Minkä ikäiset lapset olet jättänyt yksin kotiin muutamaksi tunniksi?

8 ja 7

Onko tähän olemassa mitään lakisääteistä ikärajaa?

Me ollaan nyt keväällä annettu eskarin olla kauppareissujen aikana yksin. Ja hyvin on mennyt. Lapsi on rauhallinen ja luotettava. Sekä itse haluaa olla välillä yksin.

8 ja 6 ovat olleet kaksisteen noin 30min-1h kun lenkitän koiran.

9v ja 6v. Ihan hyvin sujui, oli ns. pakkotilanne, mutta lapset olivat innoissaan.

Meilläkin tuo 6v jäisi mielellään kotiin ja nyt annoinkin jäädä, kun heitin isompaa harrastukseen. Mutta kyse on vain 15 minuutista, ei pidemmästä ajasta ja kännykkä tietysti vieressä.

Sama kuin nelosella. :)

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Ekaluokalla saa jäädä yksin kotiin. Vanhin poika ei sitä kokenut, koska oli aina iltapäiväkerhossa, josta hain kotiin klo 16. Jonkin kauppareissun ajan oli varmaankin ekaluokalla kotona. Nyt keskimmäinen muksu menee syksyllä kouluun, eikä ole ollut yksin kotona. Jos tulisi hätä, ei osaisi soittaa apua, ei ole harjoitellut puhelimen käyttöä.

Eskarilainen on ollut pari kertaa jonkun 20min yksin, kun mies kipaissut kaupassa. Itse en olisi uskaltanut ja olenkin näistä saanut tietää jälkeen päin. Paremmin uskaltaisin, jos lapsella olisi puhelin, mutta ei vielä osaa lukea, joten ei ole annettu.

Viisi- kuusivuotiaat noin tunniksi, siitä vuosi eteenpäin niin muutamaksi tunniksi. 

Ennen tätä saatoin olla kaupassa tai pyykkituvassa n. puoli tuntia eli nelivuotias ja viisivuotias kyseessä. Mutta tämä on tietysti tosi yksilöllistä. 

Joitan lapsia en jättäisi, mutta nämä rauhallisia ja järkeviä. Aina kaikki hyvin. 

Itse olin viisivuotiaana ja muistan vieläkin kuinka ylpeä olin siitä, että sain jäädä siksi aikaa, kun vanhempani menivät nuotittamaan rallia. Mutta aika kävi kuitenkin vähän pitkäksi, ei pelottanut tai mitään, mutta oli vain tylsää, kun ei ollut juttukaveria. Olin kauhea lörppä jo silloin.

Kouluikäisenä olin iltapäivähoidossa ekaluokalla, mutta mielummin menin koulupäivän jälkeen kotiin, tahdoin olla rauhassa. Silloin ei aika tuntunut pitkältä.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla saa jäädä yksin kotiin. Vanhin poika ei sitä kokenut, koska oli aina iltapäiväkerhossa, josta hain kotiin klo 16. Jonkin kauppareissun ajan oli varmaankin ekaluokalla kotona. Nyt keskimmäinen muksu menee syksyllä kouluun, eikä ole ollut yksin kotona. Jos tulisi hätä, ei osaisi soittaa apua, ei ole harjoitellut puhelimen käyttöä.

Jännä kuinka suuria eroja lasten kehityksessä tai ehkä enemmän siinä mitä opetetaan. 

Meillä nelivuotias osaa soittaa sujuvasti pikanäppäimillä ja osaa myös numerolistasta valita oikean numeron kirjainten perusteella. Viisivuotias tekstaileekin, osaa siis tietysti lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Milloin ennen? Olen syntynyt v. 77 ja meillä oli äiti kotona, kunnes menin 3. luokalle kouluun. Meille otettiin pari hoitolasta muutamaksi vuodeksi. Kaverin kotona oli joka iltapäivä mummi. Toisen kaverin kotona äitinsä siirtyi tekemään yövuoroa sairaalaan, että pystyi olemaan iltapäivät ja illat kotona. Kolmannen kaverin vanhemmat piti koirakenneliä ja koirayritystä ja olivat aina kotona. Kyllä minun muistaakseni siis ennenkin järjestettiin niin, ettei lapset olleet kovin pieninä yksin kotona!

6-vuotiaan jätin alle kahdeksi tunniksi. Hänellä oli puhelin ja olin koko ajan alle 200 metrin päässä työpaikallani. Tästä ex teki kuitenkin lasun, kun kuuli. No teki se kaikesta muustakin niitä turhia.

Itse menin 6-vuotiaana kouluun ja hain kotimatkalla vuotta nuoremman pikkuveljen tarhasta. Ei taitaisi tänä päivänä onnistua? Vanhemmat oli vuorotöissä ja pikuveljen tarha oli siinä kotimatkan varrella. Tämä 70-luvulla, mutta silloinhan oli vielä turvallista, kun ei ollut niitä....

Vierailija kirjoitti:

6-vuotiaan jätin alle kahdeksi tunniksi. Hänellä oli puhelin ja olin koko ajan alle 200 metrin päässä työpaikallani. Tästä ex teki kuitenkin lasun, kun kuuli. No teki se kaikesta muustakin niitä turhia.

Itse menin 6-vuotiaana kouluun ja hain kotimatkalla vuotta nuoremman pikkuveljen tarhasta. Ei taitaisi tänä päivänä onnistua? Vanhemmat oli vuorotöissä ja pikuveljen tarha oli siinä kotimatkan varrella. Tämä 70-luvulla, mutta silloinhan oli vielä turvallista, kun ei ollut niitä....

Jammu-setiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Milloin ennen? Olen syntynyt v. 77 ja meillä oli äiti kotona, kunnes menin 3. luokalle kouluun. Meille otettiin pari hoitolasta muutamaksi vuodeksi. Kaverin kotona oli joka iltapäivä mummi. Toisen kaverin kotona äitinsä siirtyi tekemään yövuoroa sairaalaan, että pystyi olemaan iltapäivät ja illat kotona. Kolmannen kaverin vanhemmat piti koirakenneliä ja koirayritystä ja olivat aina kotona. Kyllä minun muistaakseni siis ennenkin järjestettiin niin, ettei lapset olleet kovin pieninä yksin kotona!

Olen viitisen vuotta aikasemmin syntynyt ja monella toki oli äiti kotona, se oli yleisempää kuin nyt. 

Mutta toisaalta oli kyllä kavereissani paljonkin sellaisia, jotka olivat yksin kotona jo ekasta luokasta lähtien koko iltapäivän. 

Tai eiväthän he yksin varsinaisesti olleeti. Pihapiiri oli täynnä lapsia ja huolehtivia äitejä. Ehkä silloin ei niin katsottu kuka kunkin lapsi on. Meilläkin ihan säännöllisesti oli naapurin lapsi välipalalla ilman kai mitään sopimusta. Muuten vain, kun siinä nyt kulmilla hengaili. 

Olen jättänyt 3v lapsen 10-15min ajaksi 7v sisaruksen valvottavaksi kotiin (painottanut 7v:lle, että ko.lasta ei saa päästää ulos, sisällä meillä ei ole vaaroja).

4-6v ovat olleet tuon saman ajan kaksin kotona.

Meidän 7v on ip kerhon jälkeen päivittäin 1-2h kotona (omasta halustaan). On jo ruennut tinkaamaan, ettei syksystä haluaisi enää ip kerhoon ollenkaan. Tällöin yksioloa saattaisi olla 4h riippuen koulupävän kestosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Milloin ennen? Olen syntynyt v. 77 ja meillä oli äiti kotona, kunnes menin 3. luokalle kouluun. Meille otettiin pari hoitolasta muutamaksi vuodeksi. Kaverin kotona oli joka iltapäivä mummi. Toisen kaverin kotona äitinsä siirtyi tekemään yövuoroa sairaalaan, että pystyi olemaan iltapäivät ja illat kotona. Kolmannen kaverin vanhemmat piti koirakenneliä ja koirayritystä ja olivat aina kotona. Kyllä minun muistaakseni siis ennenkin järjestettiin niin, ettei lapset olleet kovin pieninä yksin kotona!

Kirjoittaja tarkoittaa varmaankin minun lapsuusaikoja, olen syntynyt 40-luvulla. Silloin koulumatkat olivat todella pitkiä, eikä kunnon teitä välttämättä ollut missään maalaispitäjässä. Isommat lapset hoitivat pienempiään, kun vanhemmat olivat töissä. Nykyään sellaisesta tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Milloin ennen? Olen syntynyt v. 77 ja meillä oli äiti kotona, kunnes menin 3. luokalle kouluun. Meille otettiin pari hoitolasta muutamaksi vuodeksi. Kaverin kotona oli joka iltapäivä mummi. Toisen kaverin kotona äitinsä siirtyi tekemään yövuoroa sairaalaan, että pystyi olemaan iltapäivät ja illat kotona. Kolmannen kaverin vanhemmat piti koirakenneliä ja koirayritystä ja olivat aina kotona. Kyllä minun muistaakseni siis ennenkin järjestettiin niin, ettei lapset olleet kovin pieninä yksin kotona!

Näin ehkä teillä, mutta kaikilla ei ole mummeja, kenneleitä ja naapurin tätejä jotka tekevät hoivaavat.

Oma äitini painoi kahta työtä, laittoi meidät nukkumaan ja lähti muutamaksi tunniksi yötöihin. Leikittiin kavereiden kanssa pihalla koulun jälkeen, koska kaikki vanhemmat olivat töissä.

mä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanan huolehtivaista nykyään. Ennen lapset olivat tuntikausia yksin kotona pieninä koululaisina, kun vanhemmat tulivat joskus klo 17 jälkeen kotiin.

Milloin ennen? Olen syntynyt v. 77 ja meillä oli äiti kotona, kunnes menin 3. luokalle kouluun. Meille otettiin pari hoitolasta muutamaksi vuodeksi. Kaverin kotona oli joka iltapäivä mummi. Toisen kaverin kotona äitinsä siirtyi tekemään yövuoroa sairaalaan, että pystyi olemaan iltapäivät ja illat kotona. Kolmannen kaverin vanhemmat piti koirakenneliä ja koirayritystä ja olivat aina kotona. Kyllä minun muistaakseni siis ennenkin järjestettiin niin, ettei lapset olleet kovin pieninä yksin kotona!

Näin ehkä teillä, mutta kaikilla ei ole mummeja, kenneleitä ja naapurin tätejä jotka tekevät hoivaavat.

Oma äitini painoi kahta työtä, laittoi meidät nukkumaan ja lähti muutamaksi tunniksi yötöihin. Leikittiin kavereiden kanssa pihalla koulun jälkeen, koska kaikki vanhemmat olivat töissä.

Missä kaupungissa kaikki vanhemmat oli töissä? Olen tehtaan vieressä kasvanut 70-lukulainen. Meillä oli ihan toinen meno, koska kaikkien vanhemmat teki vuorotöitä tehtaassa ja aina oli joku kotona. Tietysti oli kotiäitejäkin, sillä ei vielä 70-luvulla naisista niin monet käyneet töissä kuin nykyisin. Kesällä oli leikkipuistossa lapsille ilmainen kerho, jossa sai näkkileipää ja maitoa välipalaksi. Noita ilmaisia kerhoja ei taida enää olla, ennen olivat yleisiä. Meillä asui mummo, joka oli 58-vuotiaana jäänyt eläkkeelle leipomosta. Pieni eläke mutta paljon aikaa leipoa ja viihdyttää lapsia. Heinä-elokuut marjastettiin mummon kanssa koulun jälkeen aina kun sää salli. Mukana oli pihapiirin lapsia. Tehtaan työnjohtaja ja muut paremmat väet osti ylimääräiset marjat reiluun hintaan. En tiedä, että yksikään meidän lähiseudun lapsista olisi viettänyt yksikseen aikaa kotona. Suhteet naapureihin oli tiiviitä.