Lue keskustelun säännöt.
Voiko toista oppia rakastamaan? En tunne keneenkään mitään tunteita/vetoa mutta muuten löysin täydellisen miehen.
30.03.2016 |
Olen seurustellut miehen kanssa joka ottaa minut huomioon ja on melko hyvä sängyssä (yhdynnän aikana en saa vaikka hän saa ja lopuksi varmistaa että minäkin saan) ja taloudellisesti vakaalla pohjalla. On samaa ikäluokkaakin ja ulkonäkö miellyttää silmää. Silti en tunne häneen vetoa (mutta hän tuntee ilmeisesti minuun). En ole koskaan tuntenut vetoa keneenkään mieheen (tai naiseen) joten saatan olla aseksuaali.
Haluaisin kuitenkin lapsia ja jonkun vierelle arjessa, niin oppiiko toisesta tykkäämään jossain vaiheessa vai olenko tuomittu elämään yksin koko loppu elämäni?
Kommentit (13)
Minäkään en aluksi tuntenut vetoa mieheeni, oli ns. järkivalinta (ne muutamat miehet, joihin olen tuntenut vetoa olivat jännämiehiä). Oltuamme yhdessä vuoden verran tunteetkin syttyivät, eivät toki niin voimakkaina kuin näihin jännämiehiin mutta kuitenkin. Nyt olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta. Parisuhde pelaa ja mies on hyvä isä lapsillemme. Arki on ihanaa. Kumpikin saa riittävästi omaa aikaa, eikä tarvitse itkeä täällä palstalla kun mies ei ota vastuuta lapsista. Paremmin en olisi voinut valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olen kyllä oppinut rakastamaan ja sen myötä sitä vetoakin alkanut tuntemaan. Mutta en ole mikään aseksuaali. Lähemmäs 20v ollaan oltu naimisissa.
Mutta rehellinen sun pitää miehellesi olla. Et saa näytellä rakastunutta ja mennä naimisiin, hommata lapsia ja sitten lopettaa seksielämä ja lopulta kertoa ettet itseasiassa ole koskaan rakastanutkaan.
Mitä jos sää menisit keskusteleen terapeutille? En sano että sussa on mitään vikaa vaan se että jos et ole kokenut että sua ei ole kukaan kiinnostanut niin voisiko siinä olla joku lukko tai vastaava että sää et tahdo avata itseäsi toisille? Jos sulla on jotain estoja tai pelkotiloja ja tahdot suojella mielummin itseäsi kuin kokea pettymyksiä?
Mutta ihana että olet löytänyt ihmisen joka tahtoo sinulle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
No, olen kyllä oppinut rakastamaan ja sen myötä sitä vetoakin alkanut tuntemaan. Mutta en ole mikään aseksuaali. Lähemmäs 20v ollaan oltu naimisissa.
Mutta rehellinen sun pitää miehellesi olla. Et saa näytellä rakastunutta ja mennä naimisiin, hommata lapsia ja sitten lopettaa seksielämä ja lopulta kertoa ettet itseasiassa ole koskaan rakastanutkaan.
Tartteeko mun oikeasti kertoa hälle etten tunne vetoa kun kuitenkin tykkään meidän seksistä (se on tasapuolista ja toimii) joten sen seksin suhteen ei tule ongelmaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, olen kyllä oppinut rakastamaan ja sen myötä sitä vetoakin alkanut tuntemaan. Mutta en ole mikään aseksuaali. Lähemmäs 20v ollaan oltu naimisissa.
Mutta rehellinen sun pitää miehellesi olla. Et saa näytellä rakastunutta ja mennä naimisiin, hommata lapsia ja sitten lopettaa seksielämä ja lopulta kertoa ettet itseasiassa ole koskaan rakastanutkaan.
Tartteeko mun oikeasti kertoa hälle etten tunne vetoa kun kuitenkin tykkään meidän seksistä (se on tasapuolista ja toimii) joten sen seksin suhteen ei tule ongelmaa?
Ap
Olen itse aseksuaali, ja olen ollut 14 vuotta naimisissa. Minusta EI kannata missään nimessä kertoa aseksuaaliudesta. Silloin nimittäin melko varmasti pilaa sen toisenkin nautinnon, kun hänellä alkaa mielessä pyöriä seksin aikana, että tuo toinen ei tykkää tai ei tunne mitään, vaan vain jotenkin suostuu.
