Lue keskustelun säännöt.
Inhoan turhanpäiväistä työtäni
29.03.2016 |
Olen valinnut alani niin, niin väärin. Minulla ei ollut mitään kutsumusta tai erityistä kiinnostuksen kohdetta hakiessani korkeakouluun vuonna 2007, ja väärin valitsin. Nyt minulla olisi vaikka mitä intohimoja, ja tunnen paremmin itseni ja kykyni.
Lähdin alalle, jolla on oltava itsenäinen, oma-aloitteinen, luova, innokas ja myyvä. Itseensä on luotettava järjettömän paljon. Tämä siitä huolimatta, että koko ala on oikeastaan turhaa höttöä. Minunkin toimenkuvastani osan koostaa esim. firman sosiaalisen median ylläpito. Kyllä hävettää kutsua tätä edes ammatiksi. Useimpien mielestä tämä on hauskaa ja sosiaalista työtä, minä haluaisin saada jotain merkittävää aikaan. Minulla on perheessä ja ystäväpiirissä juristeja, lääkäreita, sairaanhoitajia... siis sellaisia ihmisiä, jotka pelastavat ihmishenkiä tai tekevät muuten vaan sellaisia töitä, joihin ei ilman kovaa osaamista ja pitkää koulutusta olisi mitään asiaa. Yliopistotutkinto on itsellänikin, mutta mitään kummempia taitoja se ei automaattisesti tuonut.
Vihaan olla töissä, inhoan jokaista päivää. Kaikki on niin turhaa ja tyhjänpäiväistä. Kollegojen egot ovat valtavan suuria, vaikka oikeaa osaamista ei ole nimeksikään, eikä työpanoksella ole oikeastaan mitään suurempaa merkitystä. Kunhan puuhastellaan kivoja juttuja ja teeskennellään porukalla että kyllä tämän meidän osaston toiminta vaan on niin tärkeää. No mutta ei ole! Ja minä olen kaiketi ihan alinta kastia, kun en edes pärjää tässä työssä kovin hyvin. En osaa myydä omia taitojani (ehkä siksi että niitä ei ole), enkä usko koko touhuun enää yhtään.
Mihinkään muualle on vaan paha hakea, kun oikeaa osaamista minulla ei ole ollenkaan. Siis sellaista, josta joku haluaisi jotain maksaakin.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Siis tämä voi hyvinkin olla provo, mutta jos ei ole niin ymmärrän kyllä sinua täysin.
Ei ole provo. Työelämään siirtymisen jälkeen olen havainnut, että tällaisia höttötyöpaikkoja on todella paljon. Ja useimmiten tällaisen työn tekijät kuvittelevat olevansa kovinkin tärkeitä ja merkityksellisiä. Kadehdin syvästi kaikkia, joiden työtehtävät vaativat oikeaa osaamista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa.
Mitä jos hakisit johonkin muuhun koulutukseen? Voisit kenties työn ohella suorittaa pikkuhiljaa jonkun muun tutkinnon? Jos tosiaan inhoat työtäsi eikä näköpiirissä ole, että se muuttuisi yhtään paremmaksi tai mielenkiintoisemmaksi, niin haaskaat suoraan sanottuna siellä vain aikaasi. Me elämme vain kerran ja työ vie siitä ison osan, joten pilaat elämäsi, jos et tee jotain sellaista, mitä arvostaisit, mikä kiinnostaisi sinua tai mitä voit pitää hyödyllisenä tai tärkeänä.
Itse hakeuduin koulutukseen unelma-alalleni, mutta nyt olen kotona työttömänä, koska töitä ei vain ole, ja harkitsen vakavasti, pitäisikö uudelleenkouluttautua joksikin muuksi :/
Itselläni katosi yritysmaailmassa usko työni mielekkyyteen ja tarkoitukseen, ja sitä myöten meni työnilokin. Vaihdoin kunnalliselle puolelle, hain vain niitä ja kolmannen sektorin paikkoja, sellaisia joiden arvomaailman hyväksyin ja koin omakseni. Meni pari vuotta, mutta sinnikkyys palkittiin. En oikeasti kaivannutkaan komeaa urakehitystä ja isoa palkkaa, vaan työn mielekkyyttä.
Ymmärrän sen, että haluat tehdä jotain merkityksellistä. Ja se on omien arvojeni mukaista. Oletko kuitenkaan pohtinut sitä, että nämä lääkäri-sossu-sairaanhoitaja ym. työt ovat välillä todella kuluttavia ja raatamista?
Kuluttavaa on toki sekin, jos vi***ttaa mennä töihin joka päivä..
Mielestäni vaihtoehtosi on joko kouluttautua uudelleen tai sitten hakeutua tekemään vapaaehtoistyötä, jossa koet tuota merkityksellisyyttä, joka nyt puuttuu. Erityisesti jos päivätyösi on sellainen, joka ei kuluta sinua loppuun vaan sinulla on energiaa vielä iltaisin ja viikonloppuisin, voit tehdä kaikenlaista hyödyllistä vapaaehtoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen harkinnut opintojen aloittamista avoimessa yliopistossa. Jos sitä kautta tie veisi taas kokopäiväiseksi opiskelijaksi ja täysin uudelle alalle. Vakityöstä on nykyään tietenkin vähän hullua luopua, mutta en pysty tätä työtä tehdessä arvostamaan itseäni ollenkaan. Ei tämä ole oikeaa työtä.
ap
Siis tämä voi hyvinkin olla provo, mutta jos ei ole niin ymmärrän kyllä sinua täysin.