Olet menossa hautajaisiin. Mitä toivoisit olevan tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Mitä meille naisille on tapahtunut, kun ei osata minkäänlaisia tarjoiluja järkätä ilman, että ne pitää hyväksyttää av-palstalla?!

Voihan täältä saada ideoita 😃

Jokainen tekee sitten omat johtopäätökset 😄

Joo, vietän liikaa aikaa tällä palstalla 😔

Liian mielenkiintoisia keskusteluja. Jonkin verran myös kuraa, mutta jospa se opettaa pysymään poissa. Jopa menemään ajoissa nukkumaan 😴 ;);)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tässä  osa lähisuvusta tulee 500 km päästä suoraan hautajaisiin. Ei ollut hotelleissa tilaa, on joku tapahtuma samaan aikaan, joten ruokatarjoilu on paikallaan. Tätä kun ei voinut kovin paljon etukäteen ennustaa, vaikka toki oli tiedossa, ettei enää elinaikaa ole kauan. 

Eikö sille osalle lähisukua ,eli heille  sitten voisi  järjestää kotona jotain varsinaista ruokailua erikseen ?

Kenen kotona? Palvelutalon huoneessa ei voi. Lähimmille sukulaisille on tuosta vainajan kotikunnasta vielä matkaa eteenpäin, minne sitten menevät. 

Jos paljon vanhoja vieraita tulossa muistakaa tärkeät kaksi detaljia. 1. Kahvin pitää olla hyvää. 2. Kahvin kera pitää olla tarjolla myös aitoa kuohukermaa. Pelkkä kevytkerma tai maito ei riitä. Muutoin voi käydä niin, että nämä muistetaan hautajaisina, jossa ei ollut kunnon kahvia, joka vanhuksille on juhlatilaisuuden tarjoilun todellinen peruspilari. Kaiken muun saa anteeksi, mutta huonot kahvit on epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia on tulossa, usein voileipäkakut on maustettu vähän aikuisempaan makuun, eikä lapset saa siitä kaipaamaansa energiaa, jos vain maistavat.

Hautajaisissa aikuiset pärjäävät millä vaan, se ei ole lounaskutsu tai dinnerparty. Se on ensisijassa tilaisuus surun käsittelyä varten. Ruokailuissa kannattaa huomioida etunenässä suvun lapset. Kun lapset jaksavat, aikuisetkin jaksavat paremmin.

Ihanko vakavissasi ehdotat että hautajaisetkin on suunniteltava lasten ehdoilla? Isommille lapsille on syytä opettaa käytöstapoja niin että jaksavat olla ja pienemmille voi ottaa omat eväät jos ei tarjottavat kelpaa

Ei hautajaisia suunnitella lasten ehdoilla, mutta jos siellä on lämmin ruoka ja on lastenlapsia, on heidät syytä huomioida. Tilaisuus on tärkein kaikkein lähimmälle suvulle, lastenlasten vanhemmille, jotka ovat vainajan perhettä.

Kun lapsenlapset huomioidaan ruokailussa, huomioidaan vainajan omat lapset, joille se suru lienee suurin. Heidän ei tarvitse miettiä, miten saavat järjestettyä ruokia tai muuta sen surutilaisuuden keskellä.

Kun lämmin ruoka on tarjolla, tilaisuus kestää yleensä vähän pidempään ja jos lapsia ei ole ajateltu, voi tilaisuus olla vieläkin raskaampi heille.

Kenelle ajattelit surujuhlan olevan? Entisille työkavereille tai kenelle muille aikuisille? Sehän on ensisijassa lähisukua, surevia varten. Sukujuhlilla on ruokailuissa aina hyvä huomioida lapset, jos suvussa on lapsia.

On eri asia ottaa huomioon lasten ruokailu kuin suunnitella ruokailu pääasiassa lasten ehdoilla. Tuollahan joku ehdotti, että ruuan pitäisi olla lasten mieleinen ja aikuiset pärjää sillä mitä sattuu olemaan. Mielestäsi varmaan lasten pitäisi päästä ensimmäisenä sorkkimaan ruokapöytään koska ovat jaksaneet olla jo kirkossa tai kappelissa?

Ei näin. Ne lapset ei ole joka tilaisuudessa tähtiroolissa, vaan heidät on pienestä asti syytä kasvattaa niin, että on tilaisuuksia joissa vaan ei sovi riehua, juosta tai nyrpistellä tarjottaville.

