Vanhempien katkeruus lapsenlapsettomuudesta

Ei teidän tarvitse tehdä mitään. Lapsenlapsettomuus ei ole teidän ongelmanne millään tavalla.

Voi otan osaa. Meillä sama tilanne mutta onneksi siskoni on tehnyt lapsen heidän iloksi.. Mieheni on ainut lapsi ja harmia hänen vanhempiensa taholta voi aistia. Me olemme siis VeLa.

Älkää välittäkö se on teidän elämää!!!

Voi kun joku olisi puhunut minulle järkeä !

Jos haluat lapsia, paras aika on nyt ! Jotkut tulee raskaaksi heti, toiset eivät hoidoillaan.

Sinulla on kuitenkin työkokemusta. Virka ei ole maailman tärkein asia. Yhdenkin ihmisen tuloilla pärjää ja lapsi ei tarvi omaa huonetta vuosikausiin, ei välttämättä ikinä.

Teidän elämä on teidän elämä, ei vanhempien. Lapsia ei hankita isovanhempia varten. Se voi olla kurjaa heille, mutta sellaista se on, kun on lapsia. Joskus he tuottavat pettymyksen, eivät tee niin kuin itse haluaisi. Kenenkään ei pidä elää elämäänsä muiden kautta, ei vanhempien eikä lapsien. 

Yksinkertaisesti teidän vain täytyy odottaa, että vanhempanne pääsevät pettymyksestä yli. Itsekin olen joutunut äidilleni sanomaan, etten tee lapsia heitä varten, koska se on se ainoa asia, joka itseäni lapsettomuudessa hiertää- vanhempieni toive lapsenlapsista. Onneksi alkavat pikkuhiljaa asian hyväksymään. Heidänkin täytyy elää itselleen, ei minua tai lapsenlapsia varten.

Ja koska mulla on todella läheiset ja lämpivät välit kummilapsiini ja tietysti ammattini takia meiltä on varmasti odotettu lapsia.

Pidän lapsista samalla lailla kuin aikuisistakin, osa on mukavia ja osa ei, mutta suhtaudun kaikkiin lapsiin positiivisesti. En vain näe itseäni äitinä.

Jotenkin tässä maailmassa, joka on täynnä kurjuutta, surua, työttömyyttä, leikkauksia ja epävarmuutta, ei tunnu luontevalta kasvattaa omia lapsia.

Ap

Minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Onko mahdollista, että se halu saada lapsia vielä syntyy?

Joka tapauksessa niin tai näin se ei per..le kuulu isovanhemmille pätkääkään. Heillä ON oikeues tunteisiinsa ja pettymykseensä, mutta sitä ei ole oikeus sanoa teille. Koska ketään ei vaan yksinkertaisesti VOI velvottaa tekemään lapsia - elinikäinen sitoumus - pelkästään isovanhempien takia.

Minä sinuna sanoisin aivan suoraan. Että "meidän lapsettomuutemme on meidän oma päätös, ja koemme todella loukkaavaksi vihjailut lapsenlapsista. Lapset ovat elinikäinen sitoumus, eikä lapsia voi hankkia vain siksi, että isovanhemmista ois kivaa jos niitä olisi. Jos te ette kykene pitämään mielipidettä sen suhteen omananne, niin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa nämä tapaamiset tähän. Miettikää rauhassa - me emme nimittääin aio minkään painostuksen takia muuttaa kumminkaan mieltämme, eli lapsia ei ole tiedossa kumminkaan, mutta jankuttamalla asiasta, joka ei teille edes KUULU, te katkaisette välit myös meihin."

Ja sitten todellakin toteutatte uhkauksenne, jos homma ei oikene. 

Kerro asia vanhemmillesi rehellisesti: et halua lapsia. Sillä selvä.

Sen jälkeen hyväksy se, että myös vanhempasi alkavat elää lapsenlapsetonta elämää, jossa ei ole enää sijaa lapsille. Miksi olisi, tehän olette nyt aikusia ja teette omat valintanne. He tekevät samoin eli alkavat etsiä elämäänsä muuta tärkeää kuin lapset ja näiden elämä. Väkisinkin siitä tulee eroa entiseen, mutta eikö se ole vain hyvä? Saat oman elämäsi kokonaan itsellesi ilman vanhempien toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Ja koska mulla on todella läheiset ja lämpivät välit kummilapsiini ja tietysti ammattini takia meiltä on varmasti odotettu lapsia.

Pidän lapsista samalla lailla kuin aikuisistakin, osa on mukavia ja osa ei, mutta suhtaudun kaikkiin lapsiin positiivisesti. En vain näe itseäni äitinä.

