Jeesus tahtoo auttaa tänäkin päivänä

*tirsk*

Jeesus voisi mennä juttelemaan jumalan kanssa ja kimpassa päättää, että ei kiusatakaan näitä ihmisiä tämän enempää sairauksilla, luonnonmullistuksilla ja helvetillä pelottelemisella, vaan tehdään maailmasta kaikille kiva paikka. Ei sitten tarvitsisi sinunkaan pelätä ja olla polvillasi pyytelemässä pelastusta. Eikö olisikin kivaa?

Pyytäsitkö Jeesusta jeesaan työn saannissa? Alkaa turhauttaa tää hakemusten tehtailu kun ei ole johtanut mihinkään vaikka oon jo yli vuoden hakenut uutta duunia.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäsitkö Jeesusta jeesaan työn saannissa? Alkaa turhauttaa tää hakemusten tehtailu kun ei ole johtanut mihinkään vaikka oon jo yli vuoden hakenut uutta duunia.

Kyllä rukoilen asian puolesta. 

ap

Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.

Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla. 

Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.

Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...

Itse uskon Jumalaan, ainakin halu uskoa on vahva. En tiedä vaan olenko varsinaisesti uskossa, haluaisin kyllä olla.

Pyytäisin rukoilemaan perheeni puolesta (ihan yleisesti) sekä isäni puolesta, jolla todettiin keuhkosyöpä 3 kuukautta sitten.

Kiitos AP, jo etukäteen :)

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.

Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla. 

Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.

Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...

olen itse havainnut, kun tulin nuorena aikuisena iTSE etsimisen jälkeen uskoon, että juurikin ne jotka ovat syntyneet johonkin uskovaiseen perheeseen, eivätkä ole iTSE hakeneet sitä uskoaan, eivät oikeasti ole edes uskossa. Ja heitä on paljon juuri näissä seurakunnissa. Isä ja äiti on uskossa ja tuoneet lapsensa seurakuntaan, ja lapset varmaan tottelevaisina omaksuvat sen uskonelämän pintapuolisesti, mutta todelllista uskoa heillä harvemmin on. Joku maailmallisuus heistä yleensä kuvastuu ihan aikuisenakin vielä. Sitten tulee se kriisi, kun vanhemman uskolla ei enää omaa elämää selivitetä, pitäisi kasvaa. pahoittelen, mutta sinun olisi pitänyt itse löytää se uskosi. Varmasti olet jollain tavalla kyllä uskossa ollut, mutta se ei kestänytkään.kyllä sinä takaisin tulet kun ne vaikeudet alkaa niin kuin kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäsitkö Jeesusta jeesaan työn saannissa? Alkaa turhauttaa tää hakemusten tehtailu kun ei ole johtanut mihinkään vaikka oon jo yli vuoden hakenut uutta duunia.

Kyllä rukoilen asian puolesta. 

ap

Vastaapa nyt kommentissa 2 esitettyyn kysymykseen. Ja tähän: keneltä ja miltä pelastumista pitää Jeesukselta pyydellä?

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon Jumalaan, ainakin halu uskoa on vahva. En tiedä vaan olenko varsinaisesti uskossa, haluaisin kyllä olla.

Pyytäisin rukoilemaan perheeni puolesta (ihan yleisesti) sekä isäni puolesta, jolla todettiin keuhkosyöpä 3 kuukautta sitten.

Kiitos AP, jo etukäteen :)

Voimia paljon! Rukoilen sinun ja perheesi puolesta ja isäsi parantumisen puolesta.

Jeesus parantaa tänäkin päivänä, vaikka olisi parantumaton sairaus, niin Hänelle mikään ei ole mahdotonta.

Itselläni oli tässä jokin aika sitten ollut vatsa kipeä jo muutaman päivän. Yöllä rukoilin ihan muita asioita, mutta siinä samalla Pyhä Henki, eli Jeesus Pyhän Hengen kautta, kosketti vatsaani ja kipu lähti. Se kosketus oli pehmeä ja hellä, ja tunsin tuon kosketuksen.

Jeesus siunatkoon teidän perhettä ja isääsi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.

Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla. 

Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.

Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...