Jos on pitkämatkalaisia, niin tarjoaisin ihan lämmintä ruokaa enkä mitään voileipäkakkuja. Pitopalvelulla on kyllä varmaan valmiita suunnitelmia.

Kuha siel o se tuhkaus muulla ei olekkaan niin väliä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia on tulossa, usein voileipäkakut on maustettu vähän aikuisempaan makuun, eikä lapset saa siitä kaipaamaansa energiaa, jos vain maistavat.

Hautajaisissa aikuiset pärjäävät millä vaan, se ei ole lounaskutsu tai dinnerparty. Se on ensisijassa tilaisuus surun käsittelyä varten. Ruokailuissa kannattaa huomioida etunenässä suvun lapset. Kun lapset jaksavat, aikuisetkin jaksavat paremmin.

Ihanko vakavissasi ehdotat että hautajaisetkin on suunniteltava lasten ehdoilla? Isommille lapsille on syytä opettaa käytöstapoja niin että jaksavat olla ja pienemmille voi ottaa omat eväät jos ei tarjottavat kelpaa

Ei hautajaisia suunnitella lasten ehdoilla, mutta jos siellä on lämmin ruoka ja on lastenlapsia, on heidät syytä huomioida. Tilaisuus on tärkein kaikkein lähimmälle suvulle, lastenlasten vanhemmille, jotka ovat vainajan perhettä.

Kun lapsenlapset huomioidaan ruokailussa, huomioidaan vainajan omat lapset, joille se suru lienee suurin. Heidän ei tarvitse miettiä, miten saavat järjestettyä ruokia tai muuta sen surutilaisuuden keskellä.

Kun lämmin ruoka on tarjolla, tilaisuus kestää yleensä vähän pidempään ja jos lapsia ei ole ajateltu, voi tilaisuus olla vieläkin raskaampi heille.

Kenelle ajattelit surujuhlan olevan? Entisille työkavereille tai kenelle muille aikuisille? Sehän on ensisijassa lähisukua, surevia varten. Sukujuhlilla on ruokailuissa aina hyvä huomioida lapset, jos suvussa on lapsia.

On eri asia ottaa huomioon lasten ruokailu kuin suunnitella ruokailu pääasiassa lasten ehdoilla. Tuollahan joku ehdotti, että ruuan pitäisi olla lasten mieleinen ja aikuiset pärjää sillä mitä sattuu olemaan. Mielestäsi varmaan lasten pitäisi päästä ensimmäisenä sorkkimaan ruokapöytään koska ovat jaksaneet olla jo kirkossa tai kappelissa?

Ei näin. Ne lapset ei ole joka tilaisuudessa tähtiroolissa, vaan heidät on pienestä asti syytä kasvattaa niin, että on tilaisuuksia joissa vaan ei sovi riehua, juosta tai nyrpistellä tarjottaville.

Jos ovat menettäneet mummonsa ja pappansa, toki heidän on silti osattava käyttäytyä. Ruokailussa lapset on kuitenkin maailman helpointa huomioida, paljon vaikeampaa on miettiä kaiken maailman aikuisten loukkaantumiset vääristä ruoista hautajaisiin puhumattakaan muusta.

Ja jos tilaisuus kestää ja suvussa on lapsia, he varmasti liikkuvat. Eiköhän siihen ole helppo järjestää edellytykset vaikka naulakoiden luona, jos muuta ei ole.

"Karjalanpaisti tai palapaisti pitkään haudutettuina ja mureina ovat hyviä valintoja. Niiden lisukkeeksi tietysti keitinperunat ja joku laatikko, esim. porkkana ja vanhan ajan makaronilaatikko (jossa ei ole lihaa; kuuluu kotiseutuni pitopöytään!) ja tietysti pari lajia salaattia. Jälkiruuaksi sitten kakkukahvit."

Tämä on hyvä ja varma ehdotus. Pari viikkoa sitten lähisukulaiseni muistotilaisuudessa oli juuri tällainen tarjoilu. Vähän, mutta hyvää, on aina hyvä periaate.

Lihapotti, savulohi, perunat, lämpimät kasvikset, pari sorttia salaatteja.

Kalalle oma kastike, juustoa +leikkeleitä.

Maito, mehu, kotikalja.

