt pari vuotta sitten luovutin kokonaan laihtumishaaveet, koska miksi ihmeessä kiusaan itseäni muka laihdutteluulla, kun en kerran siihen näytä pystyvän. Parempi vaan sitten hyväksyä painonsa, joka ei kuitenkaan vielä sairaalloista ylipainoa ollut (165 cm, 86 kg), kuin aina vaan stressata painosta ja ahmia ja paastota vuorotellen. Päätin, että yritän olla lihomatta lisää, mutta hyväksyn etten laihdu.

Kunnes sitten eräänä päivänä huomasin Cambridge-ryhmän mainoksen paikallislehdessä, ja yhtäkkiä tuli kuin sisäinen valaistus, että tuonne minun pitää mennä. Ihmettelin itsekin sitä, koska ei enää ollut mitään toiveita laihtua. Olin ihan hyväksynyt oikeasti painoni ,terveys oli hyvä jne. Mutta intuitiivisena ihmisenä noudatan aina voimakkaita sisäisiä impulsseja, koska tiedän että jos sellainen tulee, homma onnistuu, toisin kuin jos vain järjen perusteluilla yritän piiskata itseni johonkin. Nyt olen laihduttanut Cambridgella kohta pari kk ja painoa on 73 kg. Hyvin menee ja alaspäin mennään edelleen, tavoite on 60 kg. 

Jos olet mielestäsi jo kahdesti onnistunut, niin miksi sitten joudut laihduttamaan taas? Onnistunut laihdutus nimittäin tarkoittaa sitä, että kilot eivät palaa...

Ei ole tarkoitus olla ilkeä, vaan herätellä.

Jos laihdutus on epäonnistunut jo kahdesti, niin kannattaa varmaan vaihtaa taktiikkaa.

Kannattaa tutustua esim. pöperöproffan blogiin tai muihin tolkkuihin painonhallinta-asiantuntijoiden kirjoituksiin ja niitä kautta hakea sitä tietoa itselle.

Mä niin toivoisin, että Suomessa olisi myös ns. läskileirejä!

Ilman kameroita tietysti! Ikinä en haluaisi telkkariin nöyryytettäväksi läskeineni.

Nelonen hakee hömpänpömppään ohjelmia, eli akin ja ritan rakkausdieetteihin selkeästi. Mä en tiä miks mua ärsyttää, kun ei voida kertoa suoraan että mistä ohjelmasta on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Mä niin toivoisin, että Suomessa olisi myös ns. läskileirejä!

Ilman kameroita tietysti! Ikinä en haluaisi telkkariin nöyryytettäväksi läskeineni.

Tiesitkö, että aniharva niissä laihtunut saa kilot pidettyä poissa? Sitäkö haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin toivoisin, että Suomessa olisi myös ns. läskileirejä!

Ilman kameroita tietysti! Ikinä en haluaisi telkkariin nöyryytettäväksi läskeineni.

Tiesitkö, että aniharva niissä laihtunut saa kilot pidettyä poissa? Sitäkö haluat?

Ei se että esiintyy telkkarissa laihdutusohjelmassa takaa sitä, että ne kilot pysyy poissa. Näistä "menestystarinoista" nyt ei vaan puhuta enää ohjelman päättymisen jälkeen...

t.8.

Minullakin sysäys lähti siitä, kun ostin vaa'an. Painoni oli pikkuhiljaa kivunnut 76 kiloon. Olen siis 160 cm pitkä. Toki tiesin kahden lapsen jälkeen suurinpiirtein, paljon painoin, mutta kun sitä lukemaa katseli usein, aloin käymään taisteluani tuota kilomäärää vastaan. Ja pikkuhiljaa aloin voittaa. Yli kaksi vuotta siihen meni, että olin 20 kiloa kevyempi ja nyt ollut tässä painossa reilun vuoden. Ruokaremonttini ei ollut mikään hirveän suuri, lähinnä muutin syömismääriä ja lisäsin kasvisten määrää paljon. Liikkuminen muuttui kävelystä juoksuun, kun paino oli alle 70 kiloa.

Valtava ahdistus ja huono olo ulkonäöstä. Myös väsymys ja alakuloisuus. Olen nuori nainen ja laihduttanut -25kg tähän mennessä. Nyt pt:n kanssa tiristellään viimeiset läskit pois. Kovaa työtä, mutta lopussa palkitsee!

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta minut sai heräämään elämäntapamuutokseen. Lueskelin aina kun naiset kirjotti kun housut hajoaa sisäreisistä. Vähän naureskelin että miten ihmeessä, ei mulla koskaan ole hajonnut. Pakko sanoa, etten koskaan ole varsinaisesti tikkulaiha ollut, mutten myöskään varsinaisesti lihava. Siinö vaiheessa kuitenkin kun housut sieltä sisäreisistä ekan kerran hajosi, rupesin ajattelemaan että ei helvetti, nytkö oon sitten lihava. Ei sillä, että jos housut kuluu, on lihava, mutta omalla kohdalla se sitä tarkoitti ainakin omassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa onnistunut eikä mitään syytä miksei onnistuisi kolmaskin kerta.

t.

