Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ja millä tasolla kertoa mielenterveysongelmista uudelle poikaystävälle?
25.03.2016 |
Olen alkanut seurustella uuden ihmisen kanssa ja nyt mietin, miten ja kuinka paljon kertoisin hänelle mt-ongelmistani. Minulla on ollut elämässäni vastoinkäymisiä, jotka osittain ovat johtaneet masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Tämä poikaystävä on ollut jo useamman vuoden ennen seurustelua paras ystäväni, joten hän tietää melko paljon lapsuudestani ja nuoruudestani sekä minulle sattuneista asioista. Hän ei kuitenkaan tiedä, että olen ollut terapiassa, syönyt masennuslääkkeitä sekä rauhoittavia silloin tällöin ja että minulla on todettu keskivaikean ja vaikean välillä vaihteleva masennus. Itse luulen, että minulla on myös jonkinlaista epävakaata persoonallisuushäiriötä ja kehonkuvan häiriötä, mutta niitä ei ole koskaan hoitohenkilökunnan toimesta diagnosoitu tai edes epäilty. Opiskelen yliopistossa ja elämäni on ulospäin kai melko normaalia. Minulle on usein jopa sanottu, että ihanaa elämääni kadehditaan. Jaksan arkea hyvin ja osaan "näytellä" hyvinvoivaa muiden seurassa, luulen, että kovin harva arvaa masennustani. Ongelmani ytimessä on kai jonkinlainen suunnaton itseinho ja -häpeä, joka saa välillä aivan järjettömät mittasuhteet. Saatan esimerkiksi valehdella olevani sairaana monta päivää (olen pois koulusta, enkä tapaa ystäviäni), koska koen sillä hetkellä olevani niin ruma, etteivät muut ihmiset pysty katsomaan minua. Jos olisitte sijassani, miten paljon kertoisitte? Vaikka uusi poikaystäväni on ihana, pelkään, että hän pelästyy liikaa, jos kerron rehellisesti aivan kaikesta. Olemme vielä niin nuoria, että ikäisemme ehkä harvoin ovat johtuneet kohtamaan kovin paljon "vaikeuksia". Poikaystävän elämä on vieläpä ollut poikkeuksellisen tasaista, hänellä on ihana perhe, joka on kuitenkin tasoittanut tietä ehkä hiukan liikaakin. Olen tosi kiitollinen mielipiteistä! :)
Kommentit (25)
Rehellisyys kannattaa noin yleensä. Jos haluat poikaystäväsi tukevan sinua hankalina päivinä, kannattaa kertoa.
Millaista terapiaa olet saanut? Kognitiivinen terapia auttaa usein ohjaamaan ajattelua parempaan suuntaan, pois kielteisestä omakuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaisin ehkä jonkun aikaa...Nauti nyt ensin rauhassa siitä ihastumisen ja rakastumisen tunteesta, äläkä vatvo liikaa vanhoja asioita. Voihan hyvin olla, että mt-ongelmasi kuuluvat muutenkin jo menneisyyteen.
Jos hän tuntee sinut jo pitkältä ajalta ennestään, hän myös todennäköisesti tuntee sinut melko hyvin, vaikka ei yksityiskohtia tietäisikään. Mitään diagnooseja on turha kertoa tässä vaiheessa, kyllähän hänelle käytöksestäsi käy selville missä mennään. Turhaan vaan säikäyttävät.
Voisitko esimerkiksi jossain rauhallisessa tilanteessa ottaa puheeksi tuon menneisyytesi ja sanoa, että siitä on ollut tietynlaisia seurauksia sinun elämääsi vielä myöhemminkin. Esimerkiksi että joskus itsetuntosi on hyvin alhainen, olet ahdistunut (mitä hyvänsä sinulle siitä onkaan aiheutunut) ja että olet käynyt terapiassa näiden asioiden takia. Ja että toivot että ne eivät vaikuttaisi suhteeseenne ja että niistä voitaisiin puhua avoimesti. Kaikkea ei tarvitse täräyttää heti ilmoille. Yksityiskohtia voit kertoa enemmän luottamuksen lisääntyessä.
Kerro vilpittömästi kaikki itsestäsi. Mikäli hän sinua rakastaa, niin ei tuollaiset asiat haittaa. Oikeastaan parempi tässä vaiheessa, kun on rakkauden sokaisema, sillä myöhemmin voisi sitten vaikuttaa, kun järki palaa päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro vilpittömästi kaikki itsestäsi. Mikäli hän sinua rakastaa, niin ei tuollaiset asiat haittaa. Oikeastaan parempi tässä vaiheessa, kun on rakkauden sokaisema, sillä myöhemmin voisi sitten vaikuttaa, kun järki palaa päähän.
Tosi hyvä neuvo. Kannattaa ehdottomasti kertoa koko historiansa seukkaamisen alkutaipaleella.
Älä kerro sairautena, vaan huonona itsetuntona, jännittämisenä tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan nyt tätä ketjua. Lisää vastauksia kaipaisin minäkin tähän samaiseen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vilpittömästi kaikki itsestäsi. Mikäli hän sinua rakastaa, niin ei tuollaiset asiat haittaa. Oikeastaan parempi tässä vaiheessa, kun on rakkauden sokaisema, sillä myöhemmin voisi sitten vaikuttaa, kun järki palaa päähän.
Tosi hyvä neuvo. Kannattaa ehdottomasti kertoa koko historiansa seukkaamisen alkutaipaleella.
