tv ykkösen futisvanhemmat

Onhan tosiaan.. mutta tuota se kilpatasolla on, junnuillakin.Omista lapsista yksi on kilpatasolla ja onhan se aika totista vääntämistä joillakin vanhemmilla siinä porukassa. Jos ihan suoraan sanon, iso osa on aika urpoja... Mietiskelin, että kun tuo olisi tehty oman -02sen jengistä niin olisi tullut vähän toisennäköistä footagea:) Meistä ei ketään olisi saanut muutaman sadan euron takia jonnekkin haravoimaan, raho olisi naurettu pihalle kun olis tullut moisen ehdotuksen kanssa.

Mutt se yh äidin poika (isä kuollut) särkee sydäntä, ihme, että tossa joukkueessa ei ole otettu noita asioita huomioon, meillä on aina ollut se 1-2 poikaa porukassa mukana, joka ovat saaneet mm. jengin varusteet ilmaiseksi. Sitten on valkut ja jojot maksaneet omat & lastensa varusteet. Ja saaneet alennusta kisareissuista ym. Vastavuoroisesti ko. vanhemmat ovatkin sitten olleet aina ekana kaikissa talkoohommmissa vapaaehtoisina. 

Aika hurja tuo toinen jakso, jossa poika laitetaan maaliin vaikka selkä on "vähän oikutellut". Maalivahdin homma on kotipenkistäkin katsottuna aivan älyttömän raskasta lihaksistolle, räjähtävistä liikkeistä puhumattakaan. Tokkopa tekee selälle kauhean hyvää. Puhumattakaan sitten selkäkipuisesta lapsesta jolla nyt ei ole mitään Messin lihaksia kropan suojana.

Oli mielenkiintoinen sarja. Ja olen kyllä samaa mieltä että olipas välillä pelaamisen ilo aika kaukana. Huh!

Ihan pimeetä hommaa. Ei mun energiat riittäs tollaseen. Hyvä sarja kyl suosittelen realityn ystäville. Ite oon kattonu aupairit yms ja tää kyl parempi.

Oli se harrastus melkein mikä tahansa, niin nykyään se on tuommoista. Etenkin pojilla, joilla harrastukset tuppaa olemaan joukkuetyylisiä ja mennään sinne, minne kaveritkin menee. Sama musiikissa. Ei riitä soittaminen omaksi iloksi pari tuntia viikossa ja sellaista musiikkia,mikä itseä kiinnostaa vaan se on soittotunnit, päivittäiset soittoharjoitukset, teoriatunnit ja -tutkinnot, orkesteriharjoitukset, matineat.... Koska musiikkiopistossa kerran kyseessä on musiikin ammattilaisuuteen tähtäävä tutkinto - tuleekohan musiikin ammattilaisia edes prosentista noista musiikkiopistossa harjoittelevista?

Mutta Niemisten rouva antoi hienosti rahaa miehelleen että mies sai tankata auton.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi vasta 3-vuotias, mutta tuota ohjelmaa katsoessa alkoi mietityttää että mitenhän homma sujuu kun pitäisi löytää mieluisa harrastus. En halua että minun tai lapsen elämä on 7 päivää viikosta kiinni harrastuksessa. En halua viikottain olla leipomassa ja myymässä ja haravoimassa, enkä halua että lapsella on kahdet treenit päivässä ja sellainen "pakko menestyä" -asenne. Siinä se onkin pulma, löytää harrastus jossa saisi rennosti harrastella eikä koko perheen elämä pyöri sen ympärillä. Lapsi tarvitsee muutakin, oleilua perheen kanssa, kavereiden kanssa huolettomana oleilua...

Yksi kaverini laittoi ekaluokkalaisen poikansa johonkin seurakunnan sählykerhoon kun poika halusi alkaa pelata sählyä ja muualta ei oikein löytynyt mahdollisuutta vain kevyeen harrasteluun. Kaveri halusi, että harrastus on vaan harrastus, ei verenmaku suussa reuhtomista. Ja että harrastuksessa ei ole jollakin tapaa kiinni 7 päivää viikossa, joko kuskaamassa, kentän laidalla tai pakkomyymässä kaikenmaailman vessapapereita. Tuo sählykerho on (muistaakseni) vain 1 krt/vko, arkipäivänä, ja se on enemmän sellaista iloista yhdessä pelaamista kun ei pelata mitään sarjaa tms. Kaverille jää vain lapsen kuskaaminen eestaas sen kerran viikossa ja that's it. (Jatkossa kun poika on vanhempi, hänet voi päästää menemään sinne itse bussilla).

Suomessa siirrytään ammattimaiseen treenaamiseen ihan liian varhain. Ala-asteikäinen voi käydä vaikkapa futisharkoissa joka arkipäivä ja siihen vielä pelit päälle. Ronaldokaan ei treenaa noin paljon. Seurauksena on vain se, että lapsi kulutetaan loppuun liian äkkiä liian yksipuolisella treenaamisella. Tärkeintä olisi harrastaa monipuolisesti, eikä niiden harrastusten tarvitse edes olla ohjattuja. Ihan riittää vanhempien kanssa uimassa käyminen tai kavereiden kanssa pyöräily tai pulkalla laskeminen.

