Olet menossa hautajaisiin. Mitä toivoisit olevan tarjolla?

Ruokia joista vainaja piti..

N26

Ruokana on yleensä juurikin lihakeittoa, lohikeittoa tai karjalanpaistia. Kasvisgratiini, keitetyt perunat, tumma leipä, joku rieska tms jos ruoka on keitto.

Sit tämän jälkeen puhutaan, sana on vapaa. Pappi puhuu jne. Sit kutsutaan kahville ja jossain vaiheessa on adressien luku.

Kala ei käy, unohdin. Yksi lähimmistä omaisista on tosi voimakkaasti kalalle allerginen, tyyliin hajusta sairaalaan. 

Kahvia, muulla ei ole väliä.

Ei keittoa! Vaikka moni sitä ehdottaakin, niin minusta keitto on huono ruoka syötäväksi surujuhlissa kun muutenkin kädet voi täristä ja keitto on sitten pitkin vaatteita. 

Mitä meille naisille on tapahtunut, kun ei osata minkäänlaisia tarjoiluja järkätä ilman, että ne pitää hyväksyttää av-palstalla?!

Vierailija kirjoitti:

Terkuin suunnitteluvastuun saanut. En ole ollut hautajaisissa aikoihin ja mummon hautajaisissa oli vain kakkukahvit. Nyt tarvitaan ruoka, koska osa tulee kaukaa vain tätä varten. Suku on isohko ja ystäviä jonkin verran, eli sadalle hengelle pitäisi suunnitella. Pitopalvelusta tilataan, mutta pitäisi suunnitella.

Meillä kaikki hautajaiset ovat olleet kaukana ja kun lasten kanssa matkustetaan, on perusruoat oikein tervetulleita. Ei sen tarvitse olla mitään koreilevaa, kun kakku lienee kuitenkin tulossa sen päälle. Jotain, mistä saa energiaa etenkin, jotta lapset jaksaa loppuun asti.

Kaikkein raskainta olisi, kun haluaa itse muistella läheistään, mutta pitäisi paimentaa lapsia, joiden verensokeri on alhaalla.

Keitoista tulee lähinnä talkoot mieleen! Karjalanpaisti tai palapaisti pitkään haudutettuina ja mureina ovat hyviä valintoja. Niiden lisukkeeksi tietysti keitinperunat ja joku laatikko, esim. porkkana ja vanhan ajan makaronilaatikko (jossa ei ole lihaa; kuuluu kotiseutuni pitopöytään!) ja tietysti pari lajia salaattia. Jälkiruuaksi sitten kakkukahvit.

Toinen vaihtoehto olisi valmiiksi siivutettu possun tai naudan paisti, muut lisukkeet kuten yllä täydennettynä ruskealla kastikkeella (vanhempi polvi ei osaa syödä ilman kastiketta!), lopuksi kahvit.

Viimeksi olin hautajaisissa, joissa oli ensin alkupalapöytä eli muutamaa lajia kalaa, esim. savulohta, silliä ja jotain muuta suolakalaa sekä perunoita ja salaattia. Pääruokana oli possunpaisti ja perunat sekä salaatteja useampaa lajia. Lopuksi kakkukahvit.

Hyvät paikalliset leivät kuuluvat tietysti pitopöytään, omalla kotiseudullani tietysti myös karjalanpiirakat ja munavoi. Leiville voita ja paria muuta itse tehtyä levitettä (maustettuja, mutta ei raskaasti), ei leikkeleitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei keittoa! Vaikka moni sitä ehdottaakin, niin minusta keitto on huono ruoka syötäväksi surujuhlissa kun muutenkin kädet voi täristä ja keitto on sitten pitkin vaatteita. 

Keitosta saa helposti ja nopeasti energiaa. Se ei kuivu odotellessa pöydässä ja pysyy kuumana paremmin kuin moni ruoka. Jos tietää, ettei suvussa olla totuttu syömään keittoa, ehkä silloin ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä meille naisille on tapahtunut, kun ei osata minkäänlaisia tarjoiluja järkätä ilman, että ne pitää hyväksyttää av-palstalla?!

Täällä valitetaan aina kaikesta, siksi kysyin. Tiedän, että osa sukulaisista käy täällä ja he ovat valittajasukua. Mistäs muuten päättelit, että olen nainen? 

Vierailija kirjoitti:

Terkuin suunnitteluvastuun saanut. En ole ollut hautajaisissa aikoihin ja mummon hautajaisissa oli vain kakkukahvit. Nyt tarvitaan ruoka, koska osa tulee kaukaa vain tätä varten. Suku on isohko ja ystäviä jonkin verran, eli sadalle hengelle pitäisi suunnitella. Pitopalvelusta tilataan, mutta pitäisi suunnitella.

