Miksi toistellaan, että epävarmassa miehessä on jotain vikaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävarmuuteen, asenteeseen ja ulkonäköön voi itse vaikuttaa. Jos ei halua, niin sillon ei kannata valittaa siitä kun ei kelpaa niille jotka näkevät vaivaa noiden asioiden eteen.

Tässä omia esimerkkejä:

Ajaudun tilanteisiin joissa tapaan uusia ihmisiä ja jatkan heihin ylläpitoa. Tämä kasvattaa omaa tukiverkostoa ja sosiaalisuutta mikä taas parantaa itseluottamusta.

Yritän olla ennakkoluuloton ja asennoitua tilanteisiin ja ihmisiin aina positiivisesti. Otan huomioon muut.

Meikkaan, käytän istuvia ja tyylikkäitä mutta oman näköisiä vaatteita, pidän huolen hygieniasta, hiuksista ja painosta. Näitä teen vaikka olisi perus työpäivä.

Tiedän ettei kaikki halua tai pysty samaan, mutta mielestäni saan kumppaninhaussa pyrkiä saamaan miehen joka myös itse panostaa vastaavanlaisesti omilla tavoillaan. Jos lähtisin prisman tuulihousuissa ilman meikkiä baariin enkä puhuisi kellekkään niin en varmasti lähtisi sieltä kotiin sellaisen miehen kanssa josta olen kiinnostunut, tuskin kenenkään kanssa. Eikä minulla olisi varaa valittaa siitä. (Kärjistettynä)

Se on helppo naisten sanoa. Kyllä on paljon siististi pukeutuvia ja sosiaalisuuteen pyrkiviä miehiä, joilla on suuria vaikeuksia löytää ketään. Teidän on vaan niin paljon helpompi ulkonäköön panostamalla nostaa omaa tasoanne. Miehelle itsevarmuus ja sosiaalisuus ovat kaikki kaikessa ja niitä voi olla hyvin vaikea kehittää. Yritäpä jostakin huippuälykkäästä aspergerista kehittää sosiaalisesti normaali yksilö. Eipä vaan onnistukaan, koska kyse ei ole matemaattisesti mitattavasta taidosta, jota voisi kehittää jollain yleisellä kaavalla. Sen joko handlaa tai sitten ei. Kehittyä voi, mutta se on todella vaikeaa eivätkä kaikki saa aikaan näkyviä tuloksia.

Onhan niitä vaikea kehittää. Asperger on varmasti erityisen haastava. Siihenkin kyllä löytyy ulkopuolista apua jos vain uskaltaa hakea. Itselläni on adhd eikä se todellakaan helpota vakituisen kumppanin löytämisessä kun ei osaa edes normaaleja arjen asioita. Ymmärrän hyvin jos joku mies kokee että nimenomaan se adhd ratkaisee. En minäkään vaadi mieheltä täydellisyyttä, mutta epävarmalla tai ujolla miehellä menee kyllä minuun hermot heti. Pointtini oli juurikin se että kehittyä voi. Ja kyllä, myönnän että naisilla on tässä asiassa helpompaa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole yleistäminen tai heidän kriteeriensä haukkuminen. Itseään voi kehittää koko elämän tai sitten laskea omia vaatimuksiaan.

Ei naisten kriteerejä tosiaan tarvitsekaan haukkua ja jos ei ota sitä asennetta että kääntää vaikka jokaisen kiven kehittyäkseen, niin sekin on oma vika. Mutta sitä virhettä ei kenenkään miehen kannata tehdä, että ottaisi sen minkäänlaiseksi mittariksi omalle arvolleen, että kelpaako naisille vai ei. Vaikka moni näin ajatteleekin, että miehessä on jotain pielessä jos ei naisia saa.

Mielestäni kumppanin löytäminen ei ole oman arvon mittari. Minäkään en halua lapsia enkä koe että se on naiseuteni mittari. Parinvalinnassa jokaisella on omat tapansa mitata toisen arvoa eikä sille voi mitään. Tapailin pitkään 28 vuotiasta miestä joka ei ikinä ollut seurustellut eikä se minua vaivannut. Homma kaatui ihan muihin ongelmiin. Seksi on niin ylikorostettua ja sukupuolten roolit päin helvettiä että ne tuottavat kyllä ongelmia. Neitsyt naiset ovat puhdasta kultaa kun taas neitsyt miehet suuri järkytys. Rakenteissa tuokin ongelma on. Jos naisille suuri seksikumppanimäärä tarkoittaa h*oran leimaa niin tottakai siinä poimii sitten rusinat pullasta jotta se kumppanien määrä pysyy alhaalla.