Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien katkeruus lapsenlapsettomuudesta
30.03.2016 |
"ongelma" on se, että sekä mieheni että omat vanhempani ovat pikkuhiljaa tajunneet luultavasti jäävänsä ilman lapsenlapsia. Me olemme siis heidän "viimeinen" toivonsa.
Mieheni veli vaimoineen eivät yrityksistä huolimatta ole saaneet lapsia, eivätkä halua rankkoihin hoitoihin. Sisareni taas ei kumppaninsa kanssa halua lapsia. Enempää sisaruksia ei kummallakaan ole.
Olen aina kuvitellut haluavani perheen, se on tuntunut aina normaalilta valinnalta. Silti koskaan ei ole tullut se oikea aika. Olen koko työurani tehnyt "pätkää" eli luokanopena elo-touko ja kesät "työttömänä", virkaa ei vaan kuulu. Miehellä on kyllä hyväpalkkainen vakityö. Rakastan asuntoamme, joka olisi kyllä lapsiperheelle liian pieni. Enkä ole vielä valmis luopumaan omasta vapaa-ajastani, harrastuksistani ja matkailusta. Olen varmaan liian itsekäs äidiksi..
Ongelma on siis se, että kummankin vanhemmat ovat vihaisia/surullisia/katkeria tästä. Vihjailua ja ihan suoria kommentteja sinkoilee joka kerta kun nähdään. Ennen läheiset välit ovat muuttuneet kylmiksi ja etäiseksi, mikä surettaa myös meitä.
Mitä ihmettä tässä pitäis tehdä? (ei nyt niitä lapsia sentään..) mitä sanoa?
Kommentit (49)
Kyllä on käsittämättömän julmaa, että lapsettomat tekevät myös päätöksen toisten ihmisten puolesta siitä ja heiltä kysymättä, että heistä ei koskaan tule isovanhempia. Osa ihmisistä on voinut haluta lapset nuorella iällä ja saanutkin lapset nuorella iällä ja vielä siinä toivossa, että olisivat vielä kohtalaisen nuoria lastenlasten synnyttyä ja kasvettuakin. Mutta lapsettomat päättävät toisin ja tekevät päätökset toisten ihmisten osaltakin.
Mutta tätä ei tietenkään saisi ääneen sanoa, vaan pitää vain yrittää ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä mitään välejä oo katkasemassa -päinvastoin! Haluaisin löytää jonkun tavan pitää yhteyttä ilman surua ja katkeruutta.
Tuntuu järjettömältä, että koko 30-vuotinen elämäni on mitätöity, koska en luultavasti aio heille lapsenlapsia tehdä. Tätä oivallusta ennen vietimme melko usein aikaa yhdessä. Mökkeilimme, vaelsimme, illallistimme, pidimme lautapeli-iltoja ym. Nyt he näkevät minussa vain henkilön, joka riisti "oikeuden" lapsenlapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on käsittämättömän julmaa, että lapsettomat tekevät myös päätöksen toisten ihmisten puolesta siitä ja heiltä kysymättä, että heistä ei koskaan tule isovanhempia. Osa ihmisistä on voinut haluta lapset nuorella iällä ja saanutkin lapset nuorella iällä ja vielä siinä toivossa, että olisivat vielä kohtalaisen nuoria lastenlasten synnyttyä ja kasvettuakin. Mutta lapsettomat päättävät toisin ja tekevät päätökset toisten ihmisten osaltakin.
Mutta tätä ei tietenkään saisi ääneen sanoa, vaan pitää vain yrittää ymmärtää!
Sullapa on erikoinen logiikka.
Sinusta siis on ihan ok tehdä lapsia niin, että saa ITSE kaiken mitä haluaa, lapset, lapsenlapset jne, mutta se sun lapsi ei saa elämässään mitä hän haluaa? Ja sitten jotkut kehtaa vielä väittää lapsettomia itsekkäiksi. Lapsia hankitaan AINA itsekkäistä syistä, niin kuin kuuluukin, mutta lasten täytyy antaa elää myös omaa elämäänsä. Lapset on vaan lainassa, kuuluu sanonta, joka on täysin totta.
