Menettekö vielä 40-50 vuotiainakin vanhempienne luokse syömään juhlapyhinä vai kutsutteko jo itse vuorostaan

Vanhemmat kuusikympisiä, minä vanhin lapsi nelikymmpinen ja mun esikoinen parikymppinen. Nyt oli eka joulu kun ei menty mun vanhempien luo, ja vanhemmat ei halua ajaa 170km meille, ovat mielummin kotona, kävivät 30km päässä systerin luona. Muina juhlapäivinä ei ole ollut tapana käydä, käydään ihan tavallisina päivinä kesälomalla ym. viime viikolla vahnemmat kävi täällä lasten synttäreillä kun oli jo tiet kuivat.

Kun miehen äiti vielä eli, tein hänelle jouluruokia koska miehen eronneet vanhemmat veljet tapasivat olettaa että voivat aina mennä äitinsä valmiiseen pöytään vaikka äiti oli yli kasikympppinen. Nyt ei anoppia enää ole, ja miehen veljet kävi meillä jouluna syömässä, muuten olisivat olleet ihan yksin kumpikin joulun vaikka asutaan kilometrin säteellä kaikki, miehen veljet ei ole saaneet pidettyä yhteyttä edes omiin aikuisiin lapsiinsa.

Totta kai mennään, että saadaan nähdä heitä. Välillä hekin ovat meillä, mutta sairauksien vuoksi heidän on hankalampaa matkustaa. Viedään todella paljon ruokatuliaisia mennessämme, ettei vain tulisi olo, että käytetään heitä hyväksi. Osallistutaan paikan päälläkin kustannuksiin, käydään kaupassa, jos joku tuote loppuu ym. Aina on mukana myös isot kukkakimput ja lahjoja. Ajomatkaa on 700 km, joten. yleensä ollaan pari yötä heillä.

Juu kävin just lasten kanssa äidin (73) ja miesystävänsä luona syömässä, ihan heidän aloitteestaan.

Joskus saatan heitäkin pyytää syömään, mutta hirveästi eivät mun kokeilevista kokkauksista tykkää. N50

Mennään äidille (74v), koska hän nauttiin ruuanlaitosta ja haluaa tehdä itse. Napakasti käskee pois keittiöstä, jos yritetään auttaa. Edes tiskikoneeseen ei saada koskea.

Annan äidin häärätä, koska se on hänelle tärkeää.

72v äiti on ollut toistavuotta ryhmäkodissa (aivoverenvuoto, halvaantuminen ja afasia) ja isä (76v) palvelutalossa dementoituneena. Olen ite 44 v.

Vanhempien luona on kaikista paras syoda mm. tilan vuoksi, esimerkiksi mun ruokapoytaan ei edes meidan koko perhe mahtuisi, ei sitten millaan. Tehdaan yleensa niin etta kaikki tuo jotain - yksi tekee salaatin, yksi tuo lihat, yksi tekee jalkkaria, yksi lisukkeita, yksi ostaa juomat jne - ja vanhemmille ei sitten loppujen lopuksi jaa juurikaan tehtavaa. Nain tama on toiminut jo vuosikaudet ja vuosi vuodelta nyt kun meidan sisarusten lapsetkin alkaa olla jo kyllin isoja laittamaan oman kortensa kekoon, poyta notkuu aina vaan enemman ja enemman :D

Joulut ja pääsiäiset vietetään koko suvun voimin mun vanhemmilla. Heillä iso omakotitalo, meillä pieni kolmio. Ihanaa mennä sinne. Äiti on maailman paras kokki, mutta koska ikää on jo paljon tykkäämme sisarusten kanssa hoitaa ruokaostokset ja ruuanlaiton. Yleensä jaame hommat juhlapyhiksi. Kaksi laatii reseptit ja kokkaa, vegeruokailija keksii kasvisruokaa lisäkkeeksi, yksi kattaa ja yksi on tiskaaja. Jouluisin lapsenlapset hoitaa leipomisen. Illat katsotaan koko porukka telkkaria ja saunotaan. Tätä kaikkea ei pienissä kaupunkiasunnoissa pystyttäisi toteuttamaan. Ja tämän lisäksi porukalla tehdään lumityöt ja muutkin pihatyöt.

Mun vanhemmat muuttivat joulukuussa palvelutaloon. Iso asunto (5h+k) vaihtui pieneen kaksioon.

Olivat meillä jouluna ekaa kertaa syömässä ja joulua viettämässä. Nyt toista kertaa.

Muistisairaudet ovat verottaneet kuntoa. Jaksavat vielä hyvin. Ruoanlaitto ei vanhuksilra enään suju.

Meillä oli vanhemmat juuri eilen pääsiäisaterialla, eli vähän sillain vuoroin vieraissa -periaatteella mennään. Toki meillä on lyhyt välimatka, ja vanhemmat vielä hyvässä kunnossa. Usein vanhemmat kutsuvat meidät kaikki lapset perheinemme jouluna syömään, haluavat keskenään valmistaa kaiken. Usein kyllä siskoni kanssa sit leivotaan jotain pipareita ja torttuja yms., jottei heidän kaikkea tarvitsisi kumminkaan tehdä.