Sydän särkyy - lapseni jää ainokaiseksi

Moni olisi enemmän kuin onnellinen jos saisi edes yhden.

Adoptio? Sijaisvanhemmuus?

Mulla oli samat fiilikset joskus. Nyt olen kuitenkin hyväksynyt tilanteen ja löytänyt jopa hyviä puolia tästä. Mistä minäkään tiedän millaista elämä oikeasti olisi monen lapsen kanssa, entä jos rakkaus ei olisikaan usealle riittänyt? Mielummin hyvä äiti yhdelle kuin huono monelle.

Miksi et voisi olla onnellinen siitä yhdestä? Ja jos teillä tilaa ja intoa suurempaan perheeseen riittää, niin alkakaa sijaisvanhemmiksi. Rakkautta ja turvallisia olosuhteita tarvitsevia lapsia on Suomi pullollaan. Tai jos ikä ei ole este, niin sitten adoptiopaperit menemään!

onko sulla sisaruksia joilla olisi pineiä about sun oman lapsen ikäisiä lapsia? aina kun tulee tuo tunne niin pyydä lapsia lainaan tai pyydä kavereiden lapsia leikkimään teidän lapsen kanssa niin on talossa elämää ja jatkakaa vaan yrittämistä, ei sitä vaikka pian on pullat uunissa :)

Kurjaa, tärkeäksi koetuista haaveista on aina vaikeaa luopua. Miksi ette saa enempää, onko siihen lääketieteellinen syy vai eikö mies halua enempää?

Mulla sama tilanne. En edes ajatellut olevani äitityyppiä, mutta oman lapsen myötä ajatukset kääntyi ihan toisinpäin. Oman vauvan myötä tuli tunne että haluaisin näitä vain lisää...:)

Sitten olinkin jo lähellä 40-ikävuotta. Ai että harmittaa etten aloittanut aiemmin.

Oletteko käyneet hedelmöityshoidoissa? Mikä on häikkänä, ettei toista kuulu? Kaikki keinot kehiin vaan, niin et joudu vanhana surkuttelemaan, ettet kaikkeasi tehnyt!

Jep, mulle tuli munasarjoihin isoa häikkää ekan synnytyksen jälkeen, toista lasta en saa. Hetkihän siinä meni, mutta nyt kun lapsi on jo 6 v, tuntuisi toinen lapsi jopa huonolta idealta.  Ollaan äärimmäisen onnellisia tästä yhdestä eikä meidän perhe tarvitse muuta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa, tärkeäksi koetuista haaveista on aina vaikeaa luopua. Miksi ette saa enempää, onko siihen lääketieteellinen syy vai eikö mies halua enempää?

Ekaa yrittäessä meni yllättäen monta vuotta, nyt tulee jo ikä vastaan. Terveydellisiäkin riskejä on, joten en tiedä uskallammeko enää edes yrittää. Olen toki ikionnellinen lapsestani, mutta ne haaveet on kuitenkin mielessä. Lisäksi hän yhä enemmän kyselee pikkusiskon tai -veljen perään, kun kaikilla muillakin on.

Olen ainoa lapsi, ja mulle on ollut ihan normaalia, ettei sisaruksia ollut. En ole ikinä sellaisia kaivannut, ja vietin ihanan lapsuuden reissaten ja viettäen aikaa kavereideni ja vanhempieni kanssa. Lapsikaan tuskin sisaruksia kaipaa, ellei niistä kotona vanhemmat haaveile.

Et ole ainoa. Mullakin jäi yhteen. : /

Itsellä myös "vain" yksi, mutta sitäkin energisempi lapsi :) Synnytyksessä tapahtui asioita, joiden vuoksi en saa toista lasta. Pari vuotta itkin asiaa päivittäin, ja vieläkin välillä kirpaisee mutta keskityn nyt siihen, mitä minulla on. Yritän nähdä hyvät puolet, ja sen että yhden lapsen kanssa on helpompaa muuttaa vaikka ulkomaille jos haluaa ja tietenkin matkustelu on ylipäätään helpompaa. Näin oli meille tarkoitettu. Monissa maissa on ihan yleistä saada vain 1 lapsi.

