Olen ruma lihava laiska paska ilman motivaatiota :((

Tsemppiä! Liikunnan lisääminen ja terveellinen ruokailu voisivat olla juuri se mitä nyt tarvitset. Tee testi viikko käy reippaalla kävelyllä/ pyöräilemässä/ uimassa  (vaikka itsesi pakottaen),  joka päivä ja syö terveellisesti. Uskon että tämän viikon aikana huomaat muutoksen olossasi ja mielialassasi. Valinta on sinut.

Et ole mikään luuseri, vaan vahva ihminen kun hoidat sairasta lasta ja läheistä! Laita asiat tärkeysjärjestykseen, hoida itsesi kuntoon silloin kun siihen pystyt. Ole armollinen itsellesi ei ulkonäön pidä olla kaikki kaikessa. Aloita vaikka karsimalla epäterveelliset ruuat ruokavaliostasi. Kuulostat ihanalle ihmiselle ja pystyt varmasti mihin tahansa mutta älä ole liian ankara itsellesi, anna muutokselle aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole mikään luuseri, vaan vahva ihminen kun hoidat sairasta lasta ja läheistä! Laita asiat tärkeysjärjestykseen, hoida itsesi kuntoon silloin kun siihen pystyt. Ole armollinen itsellesi ei ulkonäön pidä olla kaikki kaikessa. Aloita vaikka karsimalla epäterveelliset ruuat ruokavaliostasi. Kuulostat ihanalle ihmiselle ja pystyt varmasti mihin tahansa mutta älä ole liian ankara itsellesi, anna muutokselle aikaa.

Kiitos. Lapsen sairaus ei parane, ei tosin johda kuolemaankaan. Aiheuttaa päivittäistä stressiä. Läheisen sairaus johtaa kuolemaan, mutta siihen voi vielä mennä aikaa.

Ongelma on se ettei sitä motivaatiota ole lähteä lenkille tai jatkuvasti tehdä itselle eri ruokia ja miettiä niitä asioita.

Olen tunnesyöppö, eli syön herkkuja kun ahdistaa, ketuttaa jne.

Ap

Tilanne ei muutu asiasta valittamalla. Kukaan ei voi sulle motivaatiota muovikassilla tuoda, se on sinun löydettävä itse itsestäsi.

Ymmärrän hyvin tilannettasi, ja tuossa ylempänä olikin jo vinkkiä siitä, että vaikka pakottamalla liikumaan viikon verran, huomaat kuinka olosi kohentuu ja pelkästään siitä voit saada riittävän motivaation.

Älä tee eri ruokia jatkuvasti itsellesi, minä teen itselleni valmiit dieettiannokset muutamaksi päiväksi jääkaappiin/pakkaseen niin ei stressaa sekään liikaa.

Mulla sama juttu, olen tunnesyöppö. Mulla ei ole edes sun taakkaa kannettavana ja silti on vaikea olla syömättä koko aikaa ja kaikkea paskaa.

Sinuna mä antaisin itselleni armoa. Mene lenkille, jos jaksat, älä pakota. Koita keksiä jotain mieleistä tekemistä, silloin et ainakaan voi syödä.

Ala laittamaan lautasellesi myös salaattia, kurkkua jne.

Siitä se pikkuhiljaa lähtee, äläkä luovuta, jos heti ei näy tulosta! Hae hyvää oloa, älä katso kiloihin.

Lenkkeily on ihan turhaa jos ei hoida tunnesyöppöyttä.

Olen kokeillut lenkkeillä aivan hullun lailla, mutten laihtunut koska en jättänyt sokeria pois.

Ehkä helpointa on tehdä niitä ratkaisuja siellä kaupassa.

Tehokkain lenkki on se muutaman metrin lenkki karkki ja keksihyllyjen ohitse.

Osta vaikka kurkkuja ja järsi niitä ahmimis kohtauksen tullen ja opettele keittämään teetä.

Nääh. Pyrit liian korkealle. Aloita niin, että syöt vaan vähemmän. Älä ala harrastamaan liikuntaa, se vie aikaa. Älä ala syömään terveellisemmin, se vaatii miettimistä ja tapojen muuttamista. Syö mitä syöt, mutta vähemmän. Tai jätä vain alkoholi pois, jos kulutat sitä.

Palaa kesällä kertomaan, kuinka laihduit 10 kg.

Uskallan sanoa, että niin kauan kun et arvosta itseäsi, et onnistu laihtumaankaan. Toki on aina mahdollista sairastua syömishäiriöön ja näin paino voi pudota paljonkin, mutta se ei todellakaan ole sen arvoista, että vihaa itseään vaan entistä enemmän. Tällä hetkellä on todennäköistä, että alitajunassa nyt vain ajattelet, että 'oon ihan paska, turhaa edes yritän laihtua, ei siitä mitään tule' jne. Ihan ensiksi sun pitää oppia rakastamaan itseäsi, niin kliseeltä  kuin se kuulostaakin. Sen myötä alat varmasti tekemään valintoja jotka on hyväksi niin kropalle kuin mielellekin.