Jeesus näkee sinun pettymyksesi ja rukoilen että Hän koskettaa sinua niin että todella tiedät ja tunnet että Hän on elävä Jumala.

Jeesus ei ole unohtanut sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.

Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla. 

Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.

Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...

Jeesus näkee sinun pettymyksesi ja rukoilen että Hän koskettaa sinua niin että todella tiedät ja tunnet että Hän on elävä Jumala.

Jeesus ei ole unohtanut sinua. 

Sinulla taitaa olla tärkeä olo tänä aamuna, kun oikein jumalan välikappaleena täällä parantelet ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäsitkö Jeesusta jeesaan työn saannissa? Alkaa turhauttaa tää hakemusten tehtailu kun ei ole johtanut mihinkään vaikka oon jo yli vuoden hakenut uutta duunia.

Rukoilen ja rukoilin pyyntösi puolesta, Jeesus näkee tämän tilanteesi ja tahtoo auttaa. Hän on voimallinen Jumala jolle mikään ei ole mahdotonta. Hän antaa töitä ja pitää huolta sinusta.

Hän rakastaa sua, siunausta.

Tyhjänpäivästä sanahelinää. Jos haluat että kukaan välittää paskaakaan uskonnostasi, lopeta tuommoinen "Hän on elävä jumala" -tyyppisen mantran toitottaminen ja puhu ihan normaalisti. 

Ai mutta kun normaalisti puhuttuna siinä ei ole mitään järkeä.. No ei niin kun siinä ei ole mitään järkeä alunperinkään. Noilla paskanjauhamislitanjoilla vaan hämäätte itseänne ja yritätte hämätä muitakin, joilla se tosin menee yhdestä aukosta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Been there, done that. Ei toimi. Itse tulin uskoon 9-vuotiaana, ja olin uskovainen ja helluntaiseurakunnan jäsen noin kolmikymppiseksi.

Valitettavasti siinä vaiheessa uskalsin kyseenalaistaa uskoni, ja se ei kestänyt koettelua. Rukousvastaukset, joita olin saanut, oli sellaisia ettei niihin oikeasti tarvittu mitään yliluonnollista apua, vaan ne olivat täysin selitettävissä asioiden luonnollisilla kuluilla ja sattumalla. Esim. rukoilen että paranen kuumetaudista ja paranin, Kiitos Jeesus! - mutta ateistikin olisi todennäköisesti parantunut. Rukoilin että saan opiskelupaikan yliopistosta ja toisella yrityksellä sain, ja kiitin Herraa - mutta ihan omalla työlläni pääsykokeiden eteen sinne pääsin, enkä yliluonnollisella avulla ja rukousvastauksilla. 

Lisäksi totesin, että en OIKEASTI ollut koskaan kokenut mitään Jeesusta sydämessäni tai Pyhää Henkeä tai muuta, vaan koko uskoni oli rakentunut minuun ulkopuolelta syötettyjen oppien ja toisten kokemusten varaan. Olin toki paljonkin jutellut "Jeesukselle sydämessäni", mutta eipä sieltä vastausta tullut, paitsi jos tulkitsi rukoilemisen seurauksena päähän pälkähtäneet tavalliset ajatukset Jumalan inspiroimiksi (missä taas ei ole mitään järkeä). Kielillä puhumistani ja profetointejani nyt suorastaan häpeän. Oikein yritin saada niitä kuten seurakunta opetti, ja aloitin esim. kielillä puhumisen harjoittelun alkamalla toistaa tavuja. No, kyllä sieltä lopulta sitten sai ulos siansaksaa sujuvastikin, mutta enpä usko että Jumala, jos sellaista on, antaisin niin hyödytöntä lahjaa yliluonnollisesti. MItään hyvää hedelmää en kielillä höpöttämisestä huomannut, olipa vaan erikoinen kokemus. Ja kun luin että myös muissa uskonnoissa esim. tietyssä meditaation vaiheessa puhutaan kielillä, meni siihenkin viimeinenkin usko.

Jouduin siis toteamaan, että minulla ei ole sisäistä todistusta Jumalan ja nyt elävän Jeesuksen olemassaolosta, ja kaikki ulkoisetkin todisteet, kuten väitetyt ihmeparanemiset, osoittautuivat epäuskottaviksi. Nyt sitten elellään agnostikkona ja yritetään opetella ohjaamaan itse omaa elämää, lähes nelikymppisenä. Paljon sitä tulikin elämästään hukattua siihen että odottaa että kohta se Jumala ottaa ja johdattaa jonnekin...