Onko tämä sarkasmia vai ihan oikeasti? Itsellä ei ole pahemmin kokemusta seurustelusta niin ihan tosissani kysyn. Jotenkin olen ajatellut, että jos heti paljastaa itsestään "kaiken" niin mielenkiinto lopahtaa aika nopeasti.
Kamppailen tämän asian kanssa, sillä itse olen mt-syistä kuntoutustuella (toipumassa kuitenkin). Mietin miten ottaa asia esille tai mitä vastata jos/kun toinen kysyy työstä tai opiskelusta. Haluan olla mahdollisimman rehellinen, mutta pelkään että se toinen osapuoli pelästyy eikä tahdokaan tutustua enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkea tarvitse kaataa kerralla hänen niskaansa, mutta salailu on stressaavaa sinulle. Suhteessa pitää voida olla oma itsensä ja jos sulle tulee tuollainen päivä, että et halua lähteä mihinkään etkä nähdä ketään, on parempi, että hän tietää mistä on kyse. Kerro rehellisesti, että olet ollut masentunut ja olet tarvinnut välillä lääkitystä ja edelleen se oireilee joskus niin ja näin. Jos asia on hänelle ongelma, hän ei ehkä ole sitten kuitenkaan se oikea sinulle. Kerro myös niistä vastoinkäymisistä, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet masennusta.
Jätä kertomatta ja anna huomata itse. Ei yleensäkään tällaisia asioita kai suhteissa sanota ääneen, toinen vain tietää ne vaikka niistä ei puhuta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitat johonkin viestiin jälkikirjoituksen.
Ps. Olen ajoittain hullu
Jätä vanhat asiat taakse ja katso uusin silmin tulevaisuuteen tämän uuden kivan kumppanin kanssa. Turhaa vetää häntä menneisyyden soihin ja setvimällä ne asiat eivät kummene. Ollutta ja mennyttä. Miten voi itsekään "parantua" ja päästä irti jos jokaisen kanssa alkaa ongelmiaan vatkaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkea tarvitse kaataa kerralla hänen niskaansa, mutta salailu on stressaavaa sinulle. Suhteessa pitää voida olla oma itsensä ja jos sulle tulee tuollainen päivä, että et halua lähteä mihinkään etkä nähdä ketään, on parempi, että hän tietää mistä on kyse. Kerro rehellisesti, että olet ollut masentunut ja olet tarvinnut välillä lääkitystä ja edelleen se oireilee joskus niin ja näin. Jos asia on hänelle ongelma, hän ei ehkä ole sitten kuitenkaan se oikea sinulle. Kerro myös niistä vastoinkäymisistä, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet masennusta.
Missä vaiheessa olisi hyvä ottaa asia esille? Siis jos suhde ei vielä ole edennyt seurusteluksi vaan on lähinnä tapailua. Salailu tuntuu raskaalta ja väärältäkin ja mielestäni toisella on oikeus tietää asioista, jotta hän voi tehdä sitten itse ratkaisunsa jatkaako tapailua vai eikö. Mutta toisaalta on pelko, että toinen pelästyy (varsinkin jos lähipiirissä ei ole mt-ongelmista kärsiviä).
Itse kerron aina heti kättelyssä, olen ollut osastohoidossa toista kymmentä kertaa ja eläkkeellä.
Kenenkään etu ei ole salailu, muuten tuhlaan omaa ja toisen aikaa.
Toki olen oppinut, että ihan kaikille ihmisille ei pidä alkaa kertomaan asioita. Mutta parisuhteessa on vain rehellisyys joka toimii.
Vierailija kirjoitti:
Laitat johonkin viestiin jälkikirjoituksen.
Ps. Olen ajoittain hullu
Kiitos nauruista :D
Minua ainakin huumori on auttanut kestämään näitä ongelmiani.
Tosin joutuisin kyllä kättämään tuon ajoittain-sanan pois ja kirjoittamaan tuon muotoon ps. olen hullu tai ps. unohdinko mainita, että olen hullu
Minut on itseni diagnosoitu epävakaaksi (borderline personality), keskivaikea masennus päällä. Sanoisin kokemuksesta, että epävakauden ongelmat tulevat läheisessä parisuhteessa todella helposti esille, koska soudetaan ns. syvissä vesissä. Eli olisiko mt-historiasi mahdollista tuoda esiin jonkun tällaisen tilanteen yhteydessä/jälkiselvittelyssä? Siis että: koen helposti voimakkaita tunnevaihteluita ja hylkäämiskokemuksia, jonka vuoksi saatan tämmöisissä äskeisen kaltaisissa riatiriitatilanteissa reagoida aika kärjistetysti. Luuletko, että pystyt haltsaamaan tämmöisen?
Itse en toisi ainakaan epävakautta esiin ennen kuin joku episodi (lievä) on ollut. Nimittäin kun epävakauden googlaa, tulee esiin aivan järjettömän extreme-juttuja joihin oma oireilu ei yllä, saattaa siis saada ihan liian hankalan kuvan asiasta. Siis kun nyt ekoja juttuja on: Katso Glenn Closen roolihahmo (bunny boiler) elokuvassa Vaarallinen suhde. 😃
Itselleni on ollut helpompaa käydä läpi asiaa ekan (väistämättömän) konfliktin jälkiselvittelyn yhteydessä, näin potentiaalinen miesystävä tietää paremmin mistä on kyse / mihin on mahdollisesti sitoutumassa.
Tsemppiä! ❤
Vaikeat asiat kannattaa yleensä kertoa vähitellen, pala palalta, niin ei tule shokkia.
Alue: Aihe vapaa
2