Jotenkin tässä maailmassa, joka on täynnä kurjuutta, surua, työttömyyttä, leikkauksia ja epävarmuutta, ei tunnu luontevalta kasvattaa omia lapsia.

Ap

Alkuperäisessä viestissä syy oli kiva asunto ja vapaa-aika, harrastukset, matkailu. Ei kuullosta kurjalta ja surulliselta.

Tulet luultavasti katumaan ellet tee lapsia. Ei lapsille koskaan ole mutta kummasti vaan niistä tulee se elämän tärkein asia joita ei kadu tippaakaan vaikka kuinka olisivat tulleet

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Onko mahdollista, että se halu saada lapsia vielä syntyy?

Joka tapauksessa niin tai näin se ei per..le kuulu isovanhemmille pätkääkään. Heillä ON oikeues tunteisiinsa ja pettymykseensä, mutta sitä ei ole oikeus sanoa teille. Koska ketään ei vaan yksinkertaisesti VOI velvottaa tekemään lapsia - elinikäinen sitoumus - pelkästään isovanhempien takia.

Minä sinuna sanoisin aivan suoraan. Että "meidän lapsettomuutemme on meidän oma päätös, ja koemme todella loukkaavaksi vihjailut lapsenlapsista. Lapset ovat elinikäinen sitoumus, eikä lapsia voi hankkia vain siksi, että isovanhemmista ois kivaa jos niitä olisi. Jos te ette kykene pitämään mielipidettä sen suhteen omananne, niin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa nämä tapaamiset tähän. Miettikää rauhassa - me emme nimittääin aio minkään painostuksen takia muuttaa kumminkaan mieltämme, eli lapsia ei ole tiedossa kumminkaan, mutta jankuttamalla asiasta, joka ei teille edes KUULU, te katkaisette välit myös meihin."

Ja sitten todellakin toteutatte uhkauksenne, jos homma ei oikene. 

Tuon jälkeen ei ihmeemmin kannata odotella kutsuja sukupäivälliselle. Tädin ainoa poika ja vaimonsa teki juuri noin 15 vuotta sitten eli uhkauksen kautta vaati, että heidän valintansa menee kaiken edelle. Täti teki omat johtopäätöksensä, valitsi minut ja perheeni "uudeksi lapsekseen" ja nyt täti elää kuin poikaa ei olisi. Niinhän miniä aikanaan uhkasi, että katkaistaan välit.

Kun täti joskus kuolee, voi pojalleen olla aika ankea paikka, että hän ei peri mitään. Kesämökki ja tädin asunto on jo myyty minulle.Ihan verottajan hyväksymällä hinnalla.

Ehdota niille että alkavat varamummuiksi jollekin isovanhemmattomalle.

Kylläpä näitä aiheita nyt sikiää.. 

Sanotte miehen kanssa yhdessä että (ilkeät) ja piikikkäät kommentit loukkaavat, sekä myös teidän elämään tuolla tavalla puuttuminen. Kyse on kuitenkin henkilökohtaisesta asiasta, ei toisen elämään voi tuolla lailla puuttua.

Kuitenkin kannattaa myös ymmärtää vanhempien mahdollinen suru, kaipuu ja pettymys. Tunteina ne on ihan sallittuja kuitenkin. Surua saa näyttää ja voitte vaikka niitä tuntemuksia kuunnella, tietenkään syyllistämistä ei kuulu sietää. Jos lapsenlapsitoimintaan on kova kaipuu niin kaikennäköisistä varamummo -pesteistä voisi olla apua. 

Jos vanhemmat katkaisee sovittelevien keskustelujenkin jälkeen välit niin se on sitten niiden moka, mihin te ette enää voi vaikuttaa. Minä olisin todella loukkaantunut jos en olisi omille vanhemmilleni aikuisena mitään muuta kuin lapsenlapsiautomaatti. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoot että olisin kyllä todella loukkaantunut aikuiselle lapselleni jos en olisi mitään muuta kuin satunnainen hostellin emäntä tai lasten hoitopaikan ylläpitäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska mulla on todella läheiset ja lämpivät välit kummilapsiini ja tietysti ammattini takia meiltä on varmasti odotettu lapsia.

Pidän lapsista samalla lailla kuin aikuisistakin, osa on mukavia ja osa ei, mutta suhtaudun kaikkiin lapsiin positiivisesti. En vain näe itseäni äitinä.