En ennen ymmärtänyt, kuinka suuri suru sekundäärinen lapsettomuus voi olla. Näillä ihmisillä on kuitenkin jo se yksi lapsi, joten mitä ne valittaa, koska monet eivät saa sitä yhtäkään. Nyt olen läheltä seurannut tälläistä tilannetta ja lukenut aiheesta, niin ymmärrykseni on kasvanut. Tsemppiä elämääsi ap. Jos otat tämän kovin rankasti, niin muista, että netistä löydät vertaistukiryhmiä.

Meillä oli ihan sama tilanne. Nelikymppisenä keksin että oikeastaan haluankin lapsen. Sitten kun sain sen ekan, tuli järjetön hinku saada toinen. Ja saatiinkin, todellinen onnenkantamoinen. Adoptoituja molemmat,ihania.

Miksi ei puhuta enemmän siitä, miten usein lastentekovietti herää kunnolla vasta yhden saatua. Niin monella käynyt näin ja sitten on liian myöhäistä!

Olen itse ainoa lapsi ja olen todella helpottunut, ettei minulla ole sisaruksia. Lopeta valittaminen ja pidä huolta yhdestä lapsestasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aina haaveena iso perhe, ainakin kolme lasta. Halusin sen perinteisen, omakotitalon tai kivan rivarin ja sisarusparven leikkimään pihalla. Joillain kavereilla on näin ja heidän kodit on niin täynnä elämää ja iloa.

Meillä on nyt yksi lapsi, joka on meille rakkain kaikista. Yllätyksenä tuli, että yhden lapsen jälkeen halu saada toinen tai enemmän vain kasvoi. Näyttää siltä että meille ei enää tule lisää lapsia ja se tuntuu todella pahalta. Ehkä juuri siksi kun olen niin läheltä seurannut miten rakkaita ja tärkeitä sisarukset voivat olla toisilleen. Meidän koti tuntuu niin hiljaiselta. :(

Kun lapsesi alkaa tuoda kavereitaan kotiin leikkimään, ei se ole enää hiljainen :). Sijaisvanhemmuus on yksi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Moni olisi enemmän kuin onnellinen jos saisi edes yhden.

No totta kai näin. Mutta kyse ei nyt ollutkaan siitä. Jos sinä koet vaikeutta ja surua, ei tuskasi varmaan siitä hälvene, että sanoisin Syyriassa menevän ihmisillä huonommin. Jokaisella on oikeus suruunsa ja unelmien romuttuminen, etenkin tärkeiden sellaisten, on suuri suru, koska joutuu hyvästelemään toiveet, joita on tulevaisuudestaan hellinyt.

AP:lle paljon voimia. Itselläni ei ole lapsia vielä lainkaan, ja välillä suren sitä, että pelkään tilan jäävän pysyväksi. En pidä sinun suruasi yhtään sen pienempänä, sillä lapsikatras on eri asia kuin ainokainen, vaikka kuinka rakas. Anna surulle aikaa ja puhu siitä läheistesi kanssa, jos vain kykenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aina haaveena iso perhe, ainakin kolme lasta. Halusin sen perinteisen, omakotitalon tai kivan rivarin ja sisarusparven leikkimään pihalla. Joillain kavereilla on näin ja heidän kodit on niin täynnä elämää ja iloa.

Meillä on nyt yksi lapsi, joka on meille rakkain kaikista. Yllätyksenä tuli, että yhden lapsen jälkeen halu saada toinen tai enemmän vain kasvoi. Näyttää siltä että meille ei enää tule lisää lapsia ja se tuntuu todella pahalta. Ehkä juuri siksi kun olen niin läheltä seurannut miten rakkaita ja tärkeitä sisarukset voivat olla toisilleen. Meidän koti tuntuu niin hiljaiselta. :(

Kun lapsesi alkaa tuoda kavereitaan kotiin leikkimään, ei se ole enää hiljainen :). Sijaisvanhemmuus on yksi vaihtoehto.

Sijaisvanhemmuutta ei missään nimessä tulisi ihan kepeänä vaihtoehtona markkinoida. Homma on todella raskasta etenkin henkisesti.