Lue keskustelun säännöt.
Milloin vanhemmat alkavat pitää meitä aikuisina ihmisinä?
23.03.2016 |
Minua nyppii julmetusti sekä omat että puolisoni vanhemmat; he eivät pidä meitä aikuisina ihmisinä lainkaan. Tämä näkyy aivan kaikesta, he haluavat aina, että vietämme kaikki juhlapyhät heidän kannassaan, he arvostelevat elämäämme (työpaikkoja, harrastuksia, asumismuotoa jne.) ja puuttuvat lastenkasvatukseen. Siis ihan kaikkeen. Viimeksi tänään tuli tekstiviesti, että "olemme ostaneet paljon ruokaa, tulkaa viettämään pääsiäistä kanssamme". Olemme takonee heille jo pari kuukautta päähän, että vietämme pääsiäistä kotona, emme halua matkustaa heidän luokseen, mutta ei tunnu menevän jakeluun asti. Miten saada vanhemmat kunnoittamaan meitä aikuisina ihmisinä ja omia päätöksiämme?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun te itse ryhdytte aikusiksi!
Ette soita mummolaan lasten sairastuessa, että nyt tarvitaan apua. Ette oleta, että vanhempienne kesämökki olisi käytössänne. Ette pyydä vanhempia takaajiksi lainaan. Ette kylässä käydessänne kuvittele, että isovanhemmta ovat hoitoautomaatti. Kun lähdette parisuhdelomalle, hankitte lapsille jonkun muun hoitajan kuin isovanhemmat. Ette valita, että rahat on loppu.
Ihan helppoa. Vanhemmat kyllä lopettavat teidän pitämisenne lapsina, kunhan itse kasvatte aikuisiksi ja kannatte vastuun teoistanne.
Vierailija kirjoitti:
Kun te itse ryhdytte aikusiksi!
Ette soita mummolaan lasten sairastuessa, että nyt tarvitaan apua. Ette oleta, että vanhempienne kesämökki olisi käytössänne. Ette pyydä vanhempia takaajiksi lainaan. Ette kylässä käydessänne kuvittele, että isovanhemmta ovat hoitoautomaatti. Kun lähdette parisuhdelomalle, hankitte lapsille jonkun muun hoitajan kuin isovanhemmat. Ette valita, että rahat on loppu.
Ihan helppoa. Vanhemmat kyllä lopettavat teidän pitämisenne lapsina, kunhan itse kasvatte aikuisiksi ja kannatte vastuun teoistanne.
Olemmeko väittäneet ettemme kanna? Vanhempamme eivät ole hoitaneet lapsia vuosikausiin ja heivät takaa lainojamme, sillä meillä kummallakin on yksin kovemmat kuukausitulot kuin meidän vanhemmilla yhteensä. Ongelma on juurikin se, että he ovat aina tunkemassa ja järjestämässä kaikkea mitä emme halua. Jos emme vastaa puhelimeen, ilmestyvät kohta oven taakse kyselemään, että mikä hätä, kun ei vastata.
Milloin lapset aikuistuvat? Lapsiåuoleni mököttää, jos emme soittele usein tai kutsu syömään. Lahjatoiveita esitetään, mutta koskaan eivät kiitä lastensa puolesta. Ja olettevat, että isi ostelee kalliita lahjoja, vaikka isän työt on vähentyneet suuresti ja palkka pienentynyt kolmasosan. Olemme molemmat vielä töissä, ja aika paineisissa vielä. Viikonloppuna haluaisi vain rentoutua tai mennä vastavuoroisesti kylään jonkun toisen luo, valmis kahvi pöytään riittäisi.
Näyttäkää sitten hyvää mallia, kun omat lapsenne ovat aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät koskaan?
Luultavasti tuo. Oma lapsi on aina lapsi iästä huolimatta. Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun te itse ryhdytte aikusiksi!
Ette soita mummolaan lasten sairastuessa, että nyt tarvitaan apua. Ette oleta, että vanhempienne kesämökki olisi käytössänne. Ette pyydä vanhempia takaajiksi lainaan. Ette kylässä käydessänne kuvittele, että isovanhemmta ovat hoitoautomaatti. Kun lähdette parisuhdelomalle, hankitte lapsille jonkun muun hoitajan kuin isovanhemmat. Ette valita, että rahat on loppu.
Ihan helppoa. Vanhemmat kyllä lopettavat teidän pitämisenne lapsina, kunhan itse kasvatte aikuisiksi ja kannatte vastuun teoistanne.
Minun mielestäni lapsemme ovat kyllä aikuisia, vaikka pyytävätkin luettelemistasi asioista kaikkia muita paitsi sitä rahaa. Tosin me teemme noita juttuja mielellämme ja jopa koemme olevamme etuikeutettuja,kun saamme vahvasti osallistua heidän ja lastenlastemme elämään.