Minä olen sitä mieltä, että lapsia pitää tehdä jos itse haluaa. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Olen ainoa lapsi ja vapaaehtoisesti lapseton. Kun kerroin vanhemmilleni käyneeni sterilisaatiossa, he sanoivat tienneensä jo parikymmentä vuotta, etten ehkä hankkisi koskaan lapsia. Olin ilmeisesti aika vakuuttava 10-vuotiaana lapsena julistaessani, etten lapsia ikinä tule hankkimaan. :) No, vanhempani ottivat uutisen hyvin vastaan, onneksi. En tiedä ovatko sitten keskenään itkeneet silmät päästään päätökseni takia, mutta silloin olisi kannattanut hankkia muutama muksu lisää, eikä pitää kaikkia munia yhdessä korissa (löysin lapsena vanhempieni kortsukätkön, eli en ole "tahattomasti" ainoa lapsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä mitään välejä oo katkasemassa -päinvastoin! Haluaisin löytää jonkun tavan pitää yhteyttä ilman surua ja katkeruutta.
Tuntuu järjettömältä, että koko 30-vuotinen elämäni on mitätöity, koska en luultavasti aio heille lapsenlapsia tehdä. Tätä oivallusta ennen vietimme melko usein aikaa yhdessä. Mökkeilimme, vaelsimme, illallistimme, pidimme lautapeli-iltoja ym. Nyt he näkevät minussa vain henkilön, joka riisti "oikeuden" lapsenlapsiin.
Ai jaa, sain aloituksestasi sen käsityksen, että se huomauttelu on sinulle raskaampikin rasti.
Oletko sitten ylipäätään yrittänyt sanoa heille, että se huomauttelu loukkaa teitä syvästi? Jos et, niin miksi ihmeessä et? Kai se nyt olisi parempi kertoa suoraan loukkaantumisesta kuin antaa toisten jatkaa huonoa käytöstä ja etääntyä yhä kaueammas sen takia. Puhumattomuus on siten aika epäreilua isovanhempia kohtaan. Ja toisaalta: sinä mahdollistat itse sen loukkaavan kommentoinnin, jos et vedä rajojasi.
Monella tutullani on jo lapsenlapsia ja se, mitä seuraan sivusta, on sellaista, että panisin kädet kyynärpäitä myöten ristiin, jos omat lapset ei tee lapsia.
Ei kiinnosta uhrata kaikkea vapaa-aikaa lapsenlapsien hoitamiseen ja sitä rahanmenoa, kun mummeilta ja papoilta odotetaan monen tonnin vaunuja ja vaatetta ja kalliita lahjoja. Kun kuvittelee, että on enemmän omaa aikaa ja miehen kanssa yhteistä aikaa, kun lapset muuttaa, niin kotiin näkyykin muuttavan lapsenlapset, kun omat vanhemmat on niin väsyneitä ja pitää saada parisuhdeaikaa.
Joten ei kiitos lapsenlapsia. Omani olen jo hoitanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Onko mahdollista, että se halu saada lapsia vielä syntyy?
Joka tapauksessa niin tai näin se ei per..le kuulu isovanhemmille pätkääkään. Heillä ON oikeues tunteisiinsa ja pettymykseensä, mutta sitä ei ole oikeus sanoa teille. Koska ketään ei vaan yksinkertaisesti VOI velvottaa tekemään lapsia - elinikäinen sitoumus - pelkästään isovanhempien takia.
Minä sinuna sanoisin aivan suoraan. Että "meidän lapsettomuutemme on meidän oma päätös, ja koemme todella loukkaavaksi vihjailut lapsenlapsista. Lapset ovat elinikäinen sitoumus, eikä lapsia voi hankkia vain siksi, että isovanhemmista ois kivaa jos niitä olisi. Jos te ette kykene pitämään mielipidettä sen suhteen omananne, niin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa nämä tapaamiset tähän. Miettikää rauhassa - me emme nimittääin aio minkään painostuksen takia muuttaa kumminkaan mieltämme, eli lapsia ei ole tiedossa kumminkaan, mutta jankuttamalla asiasta, joka ei teille edes KUULU, te katkaisette välit myös meihin."
