Noin joka kolmannella 35v ei ole lapsi, mistä johtuu?

Miksi aina haukutaan naisia itsekkääksi ihan sama onko sulla lapsi vai ei

Kumpi on sitten se itsekäs 1. Nainen joka haluaa lapsen hinnalla millä hyvänsä vai 2. nainen joka ei halua lasta

Hmm. Voin ehkä vastata siihen, miksi minulla on. Eli rakastan lapsia, tuöskentelen lasten kanssa terapeuttina ja olen aina halunnut myös omia. Lapsi rikastuttaa elämääni, osan ihailla pieniä asioita ja ihmeitä, nautin kotona olemisesta ja yhdessä puuhaamisesta. Lisäksi kaikki perhekerhot ja tapahtumat ovat ihania, niistä.olen löytänyt paljon mahtavia kavereita:) mieheni on ihana isä ja tuntuu, että olemme lyömätön tiimi tämän perheen kanssa. useat asiat, jotka täällä ovat tärkeitä lapsettomille ovat minulle yhdentekeviä. Matkustin nuorena paljon ja olin vaihdossa, nykyään ennoikein innostu siitä. Ehkä vielä joskus? Olen mieluummin vanhempieni ja perheeni kanssa mökillä pihahommissa. Käydään leffoissa, välillä teatterissa ja keikoilla, mutta nekään eivät ole minulle suuri intohimo. Niin erilaisia ihmiset ovat:) ystävilläni n. 30-32v syitä lapsettomuuteen ovat sinkkuus eli ei ole löytynyt sitä oikeaa ja osa ei vaan saa yrityksistä huolimatta:( muutama juuri suunnittelee lasten hankintaa, saadaan lisää kavereita, jee <3

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuus vaikuttaa niin epävarmalta etten uskaltaisi, vaikka haluaisinkin. En ole vielä kertaakaan kokenut edes pientä, sekunninsadasosan tunnetta elämässäni, että olispa lapsi. Tai vauva. Sain pienenä nuken lahjaksi, ja tein selväksi että se oli oksettavinta, mitä tiesin. Eli en edes lapsena ole ollut mikään vauvahaaveilija, mikä ilmeisesti on aika yleistä.

N30

Mäkin sain tuollaisen vauvanuken, silvoin sen saksilla, koska se oli niin kuvottava.

En aio ikinä tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy on se, että ei kelpaa. Omasta tahdosta lapsettomia naisiakin on vain osa.

Näin on. Olen lapseton nainen ja kun olin nuorempi, etsin unelmien prinssiä, romantiikkaa, luottamusta jne. Sellaista satuelämää. Yksikään mies ei tuntunut sopivan siihen rooliin, jota mieheltäni odotin, Pohdin kompromissien tekoa, mutta en vain pystynyt, koska ajattelin, että ehkä kohta se oikea tulee vastaan. Lisäksi minulla oli ajatus elämän loppuun kestävästä parisuhteesta, joten tunsin raskasta vastuuta siitä, että todella rakastaisin miestäni ennen sitoutumista ja perheen perustamista. 

Mietin myös munasolujen luovuttamista, koska ajattelin, että lapsi olisi onnellinen, jos minä olisin hänelle elämän lahjoittanut. Pelkäsin kuitenkin, että luovutus vaikuttaisi omaan mahdolliseen raskauteeni ja niin sekin juttu jäi toteuttamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peteqwerty kirjoitti:

Elämässä on muutakin kun lapset. Mutta sitähän nää mammat ei tajuu...

Luuletko, että lapsiperheen elämää eletään pelkästään lasten ehdoilla? Että lopetetaan kaikki se elämä, mitä on ollut ennen lapsia, luovutaan harrastuksista, ystävistä, matkustelusta jne.?

Lapset tuovat elämään LISÄÄ sisältöä, eivät vähennä sitä. Näin minä ainakin sen olen kokenut, samoin kaikki ystäväni, joiden kanssa asiasta olen jutellut.

Tämäkin riippuu niin ihmisestä. Mulla on työn lisäksi kaksi hevosta, joiden kanssa menee lähes kaikki vapaa-aika. En tiedä miten tähän kuvioon mahduttaisin enää lapsen?

Ai ennen vanhaan elettiin eläimetöntä elämää ja keskityttiin lapsiin?