Jotenkin tässä maailmassa, joka on täynnä kurjuutta, surua, työttömyyttä, leikkauksia ja epävarmuutta, ei tunnu luontevalta kasvattaa omia lapsia.

Ap

Alkuperäisessä viestissä syy oli kiva asunto ja vapaa-aika, harrastukset, matkailu. Ei kuullosta kurjalta ja surulliselta.

Eivätkö ne kaikki ole syitä?

En ole saanut virkaa eli työsuhdettani ei välttämättä uusita. Mitäs sitten kun olemme ostaneet pienen kotimme sijaan isomman asunnon perheen tarpeisiin ja joudunkin työttömäksi?

Koulutuksesta leikataan jatkuvasti, kouluja lakkautetaan ja lapsia syntyy yhä vähemmän eli työttyömyyteni todennäköisyys kasvaa päivä päivältä

Näen joka päivä työssäni lapsia, joilla ei ole kotona kaikki hyvin. Näen vanhempia, jotka ovat Väsyneitä, voimattomia ja puhki. Näinä hetkinä osaan arvostaa omia harrastuksiani ja vapaa-aikaani.

AP

Miten joku joka työskentelee joka päivä lasten kanssa ei halua omia lapsia? Ootko joku psykopaatti?

En ymmärrä millaiset vanhemmat kehtaavat olla avoimesti katkeria ja suuttuneita lapsenlapsettomuudesta, jos oma lapsi kärsii lapsettomuudesta. Viitaten siis miehesi perheen tapaukseen. Tokihan tuo pakostakin näkyy myös miehesi veljen perheelle nimittäin. Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta, ja olisi ollut hyvin karseaa kohdata sen surun päälle vielä omien (tai miehen) vanhempien suru ja viha lapsenlapsettomuudesta. Toisaalta jos en ikinä olisi lapsia halunnutkaan, niin olisi se silti ollut karseaa kohdata. Lapsenlapset kun ei ole kenenkään etuoikeus, ja vanhemmathan ne vastuun lapsistaan kantavat. Sanoisin että itsekkäitä vanhempia teillä on. Toki on normaalia kriiseillä sitä lapsenlapsettomuutta, mutta millainen ihminen antaa sen vaikuttaa väleihin omien lastensa kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku joka työskentelee joka päivä lasten kanssa ei halua omia lapsia? Ootko joku psykopaatti?

Jos ei halua viedä töitä kotiin??

Niin kyllähän te kaksi korkeasti koulutettua ihmistä varmaan kuolette nälkään jos teette sen muksun joskus ja tulee työttömyyttä tai joku sairaus tai joku muu elämän "takaisku". Erokin voi tulla...lapsilla tai ilman HUI!

Juu ja maailmakin varmaan pelastuu jos ette lisäänny.

Ei vaiskaan...kyllähän se on hyvä että tuntee itsensä niin hyvin ettei tee lasta/lapsia jos niitä ei oikeasti halua.

Ratkaisu on rueta varamummoksi. Kerrotte suoraan ettette halua lapsenlapsia mutta on paljon lapsenlapsia ilman mummoa ja vaaria. Sitten vaan etsimään omia lapsenlapsia.

Eihän kukaan järkevä ihminen tee niitä lapsia "tulevaa mummia ja vaaria" varten.

En ole vielä itse ihan varma, haluanko lapsia. Oon 20-vuotias ja avomies saman ikäinen. Miehelläni on isosisko ja -veli, molemmat lähemmäs 20 vuotta miestäni vanhempia. Siskolla on 4 lasta, veljellä 2 ja kolmas tulossa kesällä. Mieheni vanhemmilla lapsenlapsia siis riittää. Mutta itse olen ainoa lapsi. Eli ainoat lapsenlapset vanhemmilleni tulisi mun kautta. Joten toivon, etteivät aseta meille "paineita" tulevaisuudessa, että koskas saadaan niitä lapsenlapsia. On mulla kyllä sen verran järkevät vanhemmat, että tuskin alkavat painostamaan, mutta ikinä ei tiedä. Tällä hetkellä kyllä tuntuu siltä että haluan kyllä joskus muksuja, mutta en vielä.

Tsemppiä teille.

On se niinkin päin, kun on 2 tervettä poikaa, se ei riitä vaan udellaan vuosi toisen jälkeen joko se tyttö on tulossa. Perheemme on jotenkin vajavainen anopin mielestä.

Elämä on hyvä juuri näin. En ole anopille sanonut, että ennen lapsia sain lääkäriltä diagnoosiksi erittäin huonon todennäköisyyden tulla raskaaksi.