Onko elämällä itsessään arvoa?
Jos on jo niin täynnä tuskaa, surua ja loppu, ettei kykene töissä käymään eikä lapsestaan huolehtimaan.
Niin paskana, ettei pääse sängyn pohjalta juuri mihinkään, lukuunottamatta noin kertaa-kahta viikossa kun jaksaa vetää jotain vähän iloisempaa teatteria läheisille ja tavata heitä.
Niin mikä arvo sillä on, että yrittää tuskan kyyneleet poskilla ja kurkkua kuristaen sitkutella päivästä toiseen vain siksi, että on ~elossa~?
En ole mitenkään hyödyllinen kenellekään, en yhteiskunnalle tai läheisille, lähinnä taakka ihan kaikille ja koko yhteiskunnalle.
Tulevaisuutta minulla ei ole.
Kuinka kauan täytyy väkisillä sitkutella sen vuoksi, ettei läheisille ja lapselleni tulisi paha mieli?
Ja joo, apua on haettu vaikka kuinka monesti, mutta tässä silti olen.
Halu kuolla kovempi kuin koskaan, mukana tuo tuskainen halu ollut lapsesta saakka.
Mikä arvo elämällä itsessään siis on ja kenelle?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aavistustakaan, mistä huono olosi johtuu? Vai onko ns. muuten vaan? Jos ei ole mitään erityistä syytä, aika vaikeahan sitä on alkaa hoitaa, mutta asiat aina voivat kuitenkin yllättäen muuttua, muista se..
Mun elämä on vähän sellanen sarja epäonnistumisia ja huonoa tuuria, surkeita valintoja.
Alkaen lapsuuden hyväksikäytöistä ja jatkuen aikuisena hylkäämisiin jne.
En mä kestä elää näissä nahoissa, en jaksa sitkutella satunnaisten hyvien hetkien vuoksi, kun suurinosa ajasta on ja ollut tuskaa.
Monenmonta kertaa olen jaksanut tarttua johonkin, uskoa muutokseen ja joka kerta pettynyt.
En kestä sitä enää, en yksinkertaisesti uskalla enää uskoa mihinkään, koska olen jo niin tuhannen palasina, etten kestä enää yhtään pettymystä itseeni tai muihin.
Ehkä mua ei vaan ole tehty tähän maailmaan.
-ap
Onko sinulla aavistustakaan, mistä huono olosi johtuu? Vai onko ns. muuten vaan? Jos ei ole mitään erityistä syytä, aika vaikeahan sitä on alkaa hoitaa, mutta asiat aina voivat kuitenkin yllättäen muuttua, muista se..