Lapsi puhuu KOKO AJAN samasta aiheesta

Mä oon yrittänyt tukea lastani vaikka kuinka paljon mut se ei puhu IKINÄ MISTÄÄN MUUSTA jos esim pikkusisko kertoo päivästään tms niin tää poika alkaa selittää päälle.

"Istu siinä nyt rauhassa ja syö".

" Obi-Wan Kenobilla on vihreä valomiekka!"

"Älä puhu ruoka suussa!"

Edelleen ruokaa suussa "Darth Vaderilla on punainen valomiekka, saanko mä äiti sellaisen?"

Tuima tuijotus ja poika syö suunsa tyhjäksi ja jatkaa: Luke Skywalker sitä ja Anakin tätä ja Leia siellä ja Hanso täällä ja päläpäläpäläpälä.

*

Ja jos ei puhuta tähtien sodan tapahtumista niin sitten kysellään niistä tai vingutaan saada katsoa pätkiä niistä, tai pelataan Lego Star Wars -peliä tai leikitään sitä pikkulegoilla tai taistellaan siskoa vastaan ulkona kepeillä tai puhutaan niistä unissaankin. Voi hohhoijaa.

43 meillä lähes sama tän pojan maailmansodan kanssa...

Mä olin aikanaan n. 10 - 15 vuotiaana tosi kiinnostunut ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja luin mm. Hitlerin ja Stalinin elämänkerrat. Lisäksi luin mm. kymmenkunta Suomen sotiin liittyviä kirjoja. En kyllä muistaakseni niistä toisille puhunut vaan janosin vain itselleni tietoa. Historian arvosanat olivat 9 tai 10 koulutodistuksissa.

Meillä oli todella vaikeaa kotona niihin aikoihin ja sainkin jollain oudolla tavalla henkistä voimaa selvitä oman perheen vaikeuksista lukemalla selviämiskertomuksia vielä vaikeammista tilanteista.  Lisäksi muutenkin kiinnosti, miten maailma oli niin paha vain muutama vuosikymmen sitten ja miten ihmiset selvisivät siitä.

Kuulostaa töykeältä ja lyhytnäköiseltä, jos et jaksa keskustella lapsesi kanssa hänelle tärkeästä ja mietityttävästä aiheesta. Tai yrität aina vaihtaa aihetta. Lapsellasi on rikas sisäinen maailma, yritähän itsekkin vähän kiinnostua ympäröivästä maailmasta syvällisemmin.

t: nainen jolla EI todellakaan ole asbergerin oireyhtymää

Te ette nyt ymmärrä että tää poika ei voi puhua edes omista kuulumisistaan ja häiritsee koulussakin käytöksellään. En jaksa enää!

Up

Eipä tuossa. Niin tekee moni nainen ja mieskin.

Minä olen samanlainen. Olen 30-vuotias. #intjproblems #vainintjjutut

Minunkin lapseni oli tuollainen, hänen kiinnostuksenaan oli fysiikka, etenkin kaikki sähköjutut. Hän onnistui myös karkottamaan kaikki kaverinsa pois koska vielä lukiossakin hän oli täysin tuppisuu jos keskustelun aiheena ei ollut fysiikka tai matematiikka ja jos taas oli kukaan muu ei saanut suunvuoroa keskustelussa. Näin jälkikäteen olen alkanut miettiä onko hänellä kenties Aspergerin oireyhtymä, oli hänellä muitakin niitä piirteitä kuten se, että hän ei keskustellessa koskaan katsonut ihmisiä silmiin vaan katsoi ihan toiseen suuntaan, yleensä itseensä jos huoneessa sattui olemaan peili. Lapsena hän ei myös ollenkaan tajunnut että mitä saa sanoa ja mitä ei. Hän esimerkiksi sanoi että eräs tyttö joka on tukiopetuksessa monessa aineessa on tyhmä, ja kun asiaa selviteltiin hän ei ollenkaan tajunnut että niin ei voi sanoa kun sanoi vain kuten asia on (hänen mielestään).

Oliskohan syytä viedä lasta tutkimuksiin, jos kommunikointi ei onnistu ja häiritsee koulunkäyntiä ja arkipäiväistä elämää? 

Meillä on alle kouluikäinen vahvasti asperger-piirteinen lapsi (on menossa tutkimuksiin) ja se on just tuota, että hänen kanssaan on todella vaikea keskustella tai saada vastausta edes lyhyisiin ja ytimekkäisiin kysymyksiin, kun juttu kääntyy välittömästi niihin kiinnostuksenkohteisiin. Ja silloin kun aloittaa, ei pysty lopettamaan ennen kuin on kertonut juttunsa loppuun. Jatkaa vaan monologiaan, vaikka mä sanon napakasti, että en nyt pysty voi puhua, jutellaan myöhemmin. Puhuu mulle, kun olen puhelimessa, puhuu muiden päälle, aloittaa selostuksensa kun keskustelen jonkun toisen kanssa. Joskus minulle on tullut tärkeä puhelun, ja lapsi on pölöttänyt vieressä niin että olen joutunut menemään toiseen huoneeseen ja laittamaan oven perässä kiinni, niin monologi vain jatkuu oven takana.

