Lapsi puhuu KOKO AJAN samasta aiheesta

Mä kyllä rakastan lastani enkä näytä kyllästymistäni sille tietenkään. Onko muilla samaa tilannetta? Lapsella ei ole edes kavereita enää kun niitä ei kiinnosta.

Ikä?

Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita ja parempihan se on että kiinnostus kohdistuu johonkin asiaan.

Älä ainakaan negatiivisien keinojen avulla pyri saamaan kiinnostusta loppumaan. Itselläni oli kerran palava kiinnostus Japanin historiaan. Luin varmaan 3-5 kirjaa...ja yllättävän hyvin kiinnostus, ei nyt hiipunut, mutta rauhoittui ja muut kiinnostukset tulivat mukaan.

Parin oikeasti tarkkaan valitun kirjan valitseminen aiheesta ja niiden lainaaminen voisi olla aika toimiva veto.

Kiitä onneasi että sillä on joku aihe jutuissaan. Itsellä meinaa mennä hermo kun vastaus mihin vaan kysymykseen on joko "Damn Daniel" tai "Diiiiiz nuts, hähähähä''". Voi ruma sana. Ja lapsella ikää jo 10 vuotta.

Tää mun poika on nyt 12. Ollaan lainattu kirjat ja videot, ei lopu sitten millään. Oon iteki miettiny tota Aspergeria, mutta muita oireita ei ole. Pärjää ihan hyvin sosiaalisissa tilanteissa mutta puhuu vähän ''sössöttämällä'' huoh, en vaan jaksa.

Mutta isä on onneksi mukana tässä harrastuksessa hyvin, käyttää poikaa näyttelyissä ja katsovat yhdessä dokumentteja ja elokuvia, lukevat kirjoja ja leikkivät. 

Mä en vaan jaksais sitä kun se ei oikein osaa muusta keskustella, aina vaan siitä sodasta. :( Ja kun meillä nuorempi tyttö sitten vähän pelkää sotaa ja ei oikein haluaisi puhua siitä.

Ei ole selkeä asperger, vaan aspergerpiirteitä, kuten meidänkin pojalla. Jotain pieniä muita oireita, mutta ihan normaalit koulut ja päiväkodit on käynyt, ainoa tukitoimi leikkiterapia pari vuotta ennen koulun alkua, jotta oppisi ymmärtämään muita lapsia. Eli vähän oli joskus vaikea ymmärtää pojalla, miksi toiset ei noudata hiekkalaatikolla oikeita liikennesääntöjä yms. Se vähenee iän myötä ja tuomalla nenän eteen uusia kiinnostuksen aiheita. Myös suora sanominen, että me juteltiin tästä jo, tai antaa aika, että maailmasodasta puhutaan sitten aikaan X, muuten puhutaan muista asioista. 

Olet saanut itseäsi fiksumman lapsen, onnea!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole selkeä asperger, vaan aspergerpiirteitä, kuten meidänkin pojalla. Jotain pieniä muita oireita, mutta ihan normaalit koulut ja päiväkodit on käynyt, ainoa tukitoimi leikkiterapia pari vuotta ennen koulun alkua, jotta oppisi ymmärtämään muita lapsia. Eli vähän oli joskus vaikea ymmärtää pojalla, miksi toiset ei noudata hiekkalaatikolla oikeita liikennesääntöjä yms. Se vähenee iän myötä ja tuomalla nenän eteen uusia kiinnostuksen aiheita. Myös suora sanominen, että me juteltiin tästä jo, tai antaa aika, että maailmasodasta puhutaan sitten aikaan X, muuten puhutaan muista asioista. 

Hyvin usein aspergerit jumittaa yhdessä kiinnostuksen aiheessa ja jostain syystä juurikin historiassa. Tämän lisäksi heidät tunnistaa "aspergerin silmistä", eli jos on esimerkiksi suutelukohtaus, niin asperger ei tätä tajua, vaan katselee ihan muualle kuin normaali ihminen, joka katselee kasvoja ja ilmeityä (asperger ei tajua välttämättä tunnetiloja, joita kasvoillamme osoitamme). Koulumenestys voi olla aspiksilla ihan normaalia ja sosiaalisetkin tilanteet voidaan oppia. Sinänsä diagnoosin hakeminen on turhaa, jos pärjää ongelmansa kanssa.

Kyllä muakin sota siis kiinnostaa mutta samat jutut kuultu niin moneen kertaan, ei ikinä mitään uutta.

Entäpäs jos tarjoaisit jotain muita "yhtä kiinnostavia" aihekokonaisuuksia historiasta.