Kahvia. Kaikki muu ekstraa. Hautajaisten järjestely voi olla lähiomaisille raskasta kaiken surun keskellä ja olisi kauhean kornia vieraana alkaa esittää jotain vaatimuksia menun suhteen. 

Voileipäkakut ovat ihania. Meillä ollut aina niitä pikkusuolaisena ja lohta jossain muodossa (keitto tai savustettu) sekä esimerkiksi poronkäsitystä muusilla. Ruuat on aina valittu myös vainajan makua kunnioittaen, mikä on sinänsä hupaisaa, että samoista asioista nuo ovat yleensä pitäneet (lohi, käristys etc).

En menisi muuta kuin todella läheisen ihmisen hautajaisiin ja silloin ei voisi vähempää ruoka kiinnostaa.

3 eri kiusausta...lohi, kinkku, kasvis (kaikki laktoositonta), salaattia ja leipää. Kakkua ja kahvia.

Jos lapsia on tulossa, usein voileipäkakut on maustettu vähän aikuisempaan makuun, eikä lapset saa siitä kaipaamaansa energiaa, jos vain maistavat.

Hautajaisissa aikuiset pärjäävät millä vaan, se ei ole lounaskutsu tai dinnerparty. Se on ensisijassa tilaisuus surun käsittelyä varten. Ruokailuissa kannattaa huomioida etunenässä suvun lapset. Kun lapset jaksavat, aikuisetkin jaksavat paremmin.

Muistotilaisuustarjoiluissa itseäni ei moni asia kiinnosta, mutta voileipäkakkua on OLTAVA. Sitä asiaa ei kierretä millään helvetin karjalanpaisteilla tai muilla sörsseleillä, joita saan syödä ihan tarpeeksi arkenakin ja jopa työpaikan lounaspöydästä. Monet muutoin hyvät hautajaiset ja monet muutkin kekkerit ovat menneet kohdallani totaalisesti pilalle voileipäkakun tarjoilun laiminlyönnin vuoksi.

muistotilaisuus on muistotilaisuus ei  mikään mässäilytilaisuus vainajan vähillä rahoilla, kun itse arkkukin ja salivuokra nykyään niin kalliita. Ei tulisi mileenkäään alkaa syöttämään koko sukua vainajan rahoilla. Jokainen osaa mennä itsekin ravintolaan jos tulee nälkä. Ei se vainajan velvollisuus ole ruokkia koko kylää.Mitä vielä? Hotellisviitit koko suvulle vainajan rahoistako?Bensat ja junaliput?  Kakku ja keksi, se on siinä, eikä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Perunasalaattia jossa vaikka mitä kasviksia. Sen lisäksi voisi olla lohta/lihaa.

Jälkkäriksi mansikka kakkua ja saludoa.

Juomana kotikaljaa.

kaljat ei kuulu kirkkoon. Viinamäen väki voi siirtyä lähibubiin juomaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia on tulossa, usein voileipäkakut on maustettu vähän aikuisempaan makuun, eikä lapset saa siitä kaipaamaansa energiaa, jos vain maistavat.

Hautajaisissa aikuiset pärjäävät millä vaan, se ei ole lounaskutsu tai dinnerparty. Se on ensisijassa tilaisuus surun käsittelyä varten. Ruokailuissa kannattaa huomioida etunenässä suvun lapset. Kun lapset jaksavat, aikuisetkin jaksavat paremmin.

Lapset saavat näkyä mutta ei kuulua, sanottiin ennen vanhaan ja varsinkin hautajaisiin ei lapsia tarvitse väkisin viedä. Varmasti löytyy hoitaja muutaman tunnin ajaksi. Hautajaisiahan ei montaa tuntia muutenkaan vietetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunasalaattia jossa vaikka mitä kasviksia. Sen lisäksi voisi olla lohta/lihaa.

Jälkkäriksi mansikka kakkua ja saludoa.

Juomana kotikaljaa.

kaljat ei kuulu kirkkoon. Viinamäen väki voi siirtyä lähibubiin juomaan.

Kirkossa sisälläkö teillä vietetään muistotilaisuutta? Mä olen aina ollut muistotilaisuudessa jossain muualla kuin kirkossa...?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia on tulossa, usein voileipäkakut on maustettu vähän aikuisempaan makuun, eikä lapset saa siitä kaipaamaansa energiaa, jos vain maistavat.

Hautajaisissa aikuiset pärjäävät millä vaan, se ei ole lounaskutsu tai dinnerparty. Se on ensisijassa tilaisuus surun käsittelyä varten. Ruokailuissa kannattaa huomioida etunenässä suvun lapset. Kun lapset jaksavat, aikuisetkin jaksavat paremmin.

Lapset ovat hautajaisvieraissa yleensä selkeä vähemmistö. Kyllä mä tarjoiltavat miettisin mielummin aikuisen maun mukaan.