Minä olen kyllä aina tykännyt miehestäni ja rakastinkin ennen kuin naimisiin menin. En toki seksuaalisessa mielessä ihastunut ja himoinnut, aseksuaali kun olen, mutta rakkaus onkin jotain ihan muuta. Mutta koska tosiaan olen aseksuaali, seksi ei minusta tunnu kauheasti miltään enkä sitä kaipaisi jos sinkku olisin. Ei se kuitenkaan ole vastenmielistäkään enkä koskaan pihtaa. Katson aviolliseksi velvollisuudekseni antaa seksiä miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa!
Varmaan voi oppia tykkäämään ja välittämään niin kuin ystävästäkin.
Mutta olisi kyllä ikävää jos siunaantuisi tuollainen nainen itselle. Siksi pyrinkin aina etsimään merkkejä, että naista oikeasti kiinnostaa. Seksissä sen huomaa myös jos nainen on siinä vain "koska muutkin". Ei se tietysti haittaa yhdellä kertaa, käyhän miehet huorissakin, mutta jos aiotaan useammin nähdä niin jotain tunnelatausta odottaa naiseltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aseksuaali, ja olen ollut 14 vuotta naimisissa. Minusta EI kannata missään nimessä kertoa aseksuaaliudesta. Silloin nimittäin melko varmasti pilaa sen toisenkin nautinnon, kun hänellä alkaa mielessä pyöriä seksin aikana, että tuo toinen ei tykkää tai ei tunne mitään, vaan vain jotenkin .
Tätä minäkin mietin, siksi en haluaisi kertoa tuolle miehelle etten tunne häneen vetoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa!
Varmaan voi oppia tykkäämään ja välittämään niin kuin ystävästäkin.
Mutta olisi kyllä ikävää jos siunaantuisi tuollainen nainen itselle. Siksi pyrinkin aina etsimään merkkejä, että naista oikeasti kiinnostaa. Seksissä sen huomaa myös jos nainen on siinä vain "koska muutkin". Ei se tietysti haittaa yhdellä kertaa, käyhän miehet huorissakin, mutta jos aiotaan useammin nähdä niin jotain tunnelatausta odottaa naiseltakin.
Samat sanat miehistä. Vieläku tietäs missä tuntevat ja intohimoiset muehet majailee. T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannalta täydellistä ja miehen kannalta surullista.
Entä, jos joskus tapaat miehen, joka vie jalat alta?
Toivoisin itsekin tehneeni tuollaisen järkivalinnan, mutta en löytänyt sellaista. Otin miehen, joka vei jalat alta, mutta valtavan rasittavaa on ollut näissä järkiasioissa sitten. Jatkuvaa avioparikurssia. (Miehellä rikkinäinen perhetausta ja ei osaa oikein toimia perheessä)
Mulla oli seukkailtavana muutama järkimieskin, mutta niiden kanssa oli aina joku hankala juttu. Mm asuivat yleensä kaukana ja niillä siellä vakityö, eli muutto ei heille hyvä. Itsekään en olisi halunnut muuttaa. Sitten tuli tää, joka on syntyisin samalta paikkakunnalta ja johon hullaannuin, muttei ollut hyvä järjen kannalta. Rasittavaa vääntöä koko ajan siellä järkipuolella.
Äitini on tehnyt järkivalinnan ja hänen kannaltaan napakymppi, mutta joskus isäni säälittää mua. Ja kyllä hän on huomannut järkivalinnaksi.
Lapsiani neuvon järkisuhteisiin, mutta ovat hullaantujia. Tosin vasta teinejä.
Epäreilua miestä kohtaan. En minä ainakaan haluaisi ap:n kaltaista puolisoa, joka miettii vain hyötynäkökulmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en aluksi tuntenut vetoa mieheeni, oli ns. järkivalinta (ne muutamat miehet, joihin olen tuntenut vetoa olivat jännämiehiä). Oltuamme yhdessä vuoden verran tunteetkin syttyivät, eivät toki niin voimakkaina kuin näihin jännämiehiin mutta kuitenkin. Nyt olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta. Parisuhde pelaa ja mies on hyvä isä lapsillemme. Arki on ihanaa. Kumpikin saa riittävästi omaa aikaa, eikä tarvitse itkeä täällä palstalla kun mies ei ota vastuuta lapsista. Paremmin en olisi voinut valita.
Mulla täsmälleen sama juttu. Mulla on paras mies ikinä!
Mullakaan ei koskaan tule sitä alkukipinää ja huumaa, mutta kokemuksesta tiedän, että rakkauden tunteita voi syntyä myöhemminkin, kun oppii toista paremmin tuntemaan. Eikä se ole yhtään huonompaa rakkautta kuin sellainen alkuhuumalla alkanut.