Esim Suomen historiaa kivikauden asutuksesta alkaen, intiaanit, viikingit, muut sotakansat, kulttuurihistorian teemat, idän kauppa, ihmisen kehityshistoria...

Tai esitä haastavia kysymyksiä ja uusia näkökulmia siihen toiseen maailmansotaan. Esim.naisten ja lasten asema kotirintamalla, sodan vaikutukset sen jälkeen syntyneisiin sukupolviin ja miten näkyy esim Suomessa, sodankäynnin filosofiset ja eettiset näkökulmat, vaikutus kulttuuriin jne. Laajennat ja syvennät mahdollisimman paljon keskustelua.

Minun teini-ikäinen tyttäreni on "hurahtanut" erääseen nuorten suosimaan alakulttuuriin. Mitään muita mielenkiinnonkohteita ei ole. Hän viettää kaikki päivät katsellen aihetta käsitteleviä videoita netissä ja chattailemalla joillain fanisivustoilla. Kaikki hänen keskustelunavauksensa liittyvät tähän aiheeseen, ja jos yritän jutella jostain muusta, hän pyörittelee silmiään ja tuhahtelee. Mitään kritiikkiä mainittua alakulttuuria kohtaan ei voi esittää. Hän suhtautuu ylimielisesti kaikkiin muihin makuihin ja tyyleihin. Yritän ajatella positiivisesti, että on tämä ainakin parempi tilanne, kuin että minulla olisi kapinoiva, karkaileva ja päihteitä käyttävä nuori. Toki myös yritän tukea häntä kyselemällä aiheesta, mutta suoraan sanoen alkaa jo kyllästyttää tämä yhden aihepiirin jauhaminen. Pari vuotta on nyt mennyt näin.

Kiitos vinkeistä! Mitä mieltä olette, jos yrittäisin keksiä pojalle muutakin ajateltavaa välillä, viedä vaikka elokuviin tms?

Up

Ei kai ala-asteella vielä käsitellä maailmansotia?

Toki nämä on voinut muuttuakin 25 vuoden aikana, mutta mun ala-asteaikana oli kaikki egyptit, viikingit sun muut. Yläasteella vasta Euroopan historiaa.

Lapset nyt hurahtavat täysillä johonkin tiettyyn aiheeseen. Itse tykkäsin Egyptin jutuista (pyramideista ym.) niin paljon, että halusin isona arkeologiksi, joka menee sitten sinne tekemään kaivauksia. Yllättäen mun leikitkin sitten oli "arkeologisia kaivauksia" eli lapio kukkapenkkiin ja tonkimaan :D

Poikia kiinnostaa sodat, aseet, panssarivaunut jne.

Älkää koskaan sanoko lapselle, ettei teitä kiinnosta niiden jutut.

Yritä kysellä, että mikä niissä sodissa tarkalleen ottaen kiinnostaa..ehkä sitä kautta ymmärtäisit paremmin ja voisit tarjota jotain vastaavaa, mutta erilaista tilalle.

Minkäikäinen lapsi? Kyllähän hänelle täytyy voida sanoa( nätisti!), että ei kukaan jaksa kokoajan kuunnella samasta aiheesta. Täytyyhän lapsenkin oppia kuuntelemaan myös muita ja ottamaan ympäristönsä ja muut ihmiset huomioon. Jos ei pysty, niin kannattaa hakea jonkinlaista apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ala-asteella vielä käsitellä maailmansotia?

Toki nämä on voinut muuttuakin 25 vuoden aikana, mutta mun ala-asteaikana oli kaikki egyptit, viikingit sun muut. Yläasteella vasta Euroopan historiaa.

Lapset nyt hurahtavat täysillä johonkin tiettyyn aiheeseen. Itse tykkäsin Egyptin jutuista (pyramideista ym.) niin paljon, että halusin isona arkeologiksi, joka menee sitten sinne tekemään kaivauksia. Yllättäen mun leikitkin sitten oli "arkeologisia kaivauksia" eli lapio kukkapenkkiin ja tonkimaan :D

Poikia kiinnostaa sodat, aseet, panssarivaunut jne.

Älkää koskaan sanoko lapselle, ettei teitä kiinnosta niiden jutut.

Poika on itse kerännyt tietoa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäinen lapsi? Kyllähän hänelle täytyy voida sanoa( nätisti!), että ei kukaan jaksa kokoajan kuunnella samasta aiheesta. Täytyyhän lapsenkin oppia kuuntelemaan myös muita ja ottamaan ympäristönsä ja muut ihmiset huomioon. Jos ei pysty, niin kannattaa hakea jonkinlaista apua.

12 kuten jo aiemmin kerroin. En oikein kehtaa sanoa mitään.