Kommunikoinnissa suuri apu on ollut kuvalliset kortit. Nykyään niitä tarvitaan harvemmin, mutta tarvittaessa piirrän ihan vain paperille jotain. Lapsen huomio pysyy halutussa aiheessa, kun sitä voi seurata katsomalla.

Meillä tytöllä asperger. Puhuu kieliopista vaikka kuinka paljon. On opiskellut itsekseen saksaa, tanskaa ja nyt alkanut opiskella espanjaa. Koulussa on kielissä kymppiä. Pärjää koulussa erittäin hyvin muutenkin, paitsi käsitöissä ja liikunnassa joukkuelajeissa.

Yritä ohjata keskustelua hiukan tehokkaammin. Keskeytä juttu ja muistuta mistä kysyit. Jos lapsi aloittaa taas, keskeytä edelleen ja kysy uudelleen. 

Up

Taidan olla lapsesi, sori siitä. Jauhan aina niistä jutuista jotka kiinnostaa ja joista edes jotain tiedän. Jos tiedän jotain ja olen kiinnostunut vaikka juustoista niin miksi en puhuisi niistä? Tyhmäähän se olisi alkaa puhua vaikka haisunäätien seksielämästä joka ei juuri kiinnosta enkä siitä paljoa tiedä. Ymmärrän, että ärsyttää jos joku puhuu aina aiheesta joka ei kiinnosta, mutta sellaista se elämä on.

Terveisin Naispelko22

XD

Poikasi on ollut edellisessä elämässään toisessa maailmansodassa. Siksi asia on hänelle niin tärkeä ja läheinen.

Vierailija kirjoitti:

"Istu siinä nyt rauhassa ja syö".

" Obi-Wan Kenobilla on vihreä valomiekka!"

"Älä puhu ruoka suussa!"

Edelleen ruokaa suussa "Darth Vaderilla on punainen valomiekka, saanko mä äiti sellaisen?"

Tuima tuijotus ja poika syö suunsa tyhjäksi ja jatkaa: Luke Skywalker sitä ja Anakin tätä ja Leia siellä ja Hanso täällä ja päläpäläpäläpälä.

*

Ja jos ei puhuta tähtien sodan tapahtumista niin sitten kysellään niistä tai vingutaan saada katsoa pätkiä niistä, tai pelataan Lego Star Wars -peliä tai leikitään sitä pikkulegoilla tai taistellaan siskoa vastaan ulkona kepeillä tai puhutaan niistä unissaankin. Voi hohhoijaa.

Mun ex-aviomies oli kanssa just tuommoinen. Oikeesti. Ilmankos se on jo ex. Tuo käytös alkoi naimisiinmenon jälkeen, jolloin ikää ukolla oli jo n. 30 v.

Onnee vaan seuraavalle emännälle :D

Kaikilla lapsilla on vaiheita, jolloin ovat kiinnostuneita jostain tietystä asiasta. Ei ole mistään aspergerista kyse. Mutta ehkä se on sitten hienompaa esittää, että piltillä on jokin syndrooma. Leima otsassa vain on vaikea elää.

up

Ärsyttää tämä, että jos ei ole kiinnostunut tyhjänpäiväisestä small talkista vaan esim. Sotahistoriasta saa heti assileiman otsikkoonsa. Olen 30-vuotias nainen ja luen päivittäin sotahistoriaa harrastuksena.

Osaan kyllä vääntää small talkiakin sosiaalisia taitoja opetelleena, mutta koettakaa nyt ymmärtää ettei se ole mikään diagnoosin paikka ettei vain välitä. Viettihän esim. Einsteinikin ison osan elämäänsä työhuoneessaan pohtien niin, että morsian toimitti sinne voileipää. Ja sanottiinhan Einsteinillekin opettajan toimesta, että ei susta mitään matemaatikkoa tule.

Tässä taitaakin olla taustalla huolen taakse piiloteltua kateutta erityislahjakkuutta kohtaan. Voihan sille lapselle teroittaa, että sosiaalisissa tilanteissa joutuu vähän teeskentelemään, mutta kotona saa lukea niin paljon sotahistoriaa kuin jaksaa.

Tässähän vanhempi voisi opettaa lapselle sosiaalisesti lahjakkaana sosiaalisia taitoja kauhistelun ja diagnosoinnin sijaan.