Millainen on adhd lapsi?

Meidän adhd on uneksija ja unohtelija. Kaikkea muuta kuin duracell-pupu ja häirikkö. Saattaa lähteä kouluun ilman pipoa ja hanskoja kylmällä säällä tai ilman reppua. Vajoaa omiin haaveisiin kesken oppitunnin.

Ja miksi tuota nyt ei jaksaisi? Siis ei meillä mikään dg. vaikuta jaksamiseen siinä määrin, että ajattelisi lapsen olevan taakka vaikka joskus raskasta onkin. Meillä on arkea auttamassa erilaiset tukitoimet ja toimintamallit.

Minulla on Tourettea, ADHD:ta ja Aspergeria sairastava poika. Ei sitä jaksakaan, se on usein täyttä helvettiä.

Mm. omatoiminnanohjaus on puutteellista näillä lapsilla, eli siinä missä tavislapsi menee käskystä pesemään kädet, tämä erityinen rupeaa pyörimään ympyrää tai juoksee pöydän alle piiloon. Kädestä pitäen täytyy kouluikäinen saatella vessaan ja vahtia vieressä että ne kädet pestään, jokainen vaihe ("ota saippuaa" ym.) sanoitetaan ja ohjeistetaan erikseen. Kiitos Touretten, vastaan väitetään 99% ajasta ja äristään. Kun homma on saatu hoidettua, päälle tulee assimainen näsäviisas kommentti siitä miten koko homma oli turhaa koska X.

Kuvittele tämä urakka joka asiaan. Jatkuvasti. Vuodesta toiseen. Ja tässä oli vasta toiminnanohjaus. En kertonut mitään siitä, miten lapsi ei pysy hetkeäkään paikoillaan, kastelee itsensä vielä tokaluokkalaisena tai ei kykene muodostamaan sosiaalisia suhteita muihin lapsiin. Kuvittele lapsi, joka ei ennen teini-ikää tule välttämättä ulkoilemaan koskaan ilman aikuisen valvontaa. Jolla on pakko-oireita ja pelkotiloja, joka pärjää koulussa nippanappa vaikka saa parhaimman tuen koko kunnassa (mm. omat taksikyydit koska ei pärjää muiden lasten kanssa autossa). Lapsi, jonka kanssa väännetään samoista asioista joka ikinen päivä.

Siinä missä tavislapsi oppii että jos tekee asian X, tapahtuu asia Y, erityinen suuttuu tästä faktasta, väittää raivoissaan vastaan, kapinoi, kokeilee uudestaan ja uudestaan, suuttuu lisää, käy lopulta niin kierroksilla että hänet täytyy rauhoittaa (muiden ja oman turvallisuutensa vuoksi) mahdollisesti käärimällä mattoon tai ottamalla väkisin syliin vaikeassa asennossa, estäen liikkuminen. Sitten kuuntelet huutoa, haukkumista, raivoamista ym. seuraavat tunnit, pysyen itse tietenkin superrauhallisena samalla. Kun lopulta voit päästää lapsen vapaaksi ja saatte puhuttua läpi tapahtuneen asian + sovittua miten tehdään ensi kerralla, koko homma voi alkaa alusta alle tunnissa. Eikä mikään toimintatapa muutu tai muistu mieleen lapsella.

Huom! Tämä oli kuvaus vain omasta pojastani. Ei asia ole näin paha kaikkien ylivilkkaiden suhteen. Mutta haluaisin näyttää tämän kirjoituksen aina kun joku viisastelee että minunkin poikani sairaudet ovat kasvatuskysymys sekä huomionhakua.

Sitä jaksaa, koska on pakko. Meillä on jumittumista, raivareita, väkivaltaa ja tavaroiden särkemistä. Onneksi pahoinpitelee vain aikuisia, ei muita lapsia. Näillä mennään.

Meillä on ihan suunnattoman kiltti ja suloinen adhd. On ikäisekseen kovin epäitsenäinen, ei pue, syö tai käy vessassa ilman muistuttelua. Tarvitsee tukikuvat, että muistaa missä järjestyksessä käsien pesu etenee yms. Koulussa on itseään kiinnostavissa aineissa hyvä. Pieni hyörinä, pyörinä tai vähintään jalkojen heiluttelu kokoajan menossa.