Sinun asenteesi sen sijaan on aika lapsellinen. Keneltä lastesi sitten tulisi pyytää apua, jos kerran sitä ei saa pyytää omilta vanhemmiltaan? Jos sinä kenties oletkin joutunut kantamaan kaiken yksin, niin pitääkö sen välttämättä toistua vielä seuraavassa polvessa jonkun kieroutuneen oikeudenmukaisuus- ja tasapuolisuuskäsitteesi takia?
AP:lle sanoisin, että siinä vaiheessa, kun vanhemmat huomaavat - ja heidän tulisi huomata - että lasten siivet kantavat omillaan. Joskus käy niin, että lapsi ei osaa katkaista napanuoraa, joskus sen katkaisemisen jättää tekemättä vanhempi. Puhukaa avoimesti asioista, kiertelemättä.
Meinaatteko mennä pääsiäiseksi kylään? Jos aina teette kuten vanhempanne haluavat, he eivät opi että teillä on oma tahto joka myös pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vanhemmista. Toiset eivät koskaan.
Aloin pitää lapsiani aikuisena, kun he olivat täysin riippumattomia minusta, myös taloudellisesti ja tulivat lapsuuden kotiin soittamalla ovikelloa ja käyttäytyivät kuin vieraat konsanaan. Eivätkä myöskään ohjanneet elämäämme, miten meidän pitäisi elää tai kotimme sisustaa ja lapsemme kunnioittavat yksityisyyttämme.
Sama koskee toisinpäin, kunnioitan lapsemme yksityisyyttä ja vierailut sovitaan etukäteen ja mieluimmin heidän aloitteestaan.
Joo, lähetän lapsilleni ruoka- ja vierailukutsuja, mutta samalla tavalla lähetän ystävilleni.
Siitä huolimatta koemme mieheni kanssa olevamme alakynnessä, sillä jostakin syystä, aikuiset lapsemme kuvittelevat tietävänsä paremmin, mikä meille on hyväksi ja mikä ei tai mitä meidän pitäisi tehdä, paremmin kuin me itse.
Eli kyllä sitä holhousta on myös toisinpäin, jolloin lapset holhoavat vanhempiaan ja kuvittelevat edelleen olevan raha-automaatti ja ilmainen lasten- ja kodinhoitaja.
Avainsana on kuitenkin molemmin puolinen riippumattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu. Aikuisena pitäminen alkaa 18-v, mutta jos teot ovat lapsellisia, niin lapsuus jatkuu. Typerät koulutusvalinnat kielivät siitä, että lapsi on vielä lapsi. Pikavipit, rikollisuus, tappelut, toisten ihmisten haukkuminen/kehuminen triviaaleista syistä, rahan naukuminen (huom! se, että ilman omaa syytä on ilman rahaa, ei ole lapsellisuutta), typerät mielipiteet/uskomukset (aika lailla sellaiset, kun monella tällä palstalla on) viivästyttävät aikuisuutta. Noin 25-v jälkeen joko lapsi on aikuinen tai tyhmä aikuinen.
Mä olen ajatellut että jos olisi lapsia niin ehkä pitäisivät aikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten puuttuvat kasvatukseen?
No, kertovat, mitä lasten pitäisi ja mitä heidän ei pitäisi harrastaa, minkä suuruista viikkorahaa pitäisi antaa, miten heidän pitäisi pukeutua, mihin kouluihin hakea, kun se aika tulee ajankohtaiseksi. Lista on loputon.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatteko mennä pääsiäiseksi kylään? Jos aina teette kuten vanhempanne haluavat, he eivät opi että teillä on oma tahto joka myös pitää.
Emme mene ja tiedämme jo valmiiksi, että tästä seuraa kova puhelinterrori, jossa vaaditaan perusteluja ja mikään perustelu ei kelpaa. Jos taasen puhelimeen ei vastaa, ilmestyvät itse oven taakse rimputtamaan ovikelloa ja perherauha on mennyt siihen. Haluaisimme pääsiäisenä vain olla kotona rauhassa ja ladata akkuja ja pelailla lautapelejä. Onko se liikaa vaadittu?
Minusta tuntuu nyt näin vajaa 40-vuotiaana, että he toki tietävät että olen aikuinen, mutta että jotenkin se aina välillä unohtuu. Huvittavaa ja ärsyttävää se on silloin, kun he alkavat neuvomaan asioista, jotka itse tiedät huomattavasti paremmin kuin he. Mutta, mutta.. eivät he pahalla ja minulla on hyvät ja läheiset välit heihin. Pikkujuttuja. Kyse on lopulta siitä kunnioittavatko he sinua vai pitävätkö oman itsensä jatkeena edelleen.
Kaikesta sitä saa vedettyä herneen nenään tai tehtyä suurta draamaa, kuin anopin pääsiäiskutsusta ja sitä pidetään vielä holhouksena.
