Onko 22v liian nuori äidiksi :(
amk-opinnot kesken, osa-aikatyötä jossa kylläkin koulun takia käyn vähän.....oma asunto löytyy.... miehen kanssa parisuhde mallillaan, seurusteltu ollaan 6 vuotta.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä 22v voi olla hyvä äiti, mutta elämäntilanteeseesi ei kyllä lapsi sovi.. sama se vaikka olisit 28v vaikka niin ei siltikään tuossa tilanteessa :D
Tää oli varmaan vitsi. missä tilanteessa?
Voi tehdä taloudellisesti tiukkaa, en suosittele. Lisäksi opiskelut kärsii -> työelämä viivästyy.. juu ei. Lapset kannattaa hankkia lähempänä 30v.
Vierailija kirjoitti:
Voi tehdä taloudellisesti tiukkaa, en suosittele. Lisäksi opiskelut kärsii -> työelämä viivästyy.. juu ei. Lapset kannattaa hankkia lähempänä 30v.
Opintoja voi kyllä jatkaa lapsen jälkeenkin. Kyllä siellä työelämässä ehtii olla itse kukin ei hätää! Siellä ehtii olla maailmantappiin asti. Jos saa lapset nuorena niin voi sitten 30v+ loistaa työelämässä kun muut on mammalomalla.
Eikö huono työtilanne ole juurikin paras hetki tehdä mukuloita?
Ihan hyvässä iässä olet, ehdit vähän elelemäänkin vielä sitten kun natiainen on siinä iässä että pärjää jo itsekseen.
Oma asia, mutta yli 25 on mielestäni hyvä.
On liian nuori. Mikä ihmeen kiire. Lähempänä 30 parempi tai jopa yli. Kai se menisi ja monella menee ihan ok. Mutta menisi vielä paremmin myöhemmin
En itse pidä myöskään teinisuhteita elinikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä 22v voi olla hyvä äiti, mutta elämäntilanteeseesi ei kyllä lapsi sovi.. sama se vaikka olisit 28v vaikka niin ei siltikään tuossa tilanteessa :D
Minusta elämäntilanteessa ei ole mitään hassua tai huonoa. Pienet lapset, pienet kulut. Olet jo töissä kun lapsesi alkaa kuluttamaan enemmän. Itse sain lapsen 21v amk-opiskelijana, hyvällä muistelen noita aikoja. Nyt olen jo valmistunut ja töissä ja sen seurauksena lapselle on vain murto-osa siitä ajasta mitä opiskelijana oli..
Miksipä ei. Kaks vuotta saisi lykättyä opintoja, eikö? Ja sen jälkeen opinnot loppuun. Ei se opiskelu lapsen jälkeen ole sen haastavampaa kuin töissä käyminenkään.
Riippuu tietenkin onko mies töissä? Jos tuntuu siltä että homma toimisi ja molemmat olisi valmiit vanhemmiksi niin ei tuo huono tilanne olisi. Ja voihan se olla ettei heti tärppäisikään :)
En ymmärrä näitä "hanki lapset nuorena, niin ehdit elää, kun olet vanhempi" -kommentteja. Pitääkö se jo maha pystyssä ollessa rueta miettimään, että "tässä se mun elämä nyt sitten oli, kun lapsi tulossa". Jos oikeasti huolettaa ehtiikö sitä enää itse elämään lapsen tultua, niin eiköhän se ole hyvä merkki siitä, että ei todellakaan kannata vielä niitä lapsia hankkia (elää sitten vaikka ensin)! Jos lapsi on noin hirveä riesa ja taakka, josta pitää päästä äkkiä eroon niin kannattaa olla ilman.
Opiskelijana pärjää ihan hyvin lapsen kanssa. Pienituloisena ei ole isoja päivähoitomaksuja, saa alennusta matkustelusta ja on tottunut elämään nuukasti. Opintoihin saa lykkäystä mammaloman ajaksi. Jos isovanhemmat vielä haluavat ostaa vauvantarvikkeita ja haalareita niin ei ole hätäpäivää. Normituloisena työssäkäyvänäkin on taloudellisesti tiukkaa, koska ei saa mitään tukia mutta maksut on tapissa.
Itse sain lapsen 22 vuotiaana. Ehkäisy petti ja päädyimme pitämään. Vaikka opinot venyivät 6kk tavoitteesta niin elämäni paras päätös.
Nyt 14 vuotta putkeen työelämässä olleena, 15 vuotiaan lapsen äitinä olen tyytyväinen. Kun työkaverit valittavat kun se 2-4v on aina kipeänä niin minä kohautan vain olkia ja sanon onneksi hankin kun jaksoi vielä valvoa.
22vuotias on liian jauhelihaperunasoselaatikko äidiksi.
Mikäli tätä palstaa on uskomien on olemassa yleistäen kaksi vaihtoehtoa on joko liian vanha tai sitten liian nuori saamaan laspia. Sama suomeksi. Vain sinä Ap voit päättää,, että milloin sinä olet valmis äidiksi. - Kaikki eivät pääse äidiksi saati isäksi koskaan, vaikka kovasti haluaisivat. Itse olen 30+ vuotias mies ja saattaisin haluta isäski vain potenttiaalinen ja mahdollinen lapsen äiti puuttuu. Ajattelen kuitenkin ni-in vanhan aikaisesti, että lapsi "ansaitsee" minusta lähtökohtaisesti kaksi huoltajaa, joten en esimerkiksi rohkene lähteä adoptoimaan lasta yksin.
Olen 22 vuotias kahden lapsen äiti ja kesällä kolmen lapsen äiti, enkä tunne itseä liian nuoreksi. Olen naimisissa ja asun omakotitalossa, ainut mikä puuttuu on ammatti, eiköhän senki kerkiä hankkia :)
Kyse on siitä, että olen jo raskaana. En kylläkään tarkoituksella, mutta nyt kovasti mietityttää mitä pitäisi tehdä.
-ap
Minun mielestä jos jää oottamaan elämässä 'oikeeta' hetkee lapsen tekkoon niin sellasta ei oo eikä tuu.Lapset tehää sillon kun ne tullee ja itestä siltä tuntuu.Et oo enää ees teini niin antaa mennä vaan.
Oon vuojen sinua vanhempi ja ootan kolmatta lasta ja keväällä alkamassa talon rakennus että ei se elämä pilalle mee vaikka aikaseenki alottas lapsen laiton:)
Ei lapsia kannata hankkia ollenkaan.
Täällä jo nelikymppinen nainen, joka aikoinaan tuli äidiksi 22-vuotiaana. Eikä ollut kyseessä suunniteltu raskaus, vaan ehkäisy petti. Ensireaktio tuolloin oli pelästyminen, mutta hetkeäkään en miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin lapsen pitäminen. Itse olen kiitollinen siitä, että saan olla äiti. Ja koen olevani onnekas saatuani molemmat lapseni alle 30-vuotiaana. Toisille sopii toisenlaiset tilanteet. Ainoa neuvo, minkä sinulle ap annan on, että kuuntele sydäntäsi. Kyllä se elämä kantaa.
Minä ja mieheni alettiin seurustelemaan 15-vuotiaina. Olin 24v, kun lapsemme syntyi. Edelleen seurustellaan.
N30
No kyllä 22v voi olla hyvä äiti, mutta elämäntilanteeseesi ei kyllä lapsi sovi.. sama se vaikka olisit 28v vaikka niin ei siltikään tuossa tilanteessa :D