Tuntuuko teistä ikinä, että parisuhde ottaa enemmän kuin antaa?

Kyllä tuntuu. Jos otat asioita puheeksi, miehen mielestä vaan lässytän. Joten ei kiinnosta enää edes puhua mitää tuon tollon kanssa. Ja minä pyöritän kotitöitä ja lastenhoitoa yksin 24/7. Ja en saisi olla huonolla tuulella ja saan nukutuksi öisin 4-6 h 1-2h pätkissä. Viikonloppuisinkaan en saa levätä yhtään, jos vähänkää yritän, niin makkariin tullaan mölisee, tökkimään kylkiin, selkään, mun päälle tullaan röhnöttää niin että happi loppuu, nännejä väännetään niin että meinaa itku tulla kivusta ja tätä tekee mies. Sitten on ihmeissää kun multa menee hermot siihen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu. Jos otat asioita puheeksi, miehen mielestä vaan lässytän. Joten ei kiinnosta enää edes puhua mitää tuon tollon kanssa. Ja minä pyöritän kotitöitä ja lastenhoitoa yksin 24/7. Ja en saisi olla huonolla tuulella ja saan nukutuksi öisin 4-6 h 1-2h pätkissä. Viikonloppuisinkaan en saa levätä yhtään, jos vähänkää yritän, niin makkariin tullaan mölisee, tökkimään kylkiin, selkään, mun päälle tullaan röhnöttää niin että happi loppuu, nännejä väännetään niin että meinaa itku tulla kivusta ja tätä tekee mies. Sitten on ihmeissää kun multa menee hermot siihen.

Sun elämä olisi varmasti helpompaa ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuntuu. Jos otat asioita puheeksi, miehen mielestä vaan lässytän. Joten ei kiinnosta enää edes puhua mitää tuon tollon kanssa. Ja minä pyöritän kotitöitä ja lastenhoitoa yksin 24/7. Ja en saisi olla huonolla tuulella ja saan nukutuksi öisin 4-6 h 1-2h pätkissä. Viikonloppuisinkaan en saa levätä yhtään, jos vähänkää yritän, niin makkariin tullaan mölisee, tökkimään kylkiin, selkään, mun päälle tullaan röhnöttää niin että happi loppuu, nännejä väännetään niin että meinaa itku tulla kivusta ja tätä tekee mies. Sitten on ihmeissää kun multa menee hermot siihen.

Sun elämä olisi varmasti helpompaa ilman miestä.

Samaan tulokseen olen tullut itsekin :/

naiset aina ottaa ennemän kun antaa 

Jep. Minun vastuulla on oma työ, lapset, koti, koira, piha, miehen vastuulla työ. Mies on tosi hyvä tyyppi mutta ei mitenkään oikeasti ymmärrä miten raskasta on yksin pitää kaikkia lankoja käsissään. Jos lähtee kauppaan, pitää olla minun kirjoittama lista tai sitten soittaa että mitä pitää tuoda.

Olen aina kireä ja väsynyt. En ole vuosiin nukkunut kunnon unta, huolet ja velvollisuudet herättää pitkin öitä.

Kun voisi itsekkin olla kuutamolla 16 tuntia vuorokaudesta niin ei elämä tuntuisi näin raskaalta.

Tuntuu lähes aina. Vaimon kanssa ei voi enää edes keskustella, kun hän loukkaantuu ja räjähtää ihan mistä tahansa neutraalistakin asiasta. Saati, että pystyisimme sopimaan lasten kasvatukseen tai kotitöihin liittyvistä asioista. Kalenteripalapelikin on sitä, että minun täytyy pyydellä anteeksi ja osoittaa katumusta siitä että työssäni on joskus mm. matkustelua. Hän puolestaan on vain uhri, kun täyttää oman kalenterinsa, niin ja samalla tietenkin minun, omilla harrasteillaan vuorotyönsä lisäksi. Täysi kalenteri kun on vain osoitus siitä kuinka paljon enemmän hän suorittaa. Muutenkin kaikki on suorittamista ja kilpailua ja vastakkainasettelua. En jaksa. Ilman lapsia olisin näyttänyt perävaloja jo vuosia sitten.

Olisi epänormaalia, jos silloin tällöin ei tuntuisi tuolta. Jos tila on jatkuva, niin se on toki eri asia.

Voi kyllä! Ja siksi lähdinkin, jo vuosia sitten.  Elän yksin ja olen tyytyväinen. En enää koskaan ota riippakiveä ja taakkaa harmikseni.

Todennäköisesti mieheni pettää myös, se ei ole mulle kynnyskysymys. Mutta jos hän alkaisi poltella ja kännätä, niin sitä en jaksais kattella kauaakaan.

Ei, vaikka varmasti välillä toinen antaa enemmän kuin toinen. Mutta jos alkaisi tuolta tuntumaan niin pariterapiaan ja jos sitten vielä tuntuu tuolta niin ero.

Edellisessä suhteessa tuntui siltä, koska mies oli luonnevikainen (ihan lääkärin diagnosoimana) juoppo. Tein kaikkeni, mikään ei riittänyt, mies kohteli p*skasti ja olin ihan loppu. Nykyinen suhde on taas aivan uskomattoman ihanaa ja helppoa. Molemmat rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, ja kumpikin tekee kaikkensa sen eteen että toisella on hyvä olla. Ei ole tullut riitaa rahasta, kotitöistä eikä lapsesta vaan kumpikin tekee oman osuutensa. Parasta on juuri kunnioitus - vaikka olisikin jotain pientä kiistaa, niin silti kumpikaan ei halua loukata toista, vaan asiat riitelevät eikä ihmiset.