Olen tähän asti pitänyt anoppiani ihanana ihmisenä, mutta eilen keitti yli!!!

Poika kiukutteli ja anoppi ärähti, vaan se miten anoppi pojalle sanoi, sai karvat nousemaan pystyyn! Siis todella ilkeällä äänellä sanoi, että nyt X lopetat, tai vetelen pitkin näppejä! Siis kieltää saa ja pitääkin, mutta kukaan ei kyllä vetele yhtään mitään meikäläisen pennuilla! Minusta pitää sanoa napakasti ei ja sit myös kertoa miksi on ei, eikä vain käskeä lopettaa ja heittää vielä uhkausta lyömisestä perään. siinä ei ole mitään kasvatuksellisesti " eteenpäin vievää" . Meinasinkin laittaa jo muutama viikko sitten alotuksen tänne, että poika käyttäytyy kummasti oltuaan anoppilassa. On rauhaton ja huutaa yms. Yrittää hakea kaikinvoimin huomiota, kun ollaan siellä kylässä. Mietin jo silloin onko siellä tapahtunut jotain mikä ei minun korviini ole kantautunut. poika ei vielä osaa itse kertoa.. Sanoin, tästä miehelleni, mutta hän ei näytä ymmärtävän laisinkaan miksi minä suutuin. En nostanut äläkkää, sillä anoppi ei koskenut poikaan. Mutta miehelle sanoin, että saa sanoa äidilleen, että saa unohtaa tuollaiset puheet! Jos ei kotona rätkitä, niin ei rätkitä vieraissakaan!