Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suutuin vanhemmilleni miekasta
27.03.2016 |
Nyt täytyy saada purkaa vitutusta. Ollaan usein yhteydessä mun vanhempien kanssa ja olen se kamala yh-äiti. Meillä on hyvät välit, he auttaa mua ja mä autan niitä jos voin. Olen juuri sellainen hirveä köyhä yh-äiti joita tällä palstallai ihmetellään. Elän varojeni mukaan ja meillä on pienet tilat. Mun vanhemmat ostaa ja raijaa leluja tänne tasaseen tahtiin ja olen siitä sanonut ja on myös laantunut tuo. No joku aika sitten lapsi (kolmivuotias) halusi tietynlaisen miekan yhteen tapahtumaan ja minä tein sellaisen itse. Musta siitä tuli hyvä, lapsi tykkäsi sillä leikkiä eikä vie varmaan pitkään tilaa meiltä, kun menee joskus rikki ni ei haittaa. Tehdään uusi tai ollaan tekemättä. No nyt nää isovanhemmat toivat aivan täpinöissään sitten sellaisen "oikean" miekan jossa oikeanlaiset valot ja äänet ja kaikki. Oon taas tänään laskenut että mistä voitaisiin karsia menoja. Se on vaan jotenkin vit#umaista kun samaan aikaan harva se kerta nää isovanhemmat vie lapsen lelukauppaan tai tuo lahjoja jotka on helposti sadan euron arvoisia. Ja tietty oon sinänsä kiitollinen mutta toi lapsi ei enää leiki edes niillä lelyilla, haluaa vain uusia, ja kun minä sanon etten osta niin sanoo että pappa ostaa. Me hukutaan roinaan joka on kallista ja jolla kukaan ei leiki ja samaan aikaan lasken ettei mulla oo koskaan varaa viedä tota ees kunnon soitintunneille tai jalkapalloharrastukseen. Tää on niin perseestä. Ja kun sanon asiasta niin mul on taas kaks ylimääräistä lasta pillittämässä miten he ei koskaan tee minun mielestäni mitään oikein....
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän täsmälleen miltä ap:stä tuntuu. Te joiden mielestä ostelu ei ole ongelma, ette ole kokeneet vastaavaa, tai teillä on isot säilytystilat. Meillä appivanhemmat on samanlaisia. Ihan rakkaita ovat, mutta tämä yksi asia ei vain mene perille. Mies on ihan kypsä. Kaikki kaapit pursuilee muovikrääsää, joka on vielä hetkessä rikki. Meillä on varaa kustantaa harrastuksia, joten rahanmeno harmittaa appivanhempien puolesta (eläkkeellä ovat, tulot ei suuren suuret) ja myös ekologiselta kannalta. Ja tietysti siltä kannalta että opettavat lapsen siihen että aina saa tavaraa. Vaikka me vanhempina kuinka puhutaan että ei saa tahtoa ja odottaa tavara "yllätyksiä", onhan se ihan selvä, että 5-vuotias kysyy heti papalta ja mummulta kun nähdään "onko yllätystä? ", kun on siihen tavaran saantiin tottunut. Yritä siinä nyt sitten kasvattaa lasta siihen että materia ja tavara ei ole tärkeintä. Neuvoja ei valitettavasti ole ap:lle antaa, vain että et ole ainoa. Meillä aina tiukkasanainen keskustelu auttaa hetkeksi, kunnes taas sitten ostelu ryöpsähtää.
Niin, nuo arvot on kyllä mullakin yksi, että ei voi aina saada kaikke mitä haluaa - paitsi isovanhemmilta. Sitä mun oikeastAan piti vielä kirjoittaa, että ainakin meillä se lapsi tykkää ja halaa ja pusii ja kaikkea ilman niitä lahjojakin, että sen puolesta en täysin ymmärrä tätä lahjomista. Enemmän tuo on innoissaan kun joku leikkii sen kanssa tai kutittaa tms. Mitä ne isovanhemmat myöskin tekee. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos siitä harrastuksesta tekisi isovanhempien ja lapsen yhteisen jutun sinne säännöllisine viemisineen ja niin poispäin, ettei vaan "maksumiehiksi", vaan siinä yhteisessä menemisessä ikäänkuin heidän roolinsa korostuisi.
Tai sitten niin, että lopetet kertakaikkiaan itse lelujen oston ja laitat ne rahat yhteen harrastukseen. Lapsellekin voit selittää, että muuten tulee leluja liikaa.
Äh... vaikea tilanne kyllä sulla.
Vähän samat fiilarit täällä. Olen töissä mutta rahaa ei liikaa jää ja kaikki ylimääräinen on karsittu jo vuosia sitten. Sanoin tarpeeton myyty.
Mun vanhemmat tulivat kylään tänään. Lapset kun eivät saa mitään ylimääräistä, heiltä olin pyytänyt n 20 e toiveet ja kävi sitten niin että äitini laittoi tililleni rahaa ja ostin oikeat tuliaiset.
Lapset tyytyväisiä.
Minulta kysyttiin mitä haluan ja sanoin olisi kiva jos toisivat marjoja pakkasesta.
Äiti oli mennyt Stockan herkkuun ja oli sitten ostanut hyvin arvokasta öljyä, käsintehtyjä konvehteja, parempaa kahvia ja luomuleivän. Kaikki turhia. Olisin ollut tyytyväinen Fazun sinisestä enkä lainkaan arvostanut konvehteja joiden kg hinta oli yli 30 e.
Kiitin kauniisti ja päätin pitää minunkin pyytää jotain tiettyä seuraavan kerran. Helmiä sioille menoa oli nyt.
Sympatiaa ap.
Mulla appivanhemmat ostaa lapselle valmiiksi liian pieniä tai väärän vuodenajan vaatteita. Toppapuvun kesäkuussa, shortsit talvella (just sopivat,mutta ei enää oikeaan vuodenaikaan), viimeisin oli täysin samat talvisaappaat kun meillä on kokoa suurempana eli sopii jalkaan kesällä, ei luultavasti enää talvella, nyt vielä liian isot.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän täsmälleen miltä ap:stä tuntuu. Te joiden mielestä ostelu ei ole ongelma, ette ole kokeneet vastaavaa, tai teillä on isot säilytystilat. Meillä appivanhemmat on samanlaisia. Ihan rakkaita ovat, mutta tämä yksi asia ei vain mene perille. Mies on ihan kypsä. Kaikki kaapit pursuilee muovikrääsää, joka on vielä hetkessä rikki. Meillä on varaa kustantaa harrastuksia, joten rahanmeno harmittaa appivanhempien puolesta (eläkkeellä ovat, tulot ei suuren suuret) ja myös ekologiselta kannalta. Ja tietysti siltä kannalta että opettavat lapsen siihen että aina saa tavaraa. Vaikka me vanhempina kuinka puhutaan että ei saa tahtoa ja odottaa tavara "yllätyksiä", onhan se ihan selvä, että 5-vuotias kysyy heti papalta ja mummulta kun nähdään "onko yllätystä? ", kun on siihen tavaran saantiin tottunut. Yritä siinä nyt sitten kasvattaa lasta siihen että materia ja tavara ei ole tärkeintä. Neuvoja ei valitettavasti ole ap:lle antaa, vain että et ole ainoa. Meillä aina tiukkasanainen keskustelu auttaa hetkeksi, kunnes taas sitten ostelu ryöpsähtää.