Meidän lapsemme käy kerran viikossa yleisurheilukoulussa ja kyllä vetäjien ilmeet venähtivät, kun lapsi pesi enemmän virallisissa treeneissä käyvät lapset juoksussa ja pituudessa. Kun se ei riitä, että hypätään viisi kertaa viikossa pituutta, vaan siinä pitää olla aika paljon muutakin. Plus tietysti, että meillä, etenkään minua, ei voisi vähempää kiinnostaa mikään urheilumenestys. Meillä sitä menestystä odotetaan pikemminkin opintojen saralta.

Ei tarvii ihmetellä että nämä lapset häpeävät olla mukana ohjelmassa. Vanhemmat kiistelevät ja stressaavat jostain auton tankkauksesta ja makaroonilaatikoista kaiken kansan pällisteltäväksi. Isukki ei ol saanut äidiltä viikkorahaansa eikä päässyt tankille....ei hyvää päivää. Muuttaisin välittömästi vähintään 1000km päähän tommoisesta perheestä.

Olihan tossa jotain liiallista, mutta pitää ottaa huomioon että kyse oli teini-ikäisistä ammattilaisen uraa suunnittelevista. Kyllä se silloin vaatii jo paljon. Meidän poika on 10-vuotias ja pelaa toiseksi korkeimmalla tasolla, haaveilee siitä korkeimmasta tasosta. Kyllä silloin on oltava valmis panostamaan, jos haluaa unelmiaan seurata. Omat treenit on kolme kertaa viikossa, ja se ei riitä hänelle itselleen. Ei ole kuitenkaan kiinnostunut mistään muusta urheilulajista kuin jalkapallosta, joten olemme sopineet että hänet kuskataan oman joukkueen treeneihin, mutta extrat (seuran taitokoulutreenit jne..) saa hoitaa itse bussilla. Meneekin sitten bussilla 40 minuuttia suunta, koska rakastaa lajia. Me kyllä tuetaan ja maksetaan, mutta omat työt, lemmikit, parisuhde ja pikkuvelikin vaativat aikansa. Jos ja kun pääsee korkeimmalle tasolle, sitten meidän on varmaan kuskattava enemmän, ja toki siihen sitoudumme tarvittaessa. En yhtään pidä mahdottomana, että muutaman vuoden päästä tuo dokumentin arki on meidänkin arkeamme.

Ja ihan takuu varmasti äiti ja isä ovat kentän laidalla kannustamassa, paíkkaamassa pojan ja joukkuekavereiden kolhuja, ja auttamassa valmennusta tarvittaessa. Ei siksi ettei meillä ole omaa elämää, vaan siksi että satumme vaan tykkäämään futisvanhemman elämästä! Mikä siinä on pahaa, toiset tykkää bongailla lintuja, meidän perhettä yhdistää jalkapallo. Pikkuvelikin pelaa futista, mutta haluaa pysyä täysin harrastetasolla. Ainakin vielä  näin 8-vuotiaana, saa nähdä viekö harrastus hänetkin mukanaan. Itse saa päättää.

Tuo moke olisi kyllä pitänyt pistää pitkälle saikulle, ja sen jälkeen aloittaa alemmalta tasolta ilman paineita. Olisi joku noussut sieltä edariin kun on kypsä tai sitten jäänyt harrastamaan ihan liikunnan ilon pohjalta.

Tuon päätöksen isä voi poikansa eduksi tehdä, mutta ei sitä että nyt poika lopettaa ja aloittaa toisen hänen oman nuoruutensa lempi harrastuksen!

Tuntui hieman että koko dokumentti oli tehty jotta isä voi esitellä omaa erinomaisuuttaan. 

Dokkarista jäi kokonaan puuttumaan sisarusten näkökulma tilanteeseen. Se olisi tuonut oman lisänsä, nyt se jäi vähän vaillinaiseksi.

Eipä paljon liikunnan iloa näy. Kehityskeskustelut 14 v. kanssa harrastuksessa menestymisestä??

Ja tuo yksi rampauttaa maalivahtipoikansa oman unelmansa takia??

En aio katsoa enempää.

Aikaisemmin tuossa porukassa mukana olleena voin sanoa, että onneksi ei enää. Perheet aivan futishulluja ja

vuodesta toiseen kentän laidalla satoi tai paistoi. Eivät kaikki kolmekymmentä perhettä tietenkään, mutta tämä "ydinporukka". Joka vuosi ulkomaille, maksoi mitä maksoi jne....  Kaikenlaisiin talkoisiin on osallistuttava vähän väliä, tai muutenhan olet "huono vanhempi", etkä välitä lapsesi harrastuksesta. Aamu

neljältä inventaarioon Prismaan jne...HALOO! On muutakin elämää ja muita sisaruksia harrastuksineen.

Tulee mieleen Dance Moms poikaversiona

Tämänkin hyvän harrastuksen ovat pilanneet naiset mukaan tulollaan.

Lajista mitään ymmärtämättömät mammat kirkuvat kentän laidalla sylki lentäen solvauksia kentälle minkä ehtivät.

Eivät miehet edes kehtaa tuollaista huutoa pitää.

Jos olette käyneet koiranäyttelyissä jotka nykyään myös ovat kääntyneet naisten harrstuksiksi hämmästytte huutelun samankaltaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lahden toiseksi parhaasta futisseurasta tämä dokkari. MOT.

Et ole selvästi edes LAHESTA kun noin sanot