Ennen eläimet olivat kotieläiminä maatiloilla, hevosilla kynnettiin peltoa tai käytiin tukkimetsällä. Ne eivät olleet harrastusta varten, eikä niiden kanssa tehty mitään ylimääräistä.

Omat hevoseni ei ole omassa pihassa, tallille on matkaa reilu 10 kilometriä suuntaansa. Käytän paljon aikaa erilaisiin valmennuksiin ja kesäisin käyn kisoissa.

Ymmärrätkö eron entisiin aikoihin?

Vierailija kirjoitti:

108 ei noille "veloille" kannata selittää, kun ei ne vaan tiedä mistä jäävät paitsi;) "porsineet" uuuuu, auts! En sentään ole maho:D

Et ehkä ole maho, mutta tekstisi perusteella se on sääli.

Osa ei halua lapsia, osa ei halua lapsia ilman miestä/huonon miehen kanssa, osa ei saa vaikka yrittää...

Itse sain ensimmäisen lapsen 32-vuotiaana, halusin ensin opiskella ja luoda sen verran uraa, että työelämään paluu olisi "helpompaa".

Jokainen valitsee oman tiensä eikä se tee toisen valinnoista yhtään sen huonompia tai parempia. Ei täällä kuitenkaan ole elettävä kuin niiden omien valintojen kanssa.

Mä sain esikoisen 38 vuotiaana. Ei vaan ollut sitä oikeaa miestä perheen perustamiseen aikaisemmin. Kyllä mä seurustelin aikaisemminkin, mutta ei vaan tuntunut sillä tavoin oikeelta, että olisin lapsia halunnut. Olin 35 v. kun tapasin mieheni ja tiesin heti, että tässä se nyt on :)

Meillä on kaksi lasta ja onnellisesti ollaan oltu nyt naimisissa 13 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten vähenemisestä ollaan huolestuneita myös elinkeinoelämässä.

EVA (Elinkeinoelämän Valtuuskunta) on teettänyt asiasta tutkimuksenkin.

Halukkaille lukijoille linkki:

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/files/195_tuomitut_vahenemaan.pdf

Tietenkin ovat hädissään kun työmuurahaisia ei tulekaan enää automaattisesti. Mikään ei orjuuta niin tehokkaasti miestä EK/EVAn orjaksi kuin perheelliseksi ryhtyminen. Sen jälkeen onkin monta tahoa käsi ojossa ja pitkään: Pankki, verottaja, autokauppias, kiinteistövälittäjä...

Ai mistäkö tiedän? Olen yksi noista hyödyllisistä hölmöistä. Sen sijaan että olisin nelikymppisenä velaton ja suht vapaa päättämään esim työajoistani (max 35h viikko), olen vielä pitkään ainakin 40h duuniviikkojen orja ja sidottu pankin osittain omistamaan kämppään. Enkä vielä puhunut siitä ajanhukasta vapaalla mikä menee ladten harrastuksiin ja vaimon tyytyväisenä pitämiseen...

Kenen olet ajatellut maksavan sinun -ja minunkin eläkkeitä sitten joskus, kun sen aika koittaa, jos työelämässä ei ole ihmisiä?

Yhteiskuntapolitiikkaa ei voi suunnitella vain yhtä sukupolvea eteenpäin.

Aika myöhäisessä vaiheessa ymmärsit olevasi orja:)  Itse ymmärsin sen jo 25-vuotiaana oleessani vielä sinkku ja lapseton. Sitähän tämä on, vaikka työn sisältö olisi kuinka mielenkiintoinen.

Vihaan lapsia ja vihaan äitejä jotka luulee että kaikki rakastaa lapsia. Pidän lapsista sillon kun ne osaa olla hiljaa eli harvoin :)

en halua lapsia koska lapset ovat julmia ja tulevat saatanasta.

Mä oon aina tiennyt, että ihmiset jotka ei pidä lapsista ja/tai eläimistä on epäilyttäviä sekoboltseja ja tää ketju vahvistaa sen:D sitä en ihan tiedä miksi tällä palstalla pyörivät, katkeria sano kettu...?;)

Mulla lapset sikäli estää esim. matkustamisen, että rahaa ei ole. Kaikki menee elämiseen. Koskaan et voi tietää, miten elämä lopultakin menee. Onnekseni ehdin reissata ennen lapsia, nyt ei niin enää kiinnosta tai sitten selitän kaiken itselleni näin. Iloitsen hyvin pienistä asioista, yksinkertaisuuttani varmaan.