Ja sitten todellakin toteutatte uhkauksenne, jos homma ei oikene.
Tuon jälkeen ei ihmeemmin kannata odotella kutsuja sukupäivälliselle. Tädin ainoa poika ja vaimonsa teki juuri noin 15 vuotta sitten eli uhkauksen kautta vaati, että heidän valintansa menee kaiken edelle. Täti teki omat johtopäätöksensä, valitsi minut ja perheeni "uudeksi lapsekseen" ja nyt täti elää kuin poikaa ei olisi. Niinhän miniä aikanaan uhkasi, että katkaistaan välit.
Kun täti joskus kuolee, voi pojalleen olla aika ankea paikka, että hän ei peri mitään. Kesämökki ja tädin asunto on jo myyty minulle.Ihan verottajan hyväksymällä hinnalla.
No, jos välit ovat nyt yhtä piinaa, en näe mitään järkeä ap:n alkaa pelkän perinnön toivossa kärvistellä.
Ja huom - se ettei joku halua tehdä lapsia EI ole mikään peruste jättää perinnöttömäksi. Joten ikävämpi juttu sulle: tuollainen testamentti ei päde oikeudessa. Lakiosan saa aina, eli puolet siitä, mitä muuten saisi (tätisi tapauksessa siis puolet tädin omaisuudesta).
Tuota...kyllä oman omaisuuen saa myydä ja rahat tuhlata elinaikanaan ihan vapaasti, ilman että lapset odottaa kieli pitkällä vanhemman kuolemaa ja luulee saavansa perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on käsittämättömän julmaa, että lapsettomat tekevät myös päätöksen toisten ihmisten puolesta siitä ja heiltä kysymättä, että heistä ei koskaan tule isovanhempia. Osa ihmisistä on voinut haluta lapset nuorella iällä ja saanutkin lapset nuorella iällä ja vielä siinä toivossa, että olisivat vielä kohtalaisen nuoria lastenlasten synnyttyä ja kasvettuakin. Mutta lapsettomat päättävät toisin ja tekevät päätökset toisten ihmisten osaltakin.
Mutta tätä ei tietenkään saisi ääneen sanoa, vaan pitää vain yrittää ymmärtää!
Tämä on toivottavasti provo, mutta kun muistuttaa niin paljon yhden tuntemani ihmisen ajatusmaailmaa, etten voi olla pohtimatta että josko hän siellä kirjoittelee.
Elämässä ei mene kaikki niin kuin haluaisi. Jotkut joutuu luopumaan isoistakin asioista. Ymmärrän enemmän kuin hyvin että isovanhemmuus olisi joillekin oikeasti elämääkin suurempi asia, mutta lapsen hankkiminen on aina, AINA, vanhemmille iso päätös ja vastuu - jos sitä ei pysty tai halua ottaa, niin sitä ei voi ottaa. Se vaan on voi voi. Jos on omat lapset hommannut lapsenlapset mielessä niin se on oma moka. Lapsen elämä ja päätökset ovat tämän omia, ei sinun. Ei vaikka hyppisit tasajalkaa ja seisoisit päälläsi. Joten kannattaa hyväksyä se ja jatkaa eteenpäin, oman itsensä takia.
Varamummotoiminta on oikeasti hyvä vaihtoehto. Ymmärrän, ettei se ole paras - ei se niille lapsillekaan muuten ole, nekin voisi tykätä ihan oikeista isovanhemmista - mutta sentään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ystäväperheessä kävi noin:( heillä kaksi yli kolmekymppistä tytärtä. Kumpikaan ei halunnut/saanut lapsia. Vanhempansa ovat hyväkuntoisia, nuorekkaita ja lapsirakkaita. On ollut sydäntäsärkevää seurata heidän suruaan. Aluksi jaksoivat toivoa ja haaveilla, vuosi vuodelta toivo on hiipunut. Ennen läheiset tyttäret ovat nykyään kaukaisia, kuin ilmaa heille. Eivät onnitelleet vanhempiani isovanhemmiksi tulosta eivätkä ikinä puhuneet asiasta. Näkivät vihdoin minut ja vauvani, onnittelivat vedet silmissä, olemme aina olleet tosi hyvissä väleissä. Pyysivät myös käymään. Nykyään käyn poikani kanssa heillä viikottain. Hellivät ja hemmottelevat minua ja poikaani, ovat varamummu ja pappa. Toivon, että pystymme edes vähän lievittämään heidän surua ja tuskaansa, jotka tyttäret tahallisesti ja itsekkäästi aiheuttivat:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Onko mahdollista, että se halu saada lapsia vielä syntyy?