Voisin samanlaisen kutsun lähettää omille aikuisille lapsilleni tai ystävälleni "olemme ostaneet paljon ruokaa, tulkaa meille viettämään pääsiäistä".
Eikä siinä minusta ole mitään holhoamista, vaan vastaat kutsuun: kiitos kutsusta, vietämme pääsiäisen perheeni kanssa. Piste. Jos vastaat myöntävästi, alatte sopia tarkempia aikatauluja. Mikä siinä on niin vaikeaa.
Entä jos anoppisi olisi lähettänyt kutsut muille lapsille tai lähipiirille ja teidät jätetty ulkopuolelle, olisiko siitä syntynyt vastakkainen draama.
Mitä tulee lasten kasvatusvinkkeihin, niin se on meidän useimpien naisten helmasynti, eikä pelkästään anopin, kun keskustelua käydään. Anoppisi ja äitisi ovat oman aikakautensa naisia ja keskustelevat niillä tiedoilla mitä on käytettävissä.
Ja kyllä niitä kärkkäitä mielipiteitä löytyy myös nuorilta äideiltä, ainakin mammapalstalla, vaikka kokemusta on vain yhdestä lapsesta muutaman vuoden verran, mutta ovat päällepäsmärinä antamassa neuvojaan ja tuomitsemassa muita äitejä.
Eivät koskaan, t 85-vuotiaan isän 52-vuotias tytär. Veli on korkeasti koulutettu, suunnittelee väitöskirjaa mutta perheetön ja tittelinsä on päällikkö, on n. 200 hengen firmassa yksi kolmesta osaston johtajasta. Hän ei voi edes kaikkia lomiaan kertoa isälle, koska isä on sitä mieltä, että lähes kaikki lomat olisi oltava lapsuudenkodissa, ainakin, jos ei lähde ulkomaille reissuun. Ei mitenkään tule kuuloon, että hän olisi vain kotonaan. Mummomme hautajaisissa hän oli sitä mieltä, että 19-vuotiaana kotoa muuttanut veli asuu vielä kotona.
Minä saan sentään vähän enemmän rauhaa, koska minulla on perhe, mutta vieläkin isä ohjeistaa ja kutsuu meitä nimellä "lapset". Niin ja veli on vanhempi kuin minä. Meillä on vielä yksi veli, joka nykyään saisi tittelin erityislapsi, mutta lievä, ja ei enää riitä palstatilaa kertomaan, miten lapsena häntä on pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun te itse ryhdytte aikusiksi!
Ette soita mummolaan lasten sairastuessa, että nyt tarvitaan apua. Ette oleta, että vanhempienne kesämökki olisi käytössänne. Ette pyydä vanhempia takaajiksi lainaan. Ette kylässä käydessänne kuvittele, että isovanhemmta ovat hoitoautomaatti. Kun lähdette parisuhdelomalle, hankitte lapsille jonkun muun hoitajan kuin isovanhemmat. Ette valita, että rahat on loppu.
Ihan helppoa. Vanhemmat kyllä lopettavat teidän pitämisenne lapsina, kunhan itse kasvatte aikuisiksi ja kannatte vastuun teoistanne.
Minun mielestäni lapsemme ovat kyllä aikuisia, vaikka pyytävätkin luettelemistasi asioista kaikkia muita paitsi sitä rahaa. Tosin me teemme noita juttuja mielellämme ja jopa koemme olevamme etuikeutettuja,kun saamme vahvasti osallistua heidän ja lastenlastemme elämään.
Sinun asenteesi sen sijaan on aika lapsellinen. Keneltä lastesi sitten tulisi pyytää apua, jos kerran sitä ei saa pyytää omilta vanhemmiltaan? Jos sinä kenties oletkin joutunut kantamaan kaiken yksin, niin pitääkö sen välttämättä toistua vielä seuraavassa polvessa jonkun kieroutuneen oikeudenmukaisuus- ja tasapuolisuuskäsitteesi takia?
AP:lle sanoisin, että siinä vaiheessa, kun vanhemmat huomaavat - ja heidän tulisi huomata - että lasten siivet kantavat omillaan. Joskus käy niin, että lapsi ei osaa katkaista napanuoraa, joskus sen katkaisemisen jättää tekemättä vanhempi. Puhukaa avoimesti asioista, kiertelemättä.
Joskus vanhemmat voisivat harkita sitäkin vaihtoehtoa, että toinen heistä hoitaisi sairaita lapsia eikä oleteta, että isovanhemmat tulevat aina paikalle.
Niihin tarvii vaan pitää tarpeeksi välimatkaa. Ei ne silläkään opi, mutta kun heidän kanssaan on harvemmin tekemisissä niin kyllä sillä vitutuksen määrää saa vähemmäksi.