Sinä voit laihtua VAIN jos todella itse haluat! Se motivaatio lähtee sinusta itsestä.

Tunnen pari ylipainoista jotka jankuttaa aina samaa. Kokeilee lenkeilyä ja ruokavalion muutosta. Sitten kaikki kaatuu heti kun itsekuria ei ole. Keksitään tekosyitä miksi ei päässyt tänään lenkille, tai miksi oli pakko syödä jotain rasvaista ruokaa.

Esim hyvä ystäväni ei lenkkeile koska ei ole hyviä vaatteita eikä raaski niitä ostaa koska ovat kalliita. Hänen oli "pakko" syödä serkkunsa syntymäpäivillä koska muuten suku olisi katsonut nenänvartta pitkin jos olisi kertonut olevansa dietillä.

Nämä on niitä tekosyitä niinkuin alkoholistilla pulloon tarttuminen.

Olen todella koittanut ystävääni tsempata,mutta ei vain auta.

Toivottavasti löydät jostain tämän itsekurin! Kokeile vaikka itsesi lahjomisella. Ainakun laihdut tietynverran, hemmottelet itseäsi jotenkin. (uudet vaatteet tms.)

Muistuta itseäsi jatkuvasti siitä mikä tulos odottaa kun vaan jaksat tehdä työtä sen eteen. <3 Ajattele että teet kaiken sen lapsesi vuoksi.

Kokeile kaikkea,tsemppaa itse itseäsi. Jokainen askel enemmän,jokainen ruoka vähemmän on eteenpäin!

Tsemppiä,ole vahva!!<3

Älä aloita mitään kitukuuria, vaan muuta koko perheen elämäntapoja samalla. Älä osta herkkuja kotiin. Tehkää normaalia perusruokaa, otat itse vähän vähemmän ja paljon kasviksia. Pyydä kaveria mukaan lenkille, motivaatio lähtemiseen nousee kyllä. Vaikka aloittaminen tuntuu vaikealta niin saat huimasti lisää energiaa liikunnasta ja paremmasta ruokavaliosta.

Tuntuu surulliselta lukea, että moitit itseäsi noin armottomin ja ankarin termein.

Itse ajattelen, että muutoksen motivaatio ei lähes koskaan voi olla negatiivinen: kuten "olen ruma ja läski, mun on pakko laihtua" vaan positiivinen ja kannustava: "Olen tärkeä ja arvokas ihminen ja siksi haluan kohdella itseäni terveellisesti ja voida paremmin". Miten löytäisit tämän itsestäsi; halun tehdä itsellesi hyvää? Nyt teet vain pahaa tuolla moittimisellasikin.

Toinen, mitä mietin lukiessasi olivat tunteet. Miten voisit ilmaista tunteita, joita sinulla tilanteessasi varmasti on. Ahdistusta, surua, pelkoa sairauksien edessä ym? Ihan tunnetasolla? Syömislohtu ei viime kädessä lohduta, se vain auttaa pitämään tunteita hetken loitompana. Mikä tunneilmaisun muoto sopisi sinulle? puhumisen lisäksi se voisi olla esim kuvataiteita, tanssia, teatteria yms? Jotain, jolla voit turvallisesti tuntea tunteita ja siten myös vapautua niistä, tai päästää niistä irti, kun sen aika on.

Miltä kuulostaa?

Olen samaa mieltä kuin 10. Sinun on vain haluttava sitä enemmän kuin nyt. Kuinka tärkeää hoikistuminen on sinulle? Onko se tärkeämpää kuin herkkujen syöminen lihomiseen asti? Jotta voit laihtua, sen on oltava tärkeämpää! Ehkä et vielä ole siinä head-spacessa? Ehkä et vielä ole valmis?

Minä olen aina ollut hoikka, mutta olin koko elämäni pahassa sokerikoukussa: joka päivä meni pari sataa grammaa irtokarkkeja, iso suklaalevy tms.

Minulla ilmeni väsymystä ja tyytymättömyyttä ruumiilliseen terveydentilaani. Vihdoin tämän vuoden alussa aloin olla valmis, eli aloin haluta sokerikoukusta irrottautumista enemmän kuin jokailtaisia, ylimitoitettuja herkuttelusessioita. Se onnistui. Nyt on jo maaliskuun loppu enkä edelleenkään syö makeisia viikolla.

Luuseri et ole millään lailla! Olet hyvä ihminen, joka on nyt elämässään ahtaalla.

Paremmat ajat kyllä koittaa sinullekin, älä menetä toivoa!