Joka tapauksessa niin tai näin se ei per..le kuulu isovanhemmille pätkääkään. Heillä ON oikeues tunteisiinsa ja pettymykseensä, mutta sitä ei ole oikeus sanoa teille. Koska ketään ei vaan yksinkertaisesti VOI velvottaa tekemään lapsia - elinikäinen sitoumus - pelkästään isovanhempien takia.
Minä sinuna sanoisin aivan suoraan. Että "meidän lapsettomuutemme on meidän oma päätös, ja koemme todella loukkaavaksi vihjailut lapsenlapsista. Lapset ovat elinikäinen sitoumus, eikä lapsia voi hankkia vain siksi, että isovanhemmista ois kivaa jos niitä olisi. Jos te ette kykene pitämään mielipidettä sen suhteen omananne, niin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa nämä tapaamiset tähän. Miettikää rauhassa - me emme nimittääin aio minkään painostuksen takia muuttaa kumminkaan mieltämme, eli lapsia ei ole tiedossa kumminkaan, mutta jankuttamalla asiasta, joka ei teille edes KUULU, te katkaisette välit myös meihin."
Ja sitten todellakin toteutatte uhkauksenne, jos homma ei oikene.
Tuon jälkeen ei ihmeemmin kannata odotella kutsuja sukupäivälliselle. Tädin ainoa poika ja vaimonsa teki juuri noin 15 vuotta sitten eli uhkauksen kautta vaati, että heidän valintansa menee kaiken edelle. Täti teki omat johtopäätöksensä, valitsi minut ja perheeni "uudeksi lapsekseen" ja nyt täti elää kuin poikaa ei olisi. Niinhän miniä aikanaan uhkasi, että katkaistaan välit.
Kun täti joskus kuolee, voi pojalleen olla aika ankea paikka, että hän ei peri mitään. Kesämökki ja tädin asunto on jo myyty minulle.Ihan verottajan hyväksymällä hinnalla.
No, jos välit ovat nyt yhtä piinaa, en näe mitään järkeä ap:n alkaa pelkän perinnön toivossa kärvistellä.
Ja huom - se ettei joku halua tehdä lapsia EI ole mikään peruste jättää perinnöttömäksi. Joten ikävämpi juttu sulle: tuollainen testamentti ei päde oikeudessa. Lakiosan saa aina, eli puolet siitä, mitä muuten saisi (tätisi tapauksessa siis puolet tädin omaisuudesta).
Jos kiinteä omaisuus myyty tälle henkilölle ok hintaan ja täti tuhlaa rahat pois niin puolet 0€ on 0 eli käytännössä jää ilman perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, olette itsekkäitä, kun ette jatka sukua!
En tiedä heittäytyisinkö katkeraksi, jos en saisi lastenlapsia, mutta tosi surulliseksi kuitenkin. Varsinkin jos lapseni eläisivät pikku porvarillista elämää jossa nätti koti ja vakityöpaikka tai sen puute ovat syitä ettei lasta voi hankkia. Maailman tilanne taas on aina ollut huono hankkia lapsia, nyt vaan on mahdollisuus ja oikeus olla itsekäs ja päättää hankinko lapsen vai valkoisen silkkimaton. No toisen tekee onnelliseksi silkkimatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon
Vierailija kirjoitti:
En mä mitään välejä oo katkasemassa -päinvastoin! Haluaisin löytää jonkun tavan pitää yhteyttä ilman surua ja katkeruutta.