Jeesus näkee sinun pettymyksesi ja rukoilen että Hän koskettaa sinua niin että todella tiedät ja tunnet että Hän on elävä Jumala.

Jeesus ei ole unohtanut sinua. 

Sinulla taitaa olla tärkeä olo tänä aamuna, kun oikein jumalan välikappaleena täällä parantelet ihmisiä.

Tiedätkö, että haluan tehdä sitä mikä Hänelle on tärkeää ja mieluista.

Rukoilla ihmisten puolesta. Hän etsii ihmisiä jotka haluavat ottaa Hänen apuaan vastaan.

Minä en paranna ketään, vaan sen tekee Jeesus.

Jeesus rakastaa sua, vaikka sä olisitkin luopunut uskosta. Hän ei kuitenkaan ole luopunut sinusta.

Oletan että olet sama ihminen joka kerroit uskostaluopumisesta?

Rukoilisitko puolestani että saisin avun ahdinkooni. Olen työtön yh, taloudelliset vaikeudet ja näköalattomuus vie voimat. Tahtoisin päästä opiskelemaan. Lähipiirissäni on sairauksia. Itse pelkään masentuvani. Rukoilisitko myös kaukana toisessa maassa olevien rakkaitteni puolesta, että saisimme vielä tavata ja he selviytyisivät siellä olevien vaikeuksien keskellä.

Mun pitäisi siivota eikä yhtään nyt kiinnostaisi. Voisko Jeesus tulla auttamaan, kaksi siivoaa nopeammin kuin yksi?

Vierailija kirjoitti:

Tyhjänpäivästä sanahelinää. Jos haluat että kukaan välittää paskaakaan uskonnostasi, lopeta tuommoinen "Hän on elävä jumala" -tyyppisen mantran toitottaminen ja puhu ihan normaalisti. 

Ai mutta kun normaalisti puhuttuna siinä ei ole mitään järkeä.. No ei niin kun siinä ei ole mitään järkeä alunperinkään. Noilla paskanjauhamislitanjoilla vaan hämäätte itseänne ja yritätte hämätä muitakin, joilla se tosin menee yhdestä aukosta sisään ja toisesta ulos.

Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi tähän maailmaan, jotta meillä ihmisillä olisi mahdollisuus pelastua.

Jeesus kärsi sinunkin ja meidän kaikkien syntiemme tähden ja kuoli ristillä. Mutta nousi Taivaaseen, ja nyt, jokainen joka uskoo Häneen, saa pelastua.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi siivota eikä yhtään nyt kiinnostaisi. Voisko Jeesus tulla auttamaan, kaksi siivoaa nopeammin kuin yksi?

Tiedätkö, vaikka tuo nyt olikin vitsi minkä kirjoitit? Niin olin ite kerran tosi väsynyt ja silti piti saada siivottua, niin rukoilin ja pyysin että Jeesus auttaisi ja antaisi voimia, niin se siivoaminen olikin kivaa eikä tuntunut yhtään raskaalta tai vaikealta edes aloittaa siivoamista.

Jeesus auttaa meitä ihan arkisissakin asioissa.

Kiesus tahtoo auttaa, se tahtoo ja tahtoo. Mut Kiesuksen voimat ei riitä, tahtomiseksi se aina vain jää. 

Mut uskovaiset: tahdotteko te poistaa ylimielisyyden ja vallanhalun - itsestänne siis? Ette tietenkään, koska se on se kaikkein mukavin asia teidän mielestänne uskonnoissa. Kiesus rakastaa joooopa sinua. Eikö olekin kätevää tuo loukkaaminen? Niin näpräkästi se käy. 

Uskonnot on perseestä, ihan kaikki uskonnot. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä nyt haluat että rukoilen sun puolesta, niin teen sen mielelläni. Pelastumisen tai jonkin asian puolesta johon tarvitset apua.

Selvä, pistä pari rukosta ja yksi halleluja tulemaan, mä kerron sitten miten kävi.