42v/164cm/100kg

Ööööö, siis olet "ONNISTUNUT" kahdesti, mutta painat silti SATA KILOA? Olenkohan ainoa, joka näkee tässä muutaman kymmenen kilon verran ristiriitaa? Mielestäni olet epäonnistunut, ja vieläpä pahasti, jos tuossa on lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta minut sai heräämään elämäntapamuutokseen. Lueskelin aina kun naiset kirjotti kun housut hajoaa sisäreisistä. Vähän naureskelin että miten ihmeessä, ei mulla koskaan ole hajonnut. Pakko sanoa, etten koskaan ole varsinaisesti tikkulaiha ollut, mutten myöskään varsinaisesti lihava. Siinö vaiheessa kuitenkin kun housut sieltä sisäreisistä ekan kerran hajosi, rupesin ajattelemaan että ei helvetti, nytkö oon sitten lihava. Ei sillä, että jos housut kuluu, on lihava, mutta omalla kohdalla se sitä tarkoitti ainakin omassa päässä.

Tiedätkö, riippuu ruumiinarakenteesta.

Nim. 60 kg/168,5 cm ja sisäreidet aina ekana puhki housuista

Itkin liki päivittäin vartaloni kuvottavuutta. Olin 164/78.

Kun 70 kg meni rikki.

Olen 163 cm pitkä. Alle kaksikymppisenä painoin alle 50 kg, alle kolmikymppisenä siinä 52 kg (paitsi kun olin kahdesti raskaana, painoin väliaikaisesti vähän enemmän). Kolmekymppisestä nelikymppiseksi painoni kipusi 52 kg:sta 60 kg:aan. Neljänkympin jälkeen pidin painoa 65 kg:ssa, mutta vakavan sairauden yhteydessä se tipahti taas alle kuuteenkymppiin, ja sairaudestani toipuessani en jaksanut vahtia painoa...

51-vuotiaana havaitsin äkkiä painavani 70 kg ja aloitin elämäni ensimmäisen laihdutuksen. Pudotin kahdeksassa kuukaudessa kahdeksan kiloa ja elelen nyt 54-vuotiaana edelleen samassa 62 kg:ssa.

Se kun olin menossa yhteen  leikkaukseen ja juuri ennen kuin nukutuslääke alkoi toimia ehdin näkemään kuinka leikkaussaliin tuli sisälle 4 tai 5 isoa lääkintävahtimestaria tms. ja oletan että heidät oli kutsuttu kääntämään minut ilmeisesti koska leikkaus tapahtui jalkani takaosaan. Sitä ennen huoneessa oli vain hennohkoja naisia, sairaanhoitajia, anestesialääkäri ym. Ehdin nähdä muutamat komeat kasvot jotka katsoivat minuun...kyllä hävetti, painoa oli silloin 108 kg ja pituutta minulla on 180 cm. Aloin ajattelemaan etten halua vanheta sillä tavalla, että olen sellainen norsu jota varten joudutaan kutsumaan karpaaseja että saadaan siirrettyä. 

Kyllä minusta voi sanoa, että on onnistunut laihdutuksessaan, vaikka sitten joskus kilot takaisin tulisivatkin. Eihän sitä nimittäin voisi sanoa kuin vasta ihmisen kuollessa, että onnistuiko se laihdutus vai ei! Joillakin kilot voivat tulla takaisin pitkän ajan päästäkin siitä kun on laihdutettu. Syyt ovat varmasti moninaiset. Isän sisko lahdutti aikoinaan peräti 45kg ja muodonmuutos oli aikamoinen! Hän oli silloin noin 35-37v. Hän pysyi tässä uudessa painossa vuosikausia, liikkui aktiivisesti ja söi kaiketi terveellisesti. Sitten jostain syystä paino alkoi taas nousta ja 20 vuotta laihdutuksesta painoa on taas liikaa, ei ehkä tota 45 kiloa mutta paljon kuitenkin. En tiedä aikooko laihduttaa vielä.

Itse laihdutin noin 20 kiloa kotiäitivuosinani ja sain painon pysymään alhaalla useamman vuotta. Kun palasin töihin niin kilot tulivat takaisin. Nyt keräilen motivaatiota laihdutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta minut sai heräämään elämäntapamuutokseen. Lueskelin aina kun naiset kirjotti kun housut hajoaa sisäreisistä. Vähän naureskelin että miten ihmeessä, ei mulla koskaan ole hajonnut. Pakko sanoa, etten koskaan ole varsinaisesti tikkulaiha ollut, mutten myöskään varsinaisesti lihava. Siinö vaiheessa kuitenkin kun housut sieltä sisäreisistä ekan kerran hajosi, rupesin ajattelemaan että ei helvetti, nytkö oon sitten lihava. Ei sillä, että jos housut kuluu, on lihava, mutta omalla kohdalla se sitä tarkoitti ainakin omassa päässä.

Tiedätkö, riippuu ruumiinarakenteesta.

Nim. 60 kg/168,5 cm ja sisäreidet aina ekana puhki housuista

Näinhän se on. Täällä 44 kg/161 cm ja sama homma, ollut muksusta asti.