Tuntuu järjettömältä, että koko 30-vuotinen elämäni on mitätöity, koska en luultavasti aio heille lapsenlapsia tehdä. Tätä oivallusta ennen vietimme melko usein aikaa yhdessä. Mökkeilimme, vaelsimme, illallistimme, pidimme lautapeli-iltoja ym. Nyt he näkevät minussa vain henkilön, joka riisti "oikeuden" lapsenlapsiin.
Vaikka tämä ei suoranaisesti asiaan kuulukaan, niin kuka järjesti nämä mökkeilyt, illalliset , lautapeli-illat?
Kuinka usein järjestät näitä ja kutsut vanhempasi luoksenne ja teette ruuat ja järjestätte ohjelmat?
Lapsia ei kannata tehdä ellei niitä halua mutta sitten täytyisi suhtautua vanhempiin kuin johonkin tuttavapariskuntaan ja vastavuoroisesti järjestää näitä tapaamisia.
Olen nähnyt muutamia velapariskuntia jotka itsenäisesti ( aivan oikein!) päättää ettei lapsia, mutta silti itse jo keski- ikää lähestyvänä käyttäydytään kuin lapset omia vanhempia kohtaan.
Se on ikävä seurata.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä heittäytyisinkö katkeraksi, jos en saisi lastenlapsia, mutta tosi surulliseksi kuitenkin. Varsinkin jos lapseni eläisivät pikku porvarillista elämää jossa nätti koti ja vakityöpaikka tai sen puute ovat syitä ettei lasta voi hankkia. Maailman tilanne taas on aina ollut huono hankkia lapsia, nyt vaan on mahdollisuus ja oikeus olla itsekäs ja päättää hankinko lapsen vai valkoisen silkkimaton. No toisen tekee onnelliseksi silkkimatto.
No niin tekee. Silloin on parempi ettei tällainen ihminen väkisin tai painostuksen alaisena hanki lasta. Mieti lapsen elämää kun vanhempien mielestä silkkimatto olis ollut parempi! Silloin ei kivat isovanhemmatkaan hirveästi lohduta, jos omat vanhemmat ei tykkää.
Aloitus kuvaa hyvin osaa isovanhempia, joille tärkeää on päästä muille kertomaan vesijumpan saunassa, miten lapsenlapsilla menee ja kuinka poika on rakentanut oman talon isolla palkallaan. Hyvinvoinnissa eläneet ovat kyvyttömiä asettumaan edes lapsensa asemaan. Karmeta porukkaa. Inhoan kuunneella sivusta sitä kilpalaulantaa ja vertailua lastensa perheistä. Onko tällainen teistä yleistä? Mitä jos lapsi on homo, vela, työtön tsi muuten ns.sosiaalisesti poikkeava? Hylätätäänkö hänet epäkelpona, kun ei tuota norminmukaista mielihyvää näille kurpille? Tämä ei ole omakohtaista, itsellä on lapsi ja sisaruksillani myös.
Vierailija kirjoitti:
Oon
Vierailija kirjoitti:
En mä mitään välejä oo katkasemassa -päinvastoin! Haluaisin löytää jonkun tavan pitää yhteyttä ilman surua ja katkeruutta.
Tuntuu järjettömältä, että koko 30-vuotinen elämäni on mitätöity, koska en luultavasti aio heille lapsenlapsia tehdä. Tätä oivallusta ennen vietimme melko usein aikaa yhdessä. Mökkeilimme, vaelsimme, illallistimme, pidimme lautapeli-iltoja ym. Nyt he näkevät minussa vain henkilön, joka riisti "oikeuden" lapsenlapsiin.
Vaikka tämä ei suoranaisesti asiaan kuulukaan, niin kuka järjesti nämä mökkeilyt, illalliset , lautapeli-illat?
Kuinka usein järjestät näitä ja kutsut vanhempasi luoksenne ja teette ruuat ja järjestätte ohjelmat?
Lapsia ei kannata tehdä ellei niitä halua mutta sitten täytyisi suhtautua vanhempiin kuin johonkin tuttavapariskuntaan ja vastavuoroisesti järjestää näitä tapaamisia.
Olen nähnyt muutamia velapariskuntia jotka itsenäisesti ( aivan oikein!) päättää ettei lapsia, mutta silti itse jo keski- ikää lähestyvänä käyttäydytään kuin lapset omia vanhempia kohtaan.
Se on ikävä seurata.
Ihan vastavuoroisesti ollaan tottakai järjestetty ja kutsuttu. Tottakai haluan omia vanhempiani nähdä ja mieheni myös, kun heistä kaikista pidän. Minä yleensä kokkaan oltiin sitten kenen luona tahansa ja tuon tarvikkeetkin mukaan. Ei tämä johdu siitä että käyttäytyisin kuin kakara?
Nyt vain tuntuu, että tämä lapsenlapsien puute hiertää välejä. Mukavat yhteiset hetket on vaihtunut ikäviin vihjailuihin ja suoranaisiin syytöksiin. En minäkään enää vapaaehtoisesti halua sellaista mennä kuuntelemaan..
AP
Vierailija kirjoitti:
Miten joku joka työskentelee joka päivä lasten kanssa ei halua omia lapsia? Ootko joku psykopaatti?
Minä olen lääkäri ja työskentelen joka päivä sairauksien parissa. Haluan silti itse olla terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon
Vierailija kirjoitti:
En mä mitään välejä oo katkasemassa -päinvastoin! Haluaisin löytää jonkun tavan pitää yhteyttä ilman surua ja katkeruutta.
Tuntuu järjettömältä, että koko 30-vuotinen elämäni on mitätöity, koska en luultavasti aio heille lapsenlapsia tehdä. Tätä oivallusta ennen vietimme melko usein aikaa yhdessä. Mökkeilimme, vaelsimme, illallistimme, pidimme lautapeli-iltoja ym. Nyt he näkevät minussa vain henkilön, joka riisti "oikeuden" lapsenlapsiin.
Vaikka tämä ei suoranaisesti asiaan kuulukaan, niin kuka järjesti nämä mökkeilyt, illalliset , lautapeli-illat?
Kuinka usein järjestät näitä ja kutsut vanhempasi luoksenne ja teette ruuat ja järjestätte ohjelmat?
Lapsia ei kannata tehdä ellei niitä halua mutta sitten täytyisi suhtautua vanhempiin kuin johonkin tuttavapariskuntaan ja vastavuoroisesti järjestää näitä tapaamisia.
Olen nähnyt muutamia velapariskuntia jotka itsenäisesti ( aivan oikein!) päättää ettei lapsia, mutta silti itse jo keski- ikää lähestyvänä käyttäydytään kuin lapset omia vanhempia kohtaan.
Se on ikävä seurata.Ihan vastavuoroisesti ollaan tottakai järjestetty ja kutsuttu. Tottakai haluan omia vanhempiani nähdä ja mieheni myös, kun heistä kaikista pidän. Minä yleensä kokkaan oltiin sitten kenen luona tahansa ja tuon tarvikkeetkin mukaan. Ei tämä johdu siitä että käyttäytyisin kuin kakara?
Nyt vain tuntuu, että tämä lapsenlapsien puute hiertää välejä. Mukavat yhteiset hetket on vaihtunut ikäviin vihjailuihin ja suoranaisiin syytöksiin. En minäkään enää vapaaehtoisesti halua sellaista mennä kuuntelemaan..
AP
Nostakaa kissa pöydälle, sano että syytökset satuttavat ja vihjailut loukkaavat ja ahdistavat, koska päätös lastenteosta on niin selkeästi pariskunnan oma päätös. Sanallista uhkailua välien katkaisemisesta ei kannata alkaa, kunhan nyt ekaksi rauhallisesti mutta vakuuttavasti toteatte että vanhempien käytös tuntuu teistä törkeältä ja pahalta.
No, jos välit ovat nyt yhtä piinaa, en näe mitään järkeä ap:n alkaa pelkän perinnön toivossa kärvistellä.
Ja huom - se ettei joku halua tehdä lapsia EI ole mikään peruste jättää perinnöttömäksi. Joten ikävämpi juttu sulle: tuollainen testamentti ei päde oikeudessa. Lakiosan saa aina, eli puolet siitä, mitä muuten saisi (tätisi tapauksessa siis puolet tädin omaisuudesta).