Sitten syötyä veisataan virsi ja lopuksi kakkukahvit.  A vot!

helposti syötävää, perinteistä lämmintä ruokaa. liha- tai kalakeityo on hyvä, leipää ja karjalanpiirakkaa. hautajaiset ei ole mikään herkuttelutilaisuus. olen käyttänyt perinteistä pitopalvelua, heillä on osaaninen hoitaa tuollaiset tilaisuudet ja tehdä sopivat ruuat.

Ei hautajaiset mikään ravintolakäynti ole, ja rahakin vaikuttaa yleensä jotain. Pitopalvelusta kyllä voileipäkakkuja tulee, mutta laatu ei välttämättä ole sitä, mitä toivotaan ja mitä olisi itse tehtynä.

Varmempi valinta on joku oikea lämmin ruoka, jossa vaihtoehtona myös kasvisversio. Jos ruokalajeja on useampia, on jokaista varattava kaikille, kun niitä kaikkia halutaan ottaa. Se vieruskaverin lautasella oleva toinen ruoka vaan aina näyttää niin paljon herkullisemmalta, että sitäkin pitää saada.

Meillä varsinkin vanhempien ihmisten hautajaisissa on ollut jotain sellaista, mitä hän itse eläessään on pitänyt parempana ruokana. Se ruokailu kun on tavallaan osa muistotilaisuutta tyyliin " tätä se mummokin aina ennen laittoi". Hautajaisissa vieraistakin suuri osa on sen ikäisiä, että odottavat saavansa jotain perinteistä, niin helppoja ja kivoja kuin jotkut wokit ja salaatit olisivatkin.

En ole menossa hautajaisiin. Suomeen ei kuulu sinä-passiivi.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia ottaa huomioon lasten ruokailu kuin suunnitella ruokailu pääasiassa lasten ehdoilla. Tuollahan joku ehdotti, että ruuan pitäisi olla lasten mieleinen ja aikuiset pärjää sillä mitä sattuu olemaan. Mielestäsi varmaan lasten pitäisi päästä ensimmäisenä sorkkimaan ruokapöytään koska ovat jaksaneet olla jo kirkossa tai kappelissa?

Ei näin. Ne lapset ei ole joka tilaisuudessa tähtiroolissa, vaan heidät on pienestä asti syytä kasvattaa niin, että on tilaisuuksia joissa vaan ei sovi riehua, juosta tai nyrpistellä tarjottaville.

Olin hautajaisissa, joissa lapset oikein usutettiin ruokapöytään ensimmäisenä (vanhempien taholta), ja he tosiaan juoksivat. Osa oli jo pitkälti kouluikäisiä. Tämä ei mitenkään "pilannut" hautajaisia, mutta hieman varmaan kulmakarvani kohosivat, koska olen aiemmin nähnyt aika erilaista tapakulttuuria eritoten hautajaisissa. Paikalla oli paljon myös vanhuksia, vainajan ikätovereita ja vanhempia, jotka jäivät täysin sivuun. Lapset myös puhuivat kovaan ääneen miten tylsää hautajaisissa on ja ruoka pahaa. Ymmärrän, että lapset eivät vielä pysty itseään kontrolloimaan, mutta sanoisin, että jos tarkoitus on nimenomaan opettaa tapakulttuuria niin vanhemmat olisivat ainakin voineet yrittää selostaa, että tällaisissa juhlissa on tapana olla rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi kiva, että tarjolla olisi jotain vainajan herkkua. Lisäksi kevyt, keväinen buffetpöytä: 1-2 kalaa, paahtopaistia/kanaa, paria hyvää salaattia, parsa olisi myös ajankohtainen, muutama kylmä kastike.

Ihan totta tämä, sillä hautajaisruokailukin on oikeastaan osa muistotilaisuutta. Tarjotaan vaikka vaarin hautajaisissa hän itse syksyllä kaatamastaan hirvestä tehtyä keittoa, mummin hautajaisissa on oltava ehdottamasti luonnonmarjakakkua, hän kun oli aina niin innokas marjastaja.

Kannattaa vähän miettiä vainaan lisäksi sitäkin, kuka on syömässä: onko lapsiperheitä ja vanhoja ihmisiä, joille voisi olla vaikka makaronilaatikko helpompi vaihtoehto kuin buffetpöytä - tämä nimenomaan sillä seudulla, jossa makaronilaatikko on